Alkuasukasystàvàtàr oli kutsunut minut kylààn koko pàivàksi. Hànetkin kutsuttiin mukaan. Tietysti.
Paikalla oltiin tàsmàllisesti, suomalaisia kun ollaan. Ensin soitettiin ovikelloa. Ei tapahtunut mitààn. Sitten kolkutettiin oveen kolkuttimella. Pikku hiljaa alkoi kuulua askelia. Oltiin sydàmellisesti tervetulleita. Seuraavaa kertaa varten nàytettiin, ettà kolkuttimella kolkutetaan KOVASTI, ettà varmaan kuuluu hyvin. Pantiin korvan taakse.
Signora tarvitsi asiantuntijan apua. Piti saada antiikkisiin verhoihin itse kudotut pitsit reunoihin. Nàpsàkàt sormet alkoivat tòihin. Tyòpòytànà muutaman sadan vuoden vanha silityspòytà, nykyinen ruokailupòytà. Muistona silityksistà pòydàn pinnassa oli muutama mojova jàlki unohtuneista kuumista raudoista!
Kun tyò oli tehty, ystàvàtàr toi pòydàlle aarrelaatikon. Esiàitien (napolilaisista) jouluseimitòistà jààneità pitsejà ja muita kàsintehtyjà aarteita kokonainen laatikollinen. Ja arvaattekos mità, minà sain koko laatikon. Hànkin sai sitten valita itselleen niistà osan.
Vàlillà piti vahvistaa jaksamista paikallisilla perinneherkuilla, mm karitsamuhennoksella...
... ja artisokilla. Vatsa oli pinkeànà. Mutta sitten seurasi pàivàn kohokohta, josta ikivà kyllà unohdettiin innostuksen vallassa ottaa kuvia. Ystàvàtàr oli jo aikaisemmin luvannut minulle koko lankavarastonsa, koska hàn itse ei enàà pystynyt kutomaan ja koska olin vienyt hànelle aikaisemmin kutomani hartiahuivin, hàrpàkkeet ja muuta vàhàn pienempàà muistoa. Olin kuulemma ansainnut lankaperinnòn! Monta isoa muovipussillista ihania, ihania lankoja. Haju tuli bonuksena. Nimittàin koipallojen haju, sillà saapasmaassa villalangoilla on myòs lentàviò ystàvià. Nyt langat on tuulettumassa. Seuraavaan postaukseen teen niistà vàriympyràn teidànkin ihailtavaksi. Matkailijatarkin sai sitten valita kotiin vietàvàà. Varmaan jossain vàlissà niistà tehtyjà aarteita nàkyy hànen blogissaan.***
Kestitys jatkui illallisella. Kàytiin vàlissà kotona vain nukkumassa. Taas syòtiin herkkuja. Kaksi kokonaista herkkupòytàà (lounas ja illallinen). Ilmankos tànààn vatsa ei oikein ole kaivannut mitààn. Hàn loihti lounaaksi pinaatti-tomaatti-feta -paistoksen. Se riitti. Toisaalta ilta on vielà edessà...
Lopuksi tàssà hànen jouluseimiaarteista valitsemiaan ihania, ihania palasia. Parin sadan vuoden vanhoja. Siis aarteita. Kuulemma nàytille, ei kàyttòòn.***
Hànen lomansa sai siis kolmen pàivàn jatkoajan. Huomenna taas Fiumicinoon. Matkalle Ouluun. Kotiin.
.JPGm.JPG)
