tiistai 18. helmikuuta 2020

Taistelu ufoa vastaan

En vastaa puhelimeen, jos en näe, kuka haluaa jutella. Nyt näin, että puhelinyhtiöni soitteli. Koska kahden vuoden nettisopimukseni oli umpeutumassa, minulle haluttiin tehdä jatkosopimus. Ok. Kuuntelin aikani, mutta en kyllä ymmärtänyt yhtään, miksi minulle haluttiin lähettää jotain aivan uutta reititintä/mokkulaa, kun entinenkin oli toiminut. Kun hangoittelin vastaan, minulle luvattiin, että voisin palauttaa vempaimen, jos en siitä tykkäisi. Ok, ok!

Kohta sainkin ilmoituksen, että voisin noutaa lähetyksen. Tällä kertaa R-kioskilta, koska nykyäänhän ei koskaan tiedä, mitä palvelua paketit käyttävät. Kotona aukaisin salaperäisen, mahtavan, hyvän vekottimen. Se on tuon entisen pikkuisen mokkulani alla oleva rotisko. Lisäksi paketista paljastui irralliset antennit (2 kpl) ym ym.  En ihastunut ensi silmäyksellä yhtään.

Halusin jutella innokkaan myyjäpojan kanssa. Hän oivalsi heti, ennen moista, minulle lähetettyä ufoa halunnut. Kun totesin, että se on turhan iso työpöydälleni, hän ehdotti ikkunalautaa. Kun sanoin, ettei minulla ikkulautoja ole, hän suositteli keittiön pöydän nurkkaa. Siinä vaiheessa hän  varmaan ymmärsi äänestäni, että parasta oli ehdottaa vempaimen palauttamista. Ok. ok. ok!

Myyjä antoi toisen numeron, johon soittamalla saisin ohjeet edetä taistossa. Kymmenen minuutin musiikkituokion jälkeen rauhallinen miesääni kertoi, mitä tehdä. Lisäksi hän mainitsi, että voisin jatkaa entisellä sopimuksella seuraavat kaksi vuotta. Koska tykkään matematiikasta, ymmärsin pienen laskutoimituksen jälkeen säästäväni noin 300 euroa, eikä minun tarvitsisi katsella kallista ufoa missään päin lukaalia. OK!

Onhan noista tiedotusvälineistä saanut lukea, miten puhelinmyyjät osaavat ammatinsa. Siis varsinkin vanhuksille asioiden/tavaroiden tarpelliseksi tekemisen. Ja työtäänhän he tekevät, provisiot silmissä vilkkuen. Onneksi vielä osaan pitää puoleni. Keuruulla ei ns. asiantuntijakauppoja ole, joten hommat hoidetaan puhelimen välityksellä. Kauppojen auloissa aina silloin tällöin tapaa nuoria innokkaita esittelijöitä. Tavallisesti en ryhdy edes keskusteluun, mutta nyt aion ottaa selvää kaikkien eri firmojen tarjouksista.

Ihan tulee ikävä aikaa, jolloin soitettiin ns. lankapuhelimella, laskutettiin vain puheluihin käytetystä ajasta, eikä nettimaailma sekoittanut koko hommaa. Silti, eipä tätäkään blogia olisi olemassa.

4 kommenttia:

  1. Nyt vasta huomasin että olet tullut takaisin kirjoittelemaan, kiva juttu. Laitoin uudestaan seurantaan että pysyn ajantasalla =) Ei noista nyky-ajan vempaimista aina tiedä, mutta onneksi minulla on tytär joka ymmärtää niitä ja neuvoo vanhaa äitiäkin. Muuten olisin ihan höynäytettävissä.
    Kiitos apinalaukusta. Oikein hyvä käsityölaukkuna kun heti päältä näkee mikä työ on sisällä. :) Olipa mukava yllätys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähes neljä vuotta oli tässä bloggailussa paussia, mutta veri veti. Onneksi minullakin on pari osaajaa, jotka voivat auttaa. Yksin en viitsisi edes yrittää. Huomasin blogistasi, että olet laukkufriikki, ja koska vuosia sitten huomasin apinatehtailusi, apinakankaan palaselle löytyi oikea kohde.

      Poista
  2. Mitä, onko sielläkin ufoja? Täällä syötteellähän ufot on! Tai kai ne nykyään liikku jok apuolella.
    Minä en ryhdy juttusille lainkaan puhelinmyyjien kanssa. Joskua on vaan vastattav, vaikkei tietoa soittajasta, kun TK:sta soitetaan ja vain numero näkyy ja sekin vaihtelee kuka soittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olisin laittanut tuon uuden vempaimen päähän mukana tulleet antennit, täällä tosiaan olisi ollut nettiUFO. En minäkään puhelinmyyjistä tykkää, mutta kun täällä paikkakunnalla ei ole varsinaista ao. tarvikkeiden myymälää, vaan pari kauppaa, joissa saa jonkinlaista palvelua, mutta heidänkin täytyy aina soittaa jonnekin pääpaikalle. Jyväskylään voisin junailla, mutta on siinäkin oma riesansa.

      Poista