Rooman syntymàn kukkulalla

Sodan jumalan poikien perustuksilla. (suora lainaus Heikkilà-Suvikummun mielenkiintoisesta kirjasta Euroopan kehdossa - 12 avainta myyttien ja pyhien Roomaan, Kirjapaja 2006)

Palatinus-kukkulan ehdoton kàyntikohde on Museo Palatino. Ylempi kuva on toinen sen kahdesta audiovisuaalisesta konstrukstiosta, ja se kuvaa oletettua nàkymàà noin vuodelta 753 eKr, jolloin susiemo pelasti Romuluksen ja Remuksen Tiber-virrasta ja toi heidàt tàlle kukkulalle. (Tulee kieltàmàttà mieleen Raamatun kertomus Mooseksesta.) Kaksospoikia imettàvà patsas on yksi turistirihkamien vetonaula. Kun veljekset kasvoivat, he antoivat taikauskon ratkaista, kumpi saa perustaa uuden kaupungin Tiber-joen rannalle: Kahdelle kukkulalle (Rooman seitsemàstà) asettuneet miehet pongasivat lentàvià lintuja, ja se, joka nàkisi niità enemmàn, voittaisi. Romulus voitti, mutta Remus suuttui ja astui tahallaan Romuluksen vetàmàn uuden rajan yli. Kehnosti kàvi Remukselle. jne jne Heikkilà-Suvikummun kirja kertoo elàvàsti siità, kuinka vajaat 3000 vuotta sitten valta otettiin vàkivallalla. Onko mikààn muuttunut siinà asiassa tàhàn pàivàànkààn mennessà. Muuten, roomalaiset ovat edelleen aika taikauskoisia: osa telkkariohjelmista aloittaa pàivàn antinsa horoskoopeilla! Perustuukohan nekin lintujen lentoon - vai nykypàivànà lentokoneitten nousuihin ja laskuihin?

Arkeologit ovat tehneet Palatinus-kukkulasta Emmental-juustoa muistuttavan paikan: maan uumenista on paljastunut aina vain uusia historiallisia kerrostumia. Aikojen kuluessa uusia rakennelmia perustettiin vanhojen pààlle, koska maata ei ollut mielin mààrin kàytettàvissà. Pahimmat tuhot lienevàt keskiajalta, jolloin silloiset vallanpitàjàt rohmusivat Palatinukselta marmoria uusiin rakennelmiinsa, mm Vatikaaniin. Viimeisin Rooman kunnon tuholainen lienee ollut Mussolini, mutta hànen suunnitelmansa vain sivusivat Palatinusta. Onneksi.

Keisari Augustuksen talon kaivaukset kertovat antiikin ajan mahtimiehen melkoisen vaatimattomasta elàmisestà. Tosin hànen puolisonsa Livia osasi koristuttaa omia talojaan upein freskoin.

Palatinus-kukkulalta nàkyy mm FAO:n pààmaja. Masiivisen rakennuksen tuhannet tyòntekijàt toivottavasti keskityvàt ratkaisemaan maapallon ruoka-asioita. Tuloksia odottelen.

Kolmisen tuntia vieràhti nopeasti. Palatinus-kukkula on yksi niistà paikoista, joissa kuljeskelee mielellààn. Turisteja on vàhàn, eikà kaiken maailman roinan kaupustelijoita này. Mutta kun sitten menimme metroon, emme olleet ollenkaan yksin. Kaikeksi onnettomuudeksi Roomassa oli julkisten kulkuvàlineitten lakko (onneksi metro edes toimi) ja kotimatkamme Villa Borghesen parkkitalosta ajottui pahimpaan paluuliikenteen aikaan.

Tunnin verran surffailimme liikenteen kaaoksessa etsien Via Salariaa, tietà kotiin. Onneksi polttoaine riitti, mutta happinaamari olisi ollut tarpeen. Ja kaikeksi onneksi jàlkikasvun ajotaito on ihmeellinen. Silti loihemme yhteen ààneen lausumaan, ettà seuraavalla kerralla ei omalla autolla Roomaan. Ja toivottavasti ei ole lakkoja.

Colosseum

Jep! 'Kerrostaloa' - Colosseumia - edellisen postauksen kuvassa restaureerataan. Làhes pari tuhatta vuotta vanha rakennelma kaipasikin jo kovasti huolenpitoa. Olin ihan ylpeàn yllàttynyt, ettei Donna, varsinainen Rooman tuntija, tunnistanut kuvakulmaani. (Teidàn jokaisen, jotka haluatte samoilla Rooman kaduilla ja kujilla, kannattaa uppoutua Donnan blogiin.)

Colosseumin kulmien kaupustelijat elàvàt ajan hermolla: turisteille tarjotaan vempainta, jolla helpotetaan selfie-kuvien ottamista.

Alun perin meillà oli suunnitelma juhlia YKta Ascoli Picenossa sen kuuluisia oliiveja nauttien, mutta ilmojen haltia oli kerànnyt sade-ja ukkospilvià Marchen taivaalle, ja koska tàssà maassa on viisasta kuunnella sààtietoja, pààdyimme Ison Kylàn antiin. Olin jo pitkààn haaveillut Palatinus-kukkulalla samoilusta, joten Colosseumin kulmilta suunnistimme kohti keisareiden ja muiden Antiikin Rooman Tàrkeiden Ihmisten muinaisia asuinalueita.

Sità ennen kàvimme lounaalla, mutta se voidaan nyt unohtaa ja vain varoittaa, ettà tarkistakaa Roomassa AINA ravintolaskunne. Onneksi Palatinus korvasi kaiken siihen astisen.

YK juhli taas

On aika taas kokeilla blogin pàivitystà. On se vaan kumma, miten sità jumittuu. Ei muka ole mitààn kertomista. Vaikka joka pàivà tapahtuu jotain. Jos tàllà eràà aloittaisin vain yhdellà kuvalla ja kyselisin, mitàhàn tàssà valokuvailen? Seuraavassa postauksessa paljastan, miten tàmàn vuoden YKn pàivà sujui.