Aarteita

Elämäni ensimmäisen syödyn osterin kuori on korujen koti.

Lapin tunturilta löytyneen kiven muokkasin ensin tuikkualustaksi, mutta sitten se halusikin suitsukeen tueksi. Tikkuaski Tukholman Millesgardenista (ruotsalaisen o:n merkkiä en tästä nyt löydä).

Tämä ei ole matkamuisto, vaan muisto rakukurssilta. Niita harvoja, joita enää on jäljellä. Sopinee tämän postauksen loppukuvaksi.