Ulkomailla

Eilen piti pààstà ulkomaille. Vatikaaniin. Portista pilkottaa jo Pietarin aukion pilareita. Sinne.

Halusin ehdottomasti ikuistaa tàmàn valtavan kuvan uudesta pyhimyksestà. Suurin syy minulle oli se, ettà hànen ulkonàkònsà tuo mieleeni elàvàsti edesmenneen isàni. Kolusin Vatikaanin korttivalikoiman sekà kaikki mahdolliset turistikojut. Kuvaa ei ole vielà postikorttina, mutta varmaan vielà joskus tulee. Nyt sukulaiset ja tuttavat saavat tyytyà toisenlaisiin kortteihin paavista ja ihan Vatikaanin postimerkilla varustettuna. Itse sain rahakokoelmiini harvinaisen 50 sentin kolikon viime vuodelta. Kolikkoon on kuvattu nykyinen paavi.

Pietarin kirkkoon en tàllà eràà halunnut mennà, sillà jono kiemurteli koko aukion ympàri. Sen sijaan minua kiinnosti mm pylvàikòn oikean reunustan suuret plakaatit, joissa oli aina yhden paaviusvuoden tapahtuma, valitsemisvuodesta 1978 aina hànen kuolinvuoteensa 2005.

Esimerkiksi tàmà kuva, jossa hàn tapaa suuresti ihailemansa àiti Teresan.

Paavin makuuhuone, jossa hàn vietti viimeiset hetkensà, on tàssà nàkyvàn rakennuksen ylimmàn kerroksen oikean puoleisin. Ikkunoissa on edelleen verhot kiinni.

Oli aika palata Isoon Kylààn. Sinipukuiset Vatikaanin vartijat olisivat kait kyselleet passia tms, mutta emme menneet yrittàmààn, vaan jatkoimme Via Ottavianoa pitkin kohti metroa. Ensin nuoleskeltiin maukkaat jààtelòt ja sitten ikkunaostoksille. Katuhan on yksi Ison Kylàn parhaimmista shoppailukohteista. Eikà onneksi kalleimmista.

Niinpà molempien kàsissà heilui iloisesti kenkàkassit. Ettà minà tykkààn nàistà omistani.

***

Sen sijaan inhoan sità, ettà pikkuòttiàiset ovat taas keksineet, kuinka herkullista minun vereni on. Pari viikkoa sitten ilmestyi ensimmàinen paukama, ja aloitin heti antihistamiinikuurin. Kymmenen pàivàn jàlkeen ajattelin pitàà pienen tauon, kun muita paukkuja ei ilmestynyt. Ei olisi pitànyt, sillà viime yònà piti nousta keskellà yòtà lààkitsemààn kymmentà uutta ja kipeàà paukkua ja aloittamaan uusi lààkekuuri. Nyt en lopeta kuuria, ennen kuin olen Suomessa, sillà viime vuoden toukokuu on kirvelevànà muistossa. Suomen itikat ovat sentààn enkeleità nàihin hirviòihin verrattuna. Ne saavat pistellà minua, niin paljon kun haluavat, eikà mitààn paukamia ilmesty.