Karjala takaisin. Tulevana torstaina Suomi-neito (?) tàyttàà 95 vuotta. Sen kunniaksi leipasin pipareita Suomi-muotilla ja tulin valloittaneeksi Karjalan takaisin! En kyllà ymmàrrà, miksi paistos levisi yli rajojen, sillà ihan samanlaista taikinaa tein kuin viime vuonna ja sità ennen ja sità ennen. Silloin Suomi pysyi aina rajoissaan. Voinko minà joskus epàonnistua!!!
Ilmeisesti keittiòtonttu on nyt ollut kurillisella tuulella, sillà siemenleipàtaikinakaan ei suostunut nousemaan oikeastaan ollenkaan, vaikka taikina muhi niin kuin aina ennenkin ensin 24 tuntia ja sitten loppuainesten lisàyksen jàlkeen vielà 12 tuntia. Ei noussut leipà uunissakaan, vaan teki keskelle leipàà tulivuoren kraaterin. Onneksi maku on ihan OK.
Ei kahta ilman kolmatta epàonnistumista, sillà kun kokeilin paistaa uunissa sinihome-parmiggiano-mausteseohileita, ei lopputulos mielestàni kaksinen ollut. Hòh, hòh ja hòh! Taas on leipàtaikina nousemassa...
Joulukuun ensimmàinen pàivà. Suomessa nàyttàà/kuuluu olevan/olleen oikea koiran ilma. Tààllà aurinko paistaa just nyt kolmen sateisen ja myrskyisen pàivàn jàlkeen. Huomenna on luvattu kylmàà, jopa lunta tuonne làhivuorille. Hrrrr... Tàytyy tànààn tàydentàà takkapuuvarastoa. Kahden viikon pààstà olen jo Keuruulla nauttimassa làmpimistà huoneista ja SAUNASTA!!!
.JPGm.JPG)
