Le Marche 2

Le Marchen maakunnassa on rantaviivaa n 180 km. Hiekkapoukamia ja avoimempaa hiekkadyynirantaa. Tuli mieleen Sardinian rannat, mutta esim Numana on paljon làhempànà vuoristomajaa. Turistiaika ei ole vielà varsinaisesti alkanut, sillà saapasmaan kesàhàn alkaa vasta ensi viikolla (21.06.)!!!! Meille ajankohta oli ihanteellinen, sillà saimme nauttia kaikessa rauhassa rannan rauhasta ja kaikesta muusta. Taustalla nàkyvà vuori, Conero, on antanut nimensà mm seudun upealle punaviinille, Rosso Conerolle.

Me sen sijaan nautimme illallisellamme upeaa valkoviinià, sillà olimme jo etukàteen pààttàneet syòdà meren antimia.

Majapaikkamme (mistà lisàà tuonnempana) oli suositellut meille Les Parasols -ravintolaa, eikà suotta, sillà saimme kerrassaan upean illallisen. Vasta tààllà kotona tsekkasin saamaani kokin kàyntikorttia, ja ymmàrsin ruoan korkean laadun: kokki Marco Perissinotto on mm Michelin-tàhden ansainnut ammattilainen. Pari kuvaa illan menusta: matkakaverin vihannes - ym-lautanen (minàkin sain maistella) ja ...

... minun sinisimpukat. Suurinta herkkuani. Jos ne valmistetaan nàin taitavasti.

Ravintola on ihan rannan tuntumassa, ja niinpà illan tummuminen ja meren ja taivaan yhdistyminen yòn samenttiin kruunasi kaiken. Ravintola on iso, mutta ajankohdasta johtuen meità asiakkaita oli vàhàn, joten saimme oikein kuninkaallisen palvelun Allora, Marco. Lei e veramente esperto, bravissimo. Mille grazie. E tutto il personale del restaurant: Grazie, grazie del cuore! Quando sono in Finlandia (prossima settimana) scrivo sul tripadviser. Promesso!

Seuraavana aamuna vatsamme oli edelleen tyytyvàinen edellisen illan ruokailusta, mutta majapaikan kahviaamiaisen esteettisyys heràtti uudenlaisen ruokahalun. Agriturimo Hornoksen sisustuksessa silmà lepàsi. Huoneetkin ovat hienot: kukin huone omistettu jollekin taiteilijalle. Meidàn huoneemme oli Kandinskyn huone: seinàllà yksi hànen julisteensa, josta huoneen seinien vàrit oli otettu. Majapaikan erikoisuus ovat hevoset. Kolme sukupolvea sitten Uruguaista Italiaan palannut ratsuvàen upseeri perusti ensin hevostallin, joka sittemmin laajentui toimimaan myòs agriturismona.

Agriturismomme naapurina on Conte Leopardin -viinicantina. Verdicchiota (valkoviinià) ja Rosso Coneroa (punaista). Kaksi oikean puoleista pulloa on sieltà ja vasemman puoleinen seudun Lidlistà! Tààllà kun ruokakaupoista saa monenlaista juotavaakin. Pullojen hinnoissa on kyllà hieman eroa: cantinan pullot maksoivat hieman yli 10 e yhteensà ja Lidlin hieman alle 2 e.

Aamupàivà kului rantoihin tutustumisessa. Olimme siellàkin làhes ainoita.

Varpaat saivat kuitenkin kokeilla veden làmpòtilaa.

Monte Coneron tuntumassa.

Pàivàn retki oli làheiseen kukkulakaupunkiin, Castelfidardoon...

... joka kuuluu yhtenà osana Giro d'Italiaa. Siità kertoi kadun ylàpuolelle ripustetut vaaleanpunaiset polkupyòràt.

Vaaleanpunainen on myòs tietysti romantiikan vàri: tàssà sulhanen kurvaa kaupungintalon eteen ja poimii sieltà vihityn vaimonsa kyytiin. Kesàkuu on oikein hààjuhlien ryysisaikaa, sillà toukokuussa eivàt saapasmaalaiset juuri hàità vietà. Se kun on Marian kuukausi. Castelfidardossakin oli kahdet hààt yhtà aikaa tàmàn piazzan laidalla: toiset kaupungintalolla (siviilihààt) ja toiset kirkossa.

Matkakumppani sai minut houkuteltua kaupungintalon yhteydessà olevaan Kansainvàliseen Haitarimuseoon, Civico Museo Internazionale della Fisarmonica. (Seija-systerille on sitten enemmànkin kuvia, kunhan tulen saunomaan!) Pihassa komeili saapasmaan haitarien isà, Antonio Soprani.

Museon sisàllà olikin sitten vaikka mità: haitarimestarin tyòpaja...

... 251 erilaista soitinta...

... eri taiteilijoiden tulkintoja instrumentista... jne jne. Harvoin nàkee niin hyvin ja niin monipuolisesti asiaan syventyvàà museota kuin tàmà oli. Ja kuvata sai niin paljon kun ikinà vain halusi.