Juhlan aikaa

Ihan kiikkustuoliin juurruin männeenä viikonloppuna. Varsinkin sunnuntina nautin monta tuntia erilaisesta itsenäisyyspäiväjuhlinnasta, jonka teemana oli Suomi selviää.. Ei ollut linnassa juhlapuku-kättelyshowta vaan yhtä ja toista nautittavaa. Saivat Jenni ja Saulikin yleisönä lepuuttaa käsiään ja jalkojaan. (Kaikki seuraavat kuvat ovat enemmän ja vähemmän epätarkkoja televisiosta ja netistä otettuja, sorry!)

Tämä Heikki Slåenin Pohjois-Karjala toi elävästi mieleen Reijo Kelan Hiljaisen kansan Suomussalmella. Kymmenen pistettä valinnasta juhlaohjelmaan. Suosittelen maailman onnellisimman maan ihmisille.

Mukana tietenkin maamme upeat käyntikortit mmailmalle. 

Elokuva-alaa edustivat Alma Pöysti-Tove ja ohjaaja Hamy Ramezan. Googlaamalla löytyy paljon asiaa lisää.

Upeaäänistä Diandraa kuuntelen aina mielelläni. 

Helsingin Sanomat kertoo koko antoisan musiikkitarjonnan, mm tämän upean kantele-tanssiesityksen.

Oli tietenkin myös upeaa sanallista antia ym. Jossain vaiheissa aloin jo hieman miettiä, kuinka tilkkumaista antia alkoi olla liikaa yhdelle kerralle. Onneksi kaikkea voi makustella nykyaikana netin kautta, vaikka tänään, huomenna, ylihuomenna...

Totta kai muistettiin myös heitä, jotka ovat meille tämän kauniin maan varmistaneet. Heille soi Finlandia. 

Todella upea vaihtoehtoinen tapa juhlia juhlavan päivän iltaa. Kiitos Jenni ja Sauli ja kaikki upeat esiintyjät, - ja juhlan juontajat. Jatkoon!

Ei, Miisa ja Marko eivät tanssineet linnassa, vaan lauantain TTK -kisan finaalissa. Vaikka kaikki loppuun asti selvinneet parit olivat taitavia, itse peukutin varsinkin Miisaa, Keuruun omaa, upeasti tanssinutta nuorta naista. Brava.

Ps. Ihan unohtui paljastaa viime postauksen kaksi ensimmäistä kasvia. Ensimmäinen on Buddhan käsi ja toinen Sammakonnahkameloni! Heh, heh!