Mitäs tekis ...

... kun ulkona sataa saavista kaatamalla, eikä voi lähteä TUONNE NOIN? Voi vaikka hoidella kotieläimiä. Tykkäävät kovasti tuosta minun entisestä opentuolistani, kiikkustuolissa. Nojailevat tyytyväisinä tuohon satu.peen tyynyyn.

Toinen lempparipaikka niillä on nojatuoli muhkean Marimekon tyynyn kanssa. Mutta hei, kukas puuttuu? Kukas puuttuu tuosta kiikkustuolista? Ovat välillä vähän villejä. Tykkäävät kovasti leikkiä piilosta.

Pehmisten ollessa piilosilla minä laitoin ruokaa. Ei sieniä täällä kertaa, vaan halusin hartaasti syödä vaihteeksi kanaa. Sitä olisin halunnut laittaa jo viime viikonlopuksi, mutta koko kylältä ei löytynyt kokonaista pakastebroileria! Vain niitä marinaareissa lilluvia. Mutta niitähän minä en huoli. Eilen sitten toiveeni toteutui. Yhteen kauppaan oli tullut kasa pakastettuja lintuja. Yön yli sulatin ja aamulla palastelin, ruskistin pannulla ja laitoin palaset valurautapataan. Päälle kaadoin purkin kermaa (2 dl) ja soijaa (1/2 dl). Tunnin hauduttamisen jälkeen (n 200 astetta) avasin padan kannen. Mikä tuoksu!!! Mikä maku!!! Keitettyä riisiä, puolukkamarmeladia ja mummon (siis äitini) leipomaa ruisleipää (kastettuna kastikkeeseen).

Ruokalevolle. Luku pari Donna Leonia. Kroohhh!!!

Iltapäivällä sitten aurinko alkoi porottaa muutaman pilvilämpäreen takaa. Kumppareita alkoi polttaa ... Sitä paitsi suositusten mukaan joka päivä pitäisi itseäänkin ulkoiluttaa pari tuntia. Jos vaikka vähän puolukoita lappapuuroksi. Arvatkaapas, miten kävi?