Elämäni ensimmäisen syödyn osterin kuori on korujen koti.
Lapin tunturilta löytyneen kiven muokkasin ensin tuikkualustaksi, mutta sitten se halusikin suitsukeen tueksi. Tikkuaski Tukholman Millesgardenista (ruotsalaisen o:n merkkiä en tästä nyt löydä).
Tämä ei ole matkamuisto, vaan muisto rakukurssilta. Niita harvoja, joita enää on jäljellä. Sopinee tämän postauksen loppukuvaksi.
.JPGm.JPG)
Parhaita matkamuistoja tuollaiset aarteet minunkin mielestä.
VastaaPoistaMutta voi Lissu, sitten kun me se hehtaarihalli laitetaan, niin siellä pitää olla siipi myös rakutöille. Minä niiiiin haluaisin kokeilla sitäkin, kun tykkään aivan kamalasti rakutöistä! Suunnitelmissa olisi mennä kursseille, kunhan tulee sille sopiva sauma.
Ihana rakukulho ja muutkin aarteet! Minäkin olen heikkona rakutöihin.
VastaaPoistaKiveä ja pitsiä olen hieman kehitellyt...Käy kurkkaamassa.
satu.p: Joo. Minulla matkalaukusta löytyy aina kiviä, simpukoita, puunpalasia yms aarteita. Sinulle lisää spostissa.
VastaaPoistaSatu: Johan olit aarteita aikaansaanut. Kerrassaan luovia ratkaisuja. Käykääpä muutkin Satun blogissa ihailemassa. Liittyyköhän Satu-etunimeen jokin ylimääräinen luovuusgeeni?
Vuonna 1984 kävin monta kertaa Millesgårdenissa, se lievitti surua ja ahdistusta kummasti se paikka - huolimatta niistä valtaisista maisemanpilaajaöljysäiliöistä vastarannalla. Minulla "Hand of God" on yhä postikorttina aarteiden joukossa.
VastaaPoistaMukavia aarteita. Joo, voisihan niitä rakutöitäkin kokeilla, sitten siellä hehtaarihallissa.
VastaaPoistaErilaisia aarteita... näissä on jotakin oikealla tavalla, positiivisesti maanläheistä, luonto oikeasti läsnä. Katsottavaa riittää pitkäksi aikaa, kun yksityiskohtia ei ole siloiteltu pois.
VastaaPoistaMaahiska: Millesgarden on minunkin lempipaikkojani. Pa Guds hand on minulla valokuvasuurennoksena (omasta kuvasta) eteisen komeron ovessa. Ei niinkään uskonnollisena merkkinä kuin kauniina kuvana - ka muistona.
VastaaPoistaPikkusisko: Juttelepas Satu-sisaresi kanssa! Laitoin hanelle spostia, joka kiinnostaa varmaan sinuakin.
Linnea: Minä kun en edes osaa silotella kuvia! Luonto on isäni kallein perintö minulle.
Oi, aarteita tosiaan. Raku-savesta pidän hurjasti.
VastaaPoistaMerruli: Rakun tekeminen on elämys. Hidasta uppoutumista. Lopputulosta ei koskaan voi taysin ennustaa.
VastaaPoistaHyvia henkilokohtaisia muistorikkaista aarteita. Aarteista parhaimpia.
VastaaPoistaElena: Eikä niistä useimpia osteta suurilla rahoilla.
VastaaPoista