Myrkyllistä

Nyt tuntuu tämä bloggaaminen taas sotkuiselta, ihan tämän papaijan sisusmössön oloiselta. 

Eilen oltiin seuraamassa Romeriota tuolla yläkylässä. Siitä olisi monta kuvaa kertomassa, että olipas kyläjuhla! Ensimmäisen kerran omakohtaisesti koin, ettei turismi miellytä kaikkia alkuasukkaita. Olen kyllä kuullut, että meitä eivät kaikki toivota saarelle tervetulleiksi, mutta nyt koin sen itse henk koht.

Romerio-juhlassa jaetaan ruokaa ja viiniä kaikille läsnäolijoille, ja juhlaan oikein kutsutaan vierailijoita. Alku-ujostelun jäljeen minäkin rohkaistuin menemään jonoon ja sainkin käteeni lihaleivän, mutta ... mutta ... Yhtäkkiä takaani ilmestyi käsi, joka sieppasi leivän itselleen. Siinä minä seisoin suu valmiina auki, mutta ilman leipää! Alkuasukas-signora sen sijaan nautti rasva suupielestä valuen. 

Once in life time- kokemus!

Enhän minä nälkää näe, eipä silti. Lauantaina käytiin taas torilla. Mentiin kukonlaulun aikaan, että mahduttiin valitsemaan kaikkea hyvää. Salonkisipuliakin löytyi. Nimi on äitini kielenkäytöstä salottusipulille, jota käytän paljon. Avokadoja kuluu, samoin paprikoita sienitäytteillä uunissa muhineina. Sienet tietysti omin käsin poimittuina ja Finnairin siivin tänne tulleina. Vielä on herkkutatteja ja mustatorvisienuä muutamaan herkutteluhetkeen. 

Olkoon Roerio-ruoat alkuasukkaille! En ole katkera, mutta ...

Torikansaa hemmotellaan elävällä musiikilla, jazzia, kevyttä poppia, ikivihreää.

Laittaisin tähän kuvan siitä, kuinka jotkut tulevat hyvissä ajoin varaamaan ruokakojujen luota pöydän cava-pulloineen, mutta ensin olisi pitänyt kysyä lupa kuvaamiaeen. Mukavasti ihmiset soittajalle roposia tuntuvat jättävän.

Lopuksi kyselen, mikäs kasvi tässä on. Myrkyllinen kuin mikä!

Onkohan tämä ilmanalakin nyt myrkyllinen, sillä kalima peittää koko maiseman, eikä Teideä juuri erota, eikä meren ja taivaan rajaa!