... kun ulkona sataa saavista kaatamalla, eikä voi lähteä TUONNE NOIN? Voi vaikka hoidella kotieläimiä. Tykkäävät kovasti tuosta minun entisestä opentuolistani, kiikkustuolissa. Nojailevat tyytyväisinä tuohon satu.peen tyynyyn.
Toinen lempparipaikka niillä on nojatuoli muhkean Marimekon tyynyn kanssa. Mutta hei, kukas puuttuu? Kukas puuttuu tuosta kiikkustuolista? Ovat välillä vähän villejä. Tykkäävät kovasti leikkiä piilosta.Pehmisten ollessa piilosilla minä laitoin ruokaa. Ei sieniä täällä kertaa, vaan halusin hartaasti syödä vaihteeksi kanaa. Sitä olisin halunnut laittaa jo viime viikonlopuksi, mutta koko kylältä ei löytynyt kokonaista pakastebroileria! Vain niitä marinaareissa lilluvia. Mutta niitähän minä en huoli. Eilen sitten toiveeni toteutui. Yhteen kauppaan oli tullut kasa pakastettuja lintuja. Yön yli sulatin ja aamulla palastelin, ruskistin pannulla ja laitoin palaset valurautapataan. Päälle kaadoin purkin kermaa (2 dl) ja soijaa (1/2 dl). Tunnin hauduttamisen jälkeen (n 200 astetta) avasin padan kannen. Mikä tuoksu!!! Mikä maku!!! Keitettyä riisiä, puolukkamarmeladia ja mummon (siis äitini) leipomaa ruisleipää (kastettuna kastikkeeseen).
Ruokalevolle. Luku pari Donna Leonia. Kroohhh!!!
Iltapäivällä sitten aurinko alkoi porottaa muutaman pilvilämpäreen takaa. Kumppareita alkoi polttaa ... Sitä paitsi suositusten mukaan joka päivä pitäisi itseäänkin ulkoiluttaa pari tuntia. Jos vaikka vähän puolukoita lappapuuroksi. Arvatkaapas, miten kävi?
.JPGm.JPG)
Arvelen, että polttavat kumpparit veivät sinua kohti puolukkamättäitä. Mutta. Matkalla huomasit, että "pieni" mustatorvisieniparvi töröttää kutsuvana. "Pakastearkusta voisi löytyä vielä pienen nyssykän mentävä kolo", mietit. Hyvä on, voitit taistelun. Tällä kertaa. Mutta muista, huomenna kumpparit voivat haastaa sinut uuteeen taisteluun!
VastaaPoistaEpäilenpä, että menit ruokalevon jälkeen TUONNE NOIN. Keräsit sen "pienen" mustatorvisieniparven ja pari ämpärillistä puolukoita siinä sitten sivussa?
VastaaPoistaVoi mitä nalleja, omat karvakuononi täältä tervehtii...
VastaaPoistaOlen pikkusiskon kanssa samalla kannalla, puolukkapussit täyttyivät julmetulla määrällä herkullisia sieniä. Ehkä suppilovahveroita tälläerää- ne on niin näppärä kuivata, jää pakasteeseen vielä tilaa muille antimille.
Kanaa voisin koittaa väsätä, kuulostaa helpolta ja namilta syysruualta.
Arvaan, että sieniä. Hirmuisesti sieniä!
VastaaPoistaSuloinen nalleperhe!
VastaaPoistaIso sangollinen puolukoita ? Rupesi uudestaan satamaan ?
VastaaPoista-seija-
Tapasit reissulla karhun ja vaihdoitte mielipiteita vuoden marjatilanteesta? Joku menninkainen kutsui jakalajuomalle?
VastaaPoistaKaikille väliaikaisinfoa: paranemaan päin!
VastaaPoistaNo niin! Ihan parantunut. Luulisin. Siis sieni-addiktiosta. Eilisellä puolukan metsätyksellä nimittäin melkein selvisin karvishyökkäykseltä. Muutaman karvislitran jälkeen ohitin loppumatkan varrella olevat lukemattomat sienet olankohauksella EVVK (= ei-voisi-vähemmän-kiinnostaa)! (Teeskentelyäkö?)Tänään en edes mennyt metsään. Ei puolukoita. Ei sieniä. Mutta huominen on uusi eilinen, kuten sanoi joku sarjakuvasankareistani.
VastaaPoistaKun kotona alkavat kotieläimet myös kävellä, ryömiä, mataa, kutoa verkkoja ..., silloin tulee mieleen, asunko minä metsässä vai?
Siis: Eilen poimin sankotolkulla puolukoita. Yhteensä viisi sangollista. MUTTA sangon koko oli VAIN puoli litraa. (Nuo turkkilaisen jugurtin pikku sangot ovat käteviä poiminta-astioita. Tulevat äkkiä täyteen!) Mustatorvisienistä en nähnyt vilaustakaan! Karhuja en nähnyt. Yhden naaraskarhun (Savosta takaisin keskelle Suomea kotiutuneen)puhsoittoa olen odotellut. Voisimme hyvin nauttia jäkäläjuomaa tms.
Mutta jotta elämässä olisi aina jotain pohdittavaa, tutkiessani noita vaki-kotieläimiäni, sormi meni ihmetyksestä suuhun. Miksikö? Siitä enemmän seuraavassa postauksessa. Huomenna? No, jos olen parantunut. Hyvää sunnuntaita.
Ihania pehmeitä kotieläimiä sulla onkin siellä!
VastaaPoistaYaelin: Tykkään elämistä. Pehmeistä ja Oikeista. Sinulle vastaus myös edellisen postauksen lopussa. Missän päin Venezuelaa olit? Miksi?
VastaaPoistaOlen aivan mykistynyt näistä sinun retkistäsi TUONNE NOIN. On kyllä pakko löytää meillein omat paikkamme tuonne noin.Ensi kesänä sitten.
VastaaPoistaKarasiko joku nallesi?
Pikkujutut: Ensi kesänä tarjoudun mielelläni oppaaksi MINNE VAIN: On sienineuvojan paperit CV:ssä. Marjoihin semmoisia ei tartte. Seuraava postaus pohtii tuota nalle -ongelmaa! Onnellisia pakkauspäiviä.
VastaaPoistaAsuin Caracasissa, eksän työn vuoksi,ja sinne hän sitten jäikin...on siellä edelleenkin. Mutta matkustimme paljon ympäri maata,joten tuli nähtyä se kaikki kauneus,mitä siellä on.
VastaaPoista