Täällä, näitten valkoisten horsmien maisemissa minulla oli monella tapaa vauhdikas päivä tänään. Ajeltiin aamulla kaikessa rauhassa kohden päämääränä olevaa hakkuuaukiota vattukiilto silmissä. Yhtäkkiä taakse alkoi muodostua autojono. Onkos noikin menossa samalla aukolle? Vaan ralliautojahan ne olivat. The Ralley of Thousand Lakes/Jyväskylän ajot. Olivat testaamassa ajokarttoja. Siellähän me sitten vattupuskissa olimme ihan aitiopaikalla: Viuuhh! Auto 96. Viiiuuhh! Auto 87! jne. Siella se Kimikin kaasutteli. Heippa vaan ja onnea sunnuntain johdosta! (Ja pikaista paranemista Massalle!). Ei tarttenut meidankaan matkustaa Hungaroringille, vaan ihan vattupuskiin!
Ja saalista saatiin. Yhteensä n 12 litraa. Kolmeen aikuiseen. Piti ottaa ihan äitillekin menevä kattila avuksi, kun varsinaiset astiat loppuivat. En koskaan/milloinkaan/ikinä/kuuna kullan valkeana ole nähnyt pensaissa niin paljon vattuja. Suuri osa viela raakoja, mutta paljon jo tippumisvaarassa. Ja koska me ehdittiin korjata saalista vain minialueelta, huomenna uusiksi. Saavien kanssa! Siis sankojen. Nyt on sitten jo vattumehun teko edessä, sillä eihän tämmöiseen saaliiseen mitkään pakkaset riitä. On meidän taloyhtiössä onneksi kylmiö. Mietittiin, että josko otettaisiin mehumaija auton perään. Saisi marjat kaataa suoraan siihen. Mehustuisivat sitten kotimatkalla jo vähän. Mietittiin monelaisia ratkaisuja marjojen mehustamiseen jo paikan päällä tai ajon aikana. Oltiinkohan jo vähän väsyneitä?
Ja sitten vielä päivän pehmeä ylläri: Posti oli tuonut Ninan villasta Soilen kehräämää lankaa. (En tiedä, onko Ninalla blogia. ) Kiitos, kiitos, kiitos!!! Ja toinen vyyhti ihan vattuihin sointuvaa.Että oli hyvä päivä. Ja että nyt väsyttää. Ei tartte unihiekkaa tämä hamsteri. Jatkuu huomenna...
.JPGm.JPG)
