Jerusalemin suutari

Kesällä 1998 ostin Jerusalemin suutarilta sandaalit, joista aika jätti vasta viime kesänä. Kestivät neljätoista vuotta ahkeraa käyttöä. Olisin halunnut ostaa mustat kulkimet, koska se on näköjään kenkieni suosikkiväri numero 1, MUTTA suutari ei missään nimessä halunnut myydä minulle mustia, koska se väri on MIESTEN väri. Täytyi tyytyä ruskeisiin jalkineisiin, koska suutarin pään kääntäminen tuntui täysin mahdottomalta. Väristä viis, mutta sandaalit istuivat jalkoihin heti paikalla. Täytynee tässä lähi vuosien aikana lentää Jerusalemiin uudelle ostosmatkalle.

Vuonna 1998 lensin Israeliin Roomasta. Hui kauhistus sentään. Jouduin Fiumicinon kentällä semmoiseen turvamiesten haastatteluun, että olin jo vähällä luopua koko matkasta, mutta koska minulla oli pienoinen esiintyminen kansainvälisessä seminaarissa, en voinut pakittaa. Seminaaria varten minulla oli paljon kirjallista materiaalia, sekä suomen että englannin kielellä. Turvamiehet/naiset (sillä heitä oli molempia) eivät voineet ymmärtää, miksi minä -suomalainen - lennän Israeliin Roomasta (El Alin lennolla) enkä Helsingistä ja kuka minut siihen maahan oli kutsunut. Kaivoin seminaarin pitäjän kutsukirjeen näytille. Ei vakuuttanut kuulustelijoitani. Kyselivät tiukkaan sävyyn, mitä matkalaukussani on. Pyysin heitä avaamaan sen. Eivät avanneet. Vajaan tunnin verran minua hiillostettiin. Lopulta sanoin, että he voisivat soittaa Italian suurlähetystöön siellä työskentelevälle ystävälleni. Silloin tahti muuttui. Minulta pyydettiin anteeksi ja selitettiin, että työtään he vain tekivät. En tiedä, saivatko he peloteltua muita matkustajia pois lennolta, sillä suuressa koneessa meitä matkustajia oli vain kourallinen. Palvelu koneessa oli erittäin ystävällistä ja koko 10 päivää Jerusalemissa pyyhki epämiellyttävän lähdön Roomasta kerrottavien muistojen joukkoon. Mutta todennäköisesti seuraavan matkan teen Suomesta käsin. Varmuuden välttämisen ehkäisemiseksi.

***
Mr B se osaa aina säväyttää. Myös Hesari uutisoi hänen viimeisintä lausahdustaan juutalaisvainojen muistopäivänä. Kalasteli varmaan saapasmaan uusnatsien ääniä ensi kuun vaalia ajatellen.

***

Päivä on jo reilun tunnin pitempi kuin joulun aikaan. Kauppoihin on ilmestynyt kaikenlaisten ihanuuksien siemeniä. Niitä on tullut hamstrattua, sillä tulevana kesänä minulla on mahdollisuus möyriä useamman pihamaan mullissa! Sitä ennen täytyy touhuta vuoristomajan parvekkeella, jossa kuulemma kukkii jo neilikat! Lento on varattu ja ihan kotimaisin siivin tällä erää, sillä Finnairin ja Norwegianin hinnat ovat lähestyneet toisiaan niin, ettei enää suurta eroa ollut. Tuhlaajatytön kotimaan paluu siis.