Keuruun tarjontaa

Tulvii. Rappuset veteen ovat kohta veden alla. Ihan Pohjanmaan tulviin ei Keuruulla päästä, onneksi. Olen nyt tähyillyt, josko näkisin silmälasisorsan tai silmälasihauen, sillä sunnuntaina juodessani päiväkahvia uimalan yhdellä penkillä, tuuli kiepsautti penkille laskemani aurinkolasit veden tummaan syvyyteen. En hypännyt perään. No, onneksi kotona on varalaseja. 

Otin tänään kirjaston rappusilta kuvan kohti Sokkaria. Tyhjä tontti. Siinä kohosi vielä muutama vuosi sitten Keuruun kuvanäyttämö, joka elokuvien loppumisen jälkeen toimi taidemuseona. Tilan valloitti home! Purkuun meni. Mitä tilalle? Monenlaisia huhuja liikkuu...

Kyllä keuruulaiset elokuviin pääsevät. Tarttee hurauttaa vain n 16 km Haapamäelle. Siellä Suojalla näytetään elokuvia ihan tuoreeltaan. 

Kaivinkoneet ovat hyörineet nyt muutaman viikon säästökulman kimpussa. Kuva postin pihasta. Siinä oli sisareni työpaikka joskus historian aamuhämärissä, sitten rakennuksessa on toiminut mm kauppoja. Home hyökkäsi, joten purkuun... Mitähän tälle tontille tehdään, vai tehdäänkö mitään?

Keuruu pesee kasvojaan.

Joka kolmas viikko aamu tuumaan torille kurvaa tämä auto, Roinilan lihatila. Kovin on suosittu. Itse en enää juuri punaista lihaa ostele, mutta jos joskus haluan hyvää raaka-ainetta, menen minäkin jonoon. Pääsiäiseksi ostin karitsaa, jonka valmistin La Palmalla syömäni vuohipaistin ohjeen mukaan. Oli säväkkää.