Mitäs jos...

Kahden maan eri tapojen vertailu auttaa joskus ymmärtämään, joskus ei. JOS lauma saapasmaalaisia (lauma siksi, etteivät saapasmaalaiset halua liikkua yksin) - siis JOS lauma saapasmaalaisia tupsahtaisi suomalaista liikennettä ilahduttamaan, saattaisi Suomen liikenneonnettomuuksien määrä nousta. Miksikö?

Kuuntelin radiosta tunnin mittaista ohjelmaa Suomen liikenteen kolmesta  onnettomuuden syystä: kaahailu, turvavälit ja vilkun käyttö. Saapasmaalaiset ovat sitä mieltä, että kiihdyttely ja jarruttelu osoittavat hyvää ajotaitoa. Kuski on siis kelvollinen vaikka formuloihin! Toiseksi saapasmaassa puskuri edellisen takalistossa ajaminen on pikemmin sääntö kuin poikkeus. Minulle on muodostunut myös hienoinen epäilys siitä, ettei kaikkiin saapasmaan autoihin ole vilkkua edes asennettu, tai että joissakin autoissa vilkku toimii non-stop.

Totuuden nimessä saapasmaan liikenne soljuu ihmeteltävän jouhevasti, ja tilaa annetaan toisten autojen tulla mukaan liikenteeseen paljon ystävällisemmin kuin Suomessa. Meillä kun liikennesäännöt ovat SÄÄNTÖJÄ, ei suosituksia. Kuvan merkki osoittaa, ettei autolla voi ajaa tätä Sokkarin mäkeä. Tässä päivänä muutamana, neljän ruuhkan (??) aikaan Sokkarin alaparkista huristeli auto tätä mäkeä alas. Ihan tuttu keuruulainen kuski. Luulen, ettei hän halunnut mennä laillista kautta Keuruuntielle, koska olisi joutunut odottelemaan kolmion takana melkoisen tovin. Jos hän olisi työntänyt autonsa nokan vähänkin liikaa kadulle, olisi muista autoista puitu nyrkkiä, näytetty keskisormea (mikäli kädessä ei olisi ollut puhelinta!!!) tai töötötetty oikein kunnolla. Entäpä jos parkista liikenteeseen olisikin ollut pyrkimässä lauma saapasmaalaisia?

Saapasmaassa puolestaan on suomalaisen autoilijan parempi unohtaa oma sääntötottelevaisuutensa ja mentävä sekaan vain. Onneksi Sabinaankin on ilmestynyt liikenneympyröitä ihan kiitettäväksi. Kun vielä saapasmaalaiset oppisivat esimerkiksi sen vilkun käytön, tai ainakin asentaisivat sen autoonsa. Pieni lisävihje: koska esimerkiksi risteyksissä on tienviittoja pilvin pimein sinne sun tänne, voi liikenneympyrässä ajella useammankin kierroksen, että ehtii löytää oman viittansa.

Minulle kuitenkin riitti vuoden verran pitää omaa autoa Italiassa. Olen liian suomalainen.

Viimeisin kirppisaarre: Pioni-sarjan ruokalautanen. Ihan ehjä ja naarmuton. 5 euroa. Netissä pyydetään jo moninkertainen hinta.

Telkun ääressä kädet käyvät. Tässä osa alkuvuoden satoa: sukkia ja säärystimiä. Pääsevät huomenna lämmittämään pikkuisia jalkoja. Monta pientä lankakerää on lankalaatikoissa vähemmän.  Eilenkin kolmannen Brunettin aikana puikot kilisivät. On se vaan kummaa, kuinka nopeasti meikäläinen on tuon sarjan hyväksynyt. Nyt tykkään jopa Vianellosta. Niin hellyttävän ei-venetsialainen.