Haastetta kerrakseen

Sain Mineltä tuolta Turkin maalta haasteen. Olen sitä hautonut nyt muutaman päivän miettien, mitä uutta teille paljastaisin. Kysymyksiä on 11.

1. Jos sinun olisi mahdollista yhdistää asuinmaasi ja Suomen parhaat puolet, mihin ne liittyisivät? (vuodenajat, ruoka, asuminen, kulttuuri, ihmi

set...)
- Taidan olla haastetuista se, joka eniten yhdistelee maittensa parhaita puolia, koska lentelen Euroopan taivaalla tuhka tiheään: kesä ja alkysyksy ehdottomasti Suomessa (luonto ja sen antimet), keskitalvi Suomessa (luonto plus rakennustekniikka semmoinen, että sisällä tarkenee ilman naparetkeilijän varusteita), kevät Italiassa (aurinko ja luonnon vehreys) ja loppusyksy Italiassa (luonnon antimet, erityisesti oliivien poiminnan aika). Siis vuodenajat ratkaisevat minun muuttolintuiluni. Ruokaan palaan kysymyksessä 4.

2. Jos pystyisit ratkaisemaan yhden asuinmaasi ongelmakohdan, minkä valitsisit ja miksi?
- Jos minulla olisi kaikkivoipa taikasauva, heiluttelisin sitä molemmissa maissani (ja oikeastaan koko maailmassa) niin, ettei esim kenenkään tarvitsisi nähdä nälkää ja että kaikki saisivat tarpeellisen hoidon ja saisi oppia monenlaisia asioita. Italiakin on niin 'rikas' maa, ettei kenelläkään olisi mitään hätää, jos voisin taikasauvallani huiskauttaa esim kaikenlaisen kähminnän ja rikollisen, yhteisten verovarojen rosvouksen (mafiat yms) taivaan tuuliin, tai mieluummin vieläkin kauemmas. Suomessakin samanlaisesta oman pussin lihottamisesta saamme lukea harva se päivä.


3. Teitkö lupauksia vuodelle 2013?
- En. Aikoinaan aloitin aina innolla uuden kalenterin täyttämisen, mutta jo helmikuusta lähtien sivut ammottivan tyhjyyttä. Ainoa mitä kalenteriin nyt merkitsen heti alkuvuodesta - arvaatte varmaan - on formuloiden aikataulut!!!

4. Mikä on bravuurisi keittiössä?
- Olen hyvän ruoan ystävä, kiitos Italian mahtavan ruokakulttuurin. Siellä olen myös keittiötaitoni oppinut, telkkari parhaana opettajana. Yhtä ainoaa bravuuria ei ole, vaan kokkaan milloin mitäkin herkkua omaksi ja vieraiden iloksi. Jos jotain erityistä mainitsisin, niin olen oppinut arvostamaan kunkin kauden raaka-aineita sekä saapasmaassa että täällä Suomessa, sekä poimimaan marjat ja sienet itse. Se missä vielä kaipaan harjoitusta, on makeat jälkiruoat, koska itselleni en niitä juuri valmista. Saapasmaassa saan erityistä kiitosta ruisleivästäni, pullasta, sekä sieni- ja marjaruoista ja Suomessa tykkään kokata italialaisittain maustaen (yrttejä jne). (Tänään muuten laitan muusia ja lihapullia ruskeassa kastikkeessa ja jälkiruoaksi mämmiä!)

5. Miten rentoudut?
- Ulkoiluttamalla itseäni, pulahtamalla avantoon,saunomalla, laittamalla hyvää ruokaa mukaville vieraille, kuohuvalla, pötkähtämällä vaaka-asentoon hyvän luettavan kera, monenlaisella musiikilla, salapoliisitarinoilla ja kaikenlaisilla kädentöillä. Kaiken luettelemani jälkeen tarvitsen varmaan rentoutumista rentoutumisesta!

6. Mikä on sinusta mukavin asu?
- Mikään ei saa kiristää mistään. Just nyt verkkarit, flanellipaita, villasukat alusvaatteitten peittona.

7. Mikä kirja jäi mieleesi viime vuodelta?
- Viime vuonna luin - jälleen kerran - lähes kaikki Montalbanot (nyt osan Camillerin alkukielellä, sisiliaksi -huh sentään) ja melkein kaikki Brunettit. Ja rehellisyyden nimessä luin myös muutaman kevyen romaanin, joissa kerrotaan ulkomaalaisten asettumisesta etelän aurinkoon.  Suomalainen kirjallisuus jäi lähes paitsioon.

8. Onko sinulla kesälomasuunnitelmia ensi kesälle?
- Kuten alkuun vastasin, kesä kuluu ehdottomasti Suomessa. Saapasmaan helle ei ole minun makuuni - enää näillä vuosilla.

9. Mikä on elämäsi suurin saavutus?
-  Jos jätetään kaikki perhejutut pois, niin kaipa se on tuo graduni, sen sisältö (ajattelutapani kuperkeikka perinteisestä opettajuudesta ns reggiolaiseen suuntaan) ja sen muoto (ensimmäinen romaanimuotoinen gradu Jyväskylän yliopistossa). Asettaa tuo nyt muhinnan alla oleva tohtorin hattu vähän paineita, sillä mitähän uutta sitä vielä kehittelisi? Tässä kohdassa jotain paljon puhutusta Suomen koululaitoksesta. On totta, että maamme on menestynyt erinomaisesti Pisa-tutkimuksissa. Toisaalta kouluviihtymättömyys on myös erittäin suurta. Minä en ihmettele ollenkaan - kumpaakaan tulosta. Katsoin tässä viikolla ohjelmaa, jossa pari rehtoria, vanhempainliiton puheenjohtaja ja yksi oppilas puhuivat koulun ongelmista ja ikävä kyllä, koko ajan sivu toistensa.  Sivu, yli ja ohi!

10. Entä pettymys?
- Kaikenlaistahan sitä näihin kymmeniin vuosikymmeniin on mahtunut, mutta olen oppinut hyväksymään kulloisetkin vastoinkäymiset melko hyvin. Vain avioerosta näen vieläkin joskus painajaisunia.

11. Millainen on tavallinen arkipäiväsi?
- Jos eilinen lauantai lasketaan arkipäiväksi, niin se sujui suurin piirtein seuraavasti: aamuvirkkuna aikaisin ylös puuron keittoon, sitten toimiston (läppärin) avaaminen ja sen ääressä kahvikuppi kädessä spostia, blogistaniaa, kotimaisia ja italialaisia nettilehtiä ja Rai 1 ja Rai 3 selailua. Sitten pesin talomme pesulassa pari koneellista pyykkiä ja siivoilin tätä pientä kotiani. Puolen päivän aikaan tassuttelin kylille (en osaa Keuruuta kaupunkina pitää vieläkään) katsomaan, tarvitsisiko 87-vuotias äitimme apua, kävin kaupoilla, postissa ja kirppiksellä. Sieltä jatkoin talkkaroimaan kylän toiselle laidalle pikkusysterilään - takkaan tuli, sen ääressä eväitä ja kahvia ja lopuksi vähän lumitöitä. Pimeän laskeutuessa tassuttelin jään yli kotiin ja pelastin ulkona tuulettumassa olleet matot lumisateesta. Katsoin netistä saapasmaan Rai 1:n edellisen päivän kokkiohjelman Prova del cuocon (n puolitoista tuntia), jonka innoittamana laitoin samalla itselleni Pasta alla carbonaraa. Koska en päivällä ehtinyt ottaa torkkuja, pötkähdin vartiksi sohvalle pastaa sulattelemaan. Sitten jaksoin katsoa telkun uutiset (lotossa oli 1 oikein)  ja silitin samalla aamulla pesemäni lakanat. Uutisvuodon jaksoin vielä katsoa, mutta sitten olin valmis unten maille.