Tanaan oltiin retkella. Mutta ei talla kulkupelilla. Se taytyi kuitenkin kuvata, koska se toi elavasti mieleen Isa Camillo -kertomuksista Pepponen vaen Venajalta saama lahjatraktori. Erona vain se, etta tama peli varmaan toimii viela vuositolkulla.
Oltiin menossa pyhalle Monte Sorattelle. S'Oresten kylan kautta. Tassa sen lihakauppa. Ovi kavi tiuhaan sunnuntainakin. Eihan alkuasukkaat pakasteita osta. Eivat takusti. Ruoka pitaa olla tuoreen tuoretta. Varsinkin sunnuntaisin, jolloin kylaan voi tulla koko suku. Silloin laitetaan parasta poytaan. Lihakaupan kautta.
Kiivettin, kiivettiin ja kiivettiin. Lopulta oltiin perilla. 691 metria meren pinnan ylapuolella. Vuoren toisella puolella nakyi Tiber-joen laakso. Tuo iso rakennusrykelma tuolla kaukana on uusin turistirysa: Outlet -ostoskeskus. Voi kauhistus! Jossain tuolla kauempana oikealla on sitten vuoristomaja. Ei nay. Toisella puolella vuorta on sitten etruskien alue. Hyvalla saalla nakyy aina merelle asti. Tahan piti tulla kuva, jossa nakyy mm Bracciano-jarvi, mutta kuva haippasi johonkin. Niin kuin avaimeni tanaan. Mutta siita lopuksi. Siis avaimista.
Huipulla on Pyhan Silvesterin kappeli, neljannelta vuosisadalta. Kappeli on rakennettu aikoinaan Apollo-jumalan temppelin paalle.
Kappeli sattui olemaan auki. Pari herttaista nuorta naista esitteli kappelia ja me ei voitu kuin allistella ihastuksesta. Freskot on restauroitu muutama vuosi sitten.
Kavimme myos Apollo-temppelissa. Tai mita siita on jaljella.
Retki oli hyvin antoisa. Sitten kotiin. Parkkipaikka loytyi kuin ihmeen kaupalla, vaikka kylassa on kesan yksi kohokohdista: kesamarkkinat. Hulinaa aamusta myohaan iltaan. Parkkipaikka loytyi, mutta EI KOTIAVAIMIA. Aurinko porotti ja hiki virtasi. Tutkin auton ja kassin millimetrin tarkkuudella. Mutta ei avaimia. Ei niin. Soitin retkikaverille. Ja jonkin ajan kuluttua tuli viesti: Avaimet loytyineet kaverin auton perakontista!!! Olivat tippuneet sinne, kun pakkasin tavaroita laukusta reppuun. Pieni lisa ajoretki (30 km) ja sitten suihkuun!! Ja nyt taas open seurassa. Siis telkkarin. Ja TAAS jalkapalloa: loppuottelu USA-Brasilia.
Tanaan oltiin retkella. Mutta ei talla kulkupelilla. Se taytyi kuitenkin kuvata, koska se toi elavasti mieleen Isa Camillo -kertomuksista Pepponen vaen Venajalta saama lahjatraktori. Erona vain se, etta tama peli varmaan toimii viela vuositolkulla.
Oltiin menossa pyhalle Monte Sorattelle. S'Oresten kylan kautta. Tassa sen lihakauppa. Ovi kavi tiuhaan sunnuntainakin. Eihan alkuasukkaat pakasteita osta. Eivat takusti. Ruoka pitaa olla tuoreen tuoretta. Varsinkin sunnuntaisin, jolloin kylaan voi tulla koko suku. Silloin laitetaan parasta poytaan. Lihakaupan kautta.
Kiivettin, kiivettiin ja kiivettiin. Lopulta oltiin perilla. 691 metria meren pinnan ylapuolella. Vuoren toisella puolella nakyi Tiber-joen laakso. Tuo iso rakennusrykelma tuolla kaukana on uusin turistirysa: Outlet -ostoskeskus. Voi kauhistus! Jossain tuolla kauempana oikealla on sitten vuoristomaja. Ei nay. Toisella puolella vuorta on sitten etruskien alue. Hyvalla saalla nakyy aina merelle asti. Tahan piti tulla kuva, jossa nakyy mm Bracciano-jarvi, mutta kuva haippasi johonkin. Niin kuin avaimeni tanaan. Mutta siita lopuksi. Siis avaimista.
Huipulla on Pyhan Silvesterin kappeli, neljannelta vuosisadalta. Kappeli on rakennettu aikoinaan Apollo-jumalan temppelin paalle.
Kappeli sattui olemaan auki. Pari herttaista nuorta naista esitteli kappelia ja me ei voitu kuin allistella ihastuksesta. Freskot on restauroitu muutama vuosi sitten.
Kavimme myos Apollo-temppelissa. Tai mita siita on jaljella.
Retki oli hyvin antoisa. Sitten kotiin. Parkkipaikka loytyi kuin ihmeen kaupalla, vaikka kylassa on kesan yksi kohokohdista: kesamarkkinat. Hulinaa aamusta myohaan iltaan. Parkkipaikka loytyi, mutta EI KOTIAVAIMIA. Aurinko porotti ja hiki virtasi. Tutkin auton ja kassin millimetrin tarkkuudella. Mutta ei avaimia. Ei niin. Soitin retkikaverille. Ja jonkin ajan kuluttua tuli viesti: Avaimet loytyineet kaverin auton perakontista!!! Olivat tippuneet sinne, kun pakkasin tavaroita laukusta reppuun. Pieni lisa ajoretki (30 km) ja sitten suihkuun!! Ja nyt taas open seurassa. Siis telkkarin. Ja TAAS jalkapalloa: loppuottelu USA-Brasilia.
Olen käynyt kerran Italiassa, ihan rajan tuntumassa yhdellä rautatieasemalla. Matkustelin silloin Ranskan puolella ja piipahdin Monacossa ja ajelin samalla piruuttani hetkiseksi myös Italian puolelle. Ei muuta. Ehkä näin on parempi. Sun juttujasi ja kuviasi katsellessa tulee tunne, että pää voisi mennä sekaisin. Onhan se tietysti historiafriikille synti olla matkustelematta Italiassa, mutta silti. Siellä on NIIN paljon. Saatikka se ruoka ja muu. Voivoi.
VastaaPoistaJa jee, brasilia voitti sittenkin vaikka alku näytti pahalta :) Oikeasti en seuraa eikä voisi vähempää kiinnostaa mutta kun tuo miesväki pakkokuunnelluttaa.
VastaaPoistaOuti: Tama maa on todella niin taynna kaikkea, etta joskus minun aivojeni kovalevy tukkiutuu tyystin. Taytyy vain sulatella... Sitten Suomen marja- ja sienimetsien hiljaisuudessa syttyy jokin uusi lamppu.
VastaaPoistaMizyena: Te onnekkaat. Harvoin ostan enaa mitaan muualta tuotua. Talla hetkella taalla kaupan rypaleet ovat esim Chilesta tuotuja. Ei ainakaan kypsina poimittuja. Ja milla myrkyilla ne on suihkutettu, etta pysyvat ehjina tanne tuhansien kilometrien paahan. Nautitaan vain lahijuttuja! En minakaan mikaan jalkapallofani ole, mutta kun telkkarista ei juuri muutakaan katsottavaa siihen aikaan tule, ja koska haluan kuunnella kielta, olkoon sitten vaikka jalkapalloa. Myohemmin sitten tulee vanhoja elokuvia. Niita tykkaan katsoa.
Taytyyhan sita jannitysta olla elamassa, jos ei muuten niin kehitella itse. Onko tanaan lepopaivan vuoro?
VastaaPoistaElena: Jannitysta tai ei, mutta nyt teen vara-avainsuunnitelmia. Oltiin kaiman kanssa aamucappuccinolla. Terveisia ja kiitoksia. Taalla on aina avoimet ovet!
VastaaPoista