26 elokuvaa Montalbanoa

Viime sunnuntai-iltana linnottauduin tiiviisti telkun ääreen: Odotin kauan kaipaamaani elokuvaa: Montalbano, varttuneempana versiona. 26 elokuvaa samaa komissaariota, samoissa maisemissa, samassa rantakodissa, sama vanha auto parkissa. Eikö yhtään kyllästytä? EI. Silti nähty jakso tuntui alusta asti hieman erilaiselta. Katsoin elokuvan uudestaan Yle Areenasta vielä kahtena iltana
kuluneella viikolla ja yritin miettiä, mistä erilaisuus johtui.

Voiko elokuvasta välittyä se, että monet taustahenkilöt ovat kuolleet ihan viime aikoina? Montalbanon kirjallinen luoja Andrea Camilleri kuoli viime vuonna heinäkuussa. Elokuvien pitkäaikainen ohjaaja Alberto Sironi kuoli pari viikkoa Camillerin jälkeen. Elokuvien maisemien ´löytäjä´ Luciano Ricceri kuoli 1.2.2020. Elokuvaan on ilmestynyt uusi tohtori, sillä legendaarinen Pasquano (Marcello Perracchio) kuoli vuonna 2017.

Huomenna aion katsoa, kuka on filmin ohjaaja. Yhdessä jaksossa Sironin kanssa ohjaajaksi oli merkitty Luca Zingaretti. You tubesta löysin mielenkiintoisen dokumentin Making Montalbano: Behind the Scenes. Erinomainen dokumentti.

Mansikkamaalla olen ollut ahkerasti. Eilenkin, vaikka satoi kaatamalla. Kävin välillä vaihtamassa kuivampaa ylle, mutta vasta rakeet lannistivat. Harmittaa niin kovasti viljelijöiden puolesta, koska pensaat ovat TÄYNNÄ jättimäisiä, makeita marjoja, mutta poimijoita ei juuri näy.

Tämä kuva olkoon symbolina nyt Kimille tänä viikonloppuna: tässä autossa ovat kaikki renkaat tallella. Turvallisempi ajaakin. Kunhan nyt eivät kolaroisi ensi vuonna Alonson kanssa. Alkaa ikää varttua kummallekin. Niin, ja minunkin pitäisi uusia oma ajokorttini!

Ps. Jatkan sitten blogiani samaan malliin, koska häiriöt ovat vähentyneet ja koska huomasin muidenkin bloggareiden kokeneen samoja ongelmia. Siis ei mitään persoonakohtaista häiriköintiä. Onneksi. Nettimaailma vaan on niin haavoittuvainen.