Ensimmàinen matkapàivà Italiasta Itàvaltaan oli kuin olisi matkannut suloisesta sekamelkasta tiptop-valtakuntaan. Pohjois-Lazio ja Umbria ovat maisemiltaan toistensa kaltaisia: vuoria, kukkuloita, linnoja, viinitarhoja...
... ja moottoritiellà vaikka mità. Italialainen liikennekulttuuri, niin kaaos kuin se onkin, ansaitsee hatunnoston. Kun halutessaan ohittaa vaikka tàmmòisen koppakuoriaisen, laittaa vilkun pààlle, homma onnistuu heti. Takaatulijat antavat oitis tilaa ...
... ja ohitettavat vain huiskuttelevat.
Po-joen laaksohan se siinà. Kaiteen takana. Tuli muuten moottoritien kaiteet kuvatuiksi. Meillà kun oli hieman kiire kotimaahan làheisen sairastapauksen vuoksi. Ei ollut aikaa olla turisti. Matkan piti jatkua. 
Viinitiloja viinitilojen jàlkeen. Vielà Veneton alueella.
Sitten oltiinkin jo làhestymàssà Euroopan kattoa, Alppeja. Jylhàn kaunista. Vain sade sotki kuvaamista.
Alppien ylitykseen tarvittiin aika monen tunnelin eli gallerian làpiajamista.
Jossain vaiheessa oltiin Itàvallassa. Mitààn rajakohtaa emme havainneet. Hankittiin sentààn 10 pàivàn moottoritiemerkki ikkunaan. (Vielà nytkin sillà voisi ajaa muutaman pàivàn Itàvàllassa!)Ilta pimeni, vettà tuli taivaan tàydeltà. Takana n 700 km ja 11 tuntia ajoa. Alkoi yòpaikan metsàstys. Pois moottoritieltà kohti Bad St Leonardin kylpylàkylàà. Gasthof-Restaurant Bàrnthaler. Gruss Gott. Taloksi.
Ruoaksi minulle, lihansyòjàlle, Wieninleikettà ja kanssamatkustajalle, ei-lihansyòjàlle, juustonyyttejà. Palanpainikeeksi paikallista olutta. Meillà oli erinomainen tarjoilija, Rainer. Ystàvàllinen ja valmis palvelemaan omituisiakin kysymyksià esittàvià turisteja. Kun halusin tietàà, miten pàivàn F1-ajot Turkissa olivat sujuneet, hàn haastatteli kahta muuta ravintolassa ollutta pòytàseuruetta, jotka innokkaasti kertoi ajojen tapahtumat. Saksaksi. No, olenhan minà esihistoriassa opiskellut koulussa ns pitkàn saksan, joten selvà tuli.
Ruoaksi minulle, lihansyòjàlle, Wieninleikettà ja kanssamatkustajalle, ei-lihansyòjàlle, juustonyyttejà. Palanpainikeeksi paikallista olutta. Meillà oli erinomainen tarjoilija, Rainer. Ystàvàllinen ja valmis palvelemaan omituisiakin kysymyksià esittàvià turisteja. Kun halusin tietàà, miten pàivàn F1-ajot Turkissa olivat sujuneet, hàn haastatteli kahta muuta ravintolassa ollutta pòytàseuruetta, jotka innokkaasti kertoi ajojen tapahtumat. Saksaksi. No, olenhan minà esihistoriassa opiskellut koulussa ns pitkàn saksan, joten selvà tuli.Vatsa tàynnà, silmàt sikkaralla huoneeseen. Pàà tyynyyn. Uni tuli kutsumatta. Gute Nacht!
***
Yleisoppaana meillà oli matkan aikana viamichelinin nettisivuilta tulostetut ohjeet ja Karttakeskuksen Euroopan kartta sekà edelliset ajokokemukset.
.JPGm.JPG)
KIitos kun laitoit näitä matkakuvia!:-)
VastaaPoistaToivottavasti ei ole mitään vakavaa se läheisen sairastuminen...
Yaelian: Lisàà kuvia tulossa seuraavissa postauksissa. Samaa toivomme mekin. Aika nàyttàà.
VastaaPoistaToisen kuvan ajopeli on hassunkurinen punainen koppakuoriainen. Toivottavasti läheisesi toipuu!
VastaaPoistaEilen tànààn huomenna: Eikòs olekin mukavan nàkòinen koppis! Samaa toivomme mekin.
VastaaPoistaMinä en ole koskaan ylittänyt/alittanut Alppeja. Se olisi varmaan elämys. Aika pitkä päivämatka, meidän pisin ajomme on ollut Tsekeistä Tukholman liepeille, lähdettiin aamulla kahdeksalta ja oltiin yöllä neljän aikaan perillä, reippaasti tuhat kilometriä. Se oli hurja päivämatka.
VastaaPoistaToivottavasti teillä kaikki hyvin täällä koti-Suomessa, ajattelin tuota läheisen sairastumista.
Sepäs on ollut mielenkiintoinen ajomatka. Ei tainnut ehtiä tulla aika pitkäksi, kun aina oli uutta ja erilaista.
VastaaPoistaKirjailijatar: Alppien 'làpiajo' on tosiaan elàmys! Suosittelen. Neljàn pàivàn aikana mittariin tuli reilut 3300 km. Nyt Kaunotar saa levàtà jonkin aikaa ennen sieni- ja marja-aikaa. Mekin toivotaan, ettà potilas toipuu.
VastaaPoistaSude: Matka oli tosiaankin pitkà. Mutta tiedàtkò, lopussa alkoi kaikki uusi ja erilaisuus jo pitkàstyttàà, sillà ei kaikkea ehdi pitkàn matkan aikana sulattaa. Onneksi on (mieli)kuvia.
Kivaa raporttia! Erityisen viehättävä tuo teille huiskuttelija. Toivottavasti sairastapaus on toipumaan päin.
VastaaPoistaOnneksi Polle tyytyi vain huiskuttamaan hännällään teille !
VastaaPoistaAlppimaisemat ovat varmaan huikaisevan hienot. Harmi se sade.
Istutettiin eilen suklaakirsikkapuu.
-seija-
Viidennen kerran kokeilen, toimiiko tàmà kommentointilootani enàà ollenkaan. Terveisià vaan Outille ja Seija-systerille.
VastaaPoistaYksi asia mikä on päätetty, me tulemme kotiin Alppien yli-sitten joskus.
VastaaPoistaIhana tuo punainen auto, josko vaikka sellaisella :).
Toipumista toivottelen minäkin.