tiistai 28. helmikuuta 2012

Aarteita Kalevalanpäivänä

1980-luvun alkupuolella innostuin kutomaan kansalaisopistossa itselleni ja mummolle (siis) äidilleni kansallispukukankaita. Siihen aikaan puuhattiin pukujen mallien uudistamista, ja tämä omani oli ensimmäisiä versioita Keuruun uudeksi malliksi. Kudoin hame-, essu- ja liivikankaat itse. Laukku ja puserokangas ovat tilattuja. Liivin mallia sittemmin hieman muutettiin, joten tämä omani on ainoa laatuaan. Olen ylpeä. Mummon puku on Keski-Suomen ns uudistettu malli. Siitä ei minulla juuri nyt ole kuvia. Täytyypäs muistaa ottaa niitä. Pukuani en paljon ole käyttänyt. Itse asiassa pusero ei enää päälle mahtuisikaan ja liiviäkin täytyisi pitää auki. Kait!!! Puserolle pitäisi myös tehdä jotain, sillä kangas on kamalan kellastunut. Miksi? Mitä sille voisi tehdä?

Tämmöisen aarteen löysin kirppikseltä. Maksoin siitä jopa 50 senttiä! Puusta. Käsitehty. Mieleeni tulee Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheiset maalaukset.

Mutta tarjottimen alapohjassa on leima Florentina legno. Siis firenzeläistä puutyötä. Kerrassaan upea. Tiedättekö te enemmän tästä työtavasta?

Eilen paistoi aurinko ja sulatti lumia. Oravat ajoivat toisiaan takaa...

Tänään lunta tulee tilalle taivaan täydeltä, mistä tämä kuva on vain haalea esitys! Silti oravat ajavat toisiaan takaa...

20 kommenttia:

  1. Hieno kalevalapostaus. Kansallispukuni kohtalo on hieman samanmoinen:( pitkälti itseaiheutetusta syystä. Tarjotin on upea ja vallanmainion värikkäs, mutta tuo harmaa pöheröinen maisema alkaa minua jo kyllästyttää.

    VastaaPoista
  2. Upea löytö tuo tarjotin ja millä hinnalla.
    Minulla on noita kevyitä puutarjottimia iso pino, enkä luopuisi niistä mistään hinnasta. Aikoinaan olen ostellut niitä Sisiliasta noin 30 vuotta sitten. Vieläköhän niitä saa sieltä.

    VastaaPoista
  3. Vaude tuota kansallispukua, aika hieno urakka ja tulos. Mulla on Tuuterin puku kellastuneen puseron kanssa enkä mahdu enää sisään.

    VastaaPoista
  4. Upea, uskomaton.
    Minulta ei löydy kuin feresi (onkohan tuo edes oikea kirjoitusasu ks.vaatteelle). Äitini meinas sen jo kyllä kaupata pois kun en kuulemma sitä käytä...:)

    VastaaPoista
  5. Rva Kameleontti: Kiitos kehuista! Tuota lunta odotin kiihkeästi, joten anta tulla vain!

    Sude: Tykkään tuosta tarjottimesta, vaikka sen värit eivät omiani olekaan. Yritin googlata tuolla tekijänimellä, mutta ei osunut mitään valaisevaa.

    Allu: Olen kyllä saavutuksistani ylpeä! Tuolle kellastumiselle haluaisin kyllä tehdä jotain.

    Pikkujutut: Eikös olekin! Harmittaa vain, että puku on kaapissa, eikä käytössä.

    VastaaPoista
  6. Minullakin on Tuuterin puku. Äitini hommasi sen itselleen 50-vuotislahjaksi 35 vuotta sitten, mutta teki itse myöhemmin samaisessa (?) kansalaisopiston ryhmässä muinaispuvun. Sain Tuuterin silloin itselleni, mutta ahtaaksi on käynyt...sukujuhlissa olen käyttänyt. Uskaltaisiko puseron kuumentaa pesupulverivedessä kuten ennen vanhaan? Vai onko siinä sellaisia kirjailuja, että värit irtoaisivat niistä? Vai pesulaanko viet? Omassa puvussani on sivusaumoissa varaa (tarkoituksella jätetty) joten voisin sen nykypulleuteeni sopeuttaakin...

    VastaaPoista
  7. Mahtavia aarteita molemmat! En nyt uskalla sanoa tuosta puseron vaalentamisesta mitään, ettei tule tuhoa aikaiseksi.

    VastaaPoista
  8. Hieno vati.
    Uskaltaisko sitä puseroa valkaista kloriitilla ?
    Minulla on se Keski-Suomen kansallispuku joskus vuodelta 1960.
    -seija-

    VastaaPoista
  9. Riitta: Siinä kansallispukuryhmässä meitä oli monia, ehkäpä äitisikin. Keuruun pusero on yksivärinen, mutta kun se on pellavasta, se kutistuu kuumassa. Olisi pitänyt aikoinaan ymmärtää kutistaa kangas ENNEN leikkaamista.

    Pikkusisko: Aarteita ovat! Enpä uskalla itsekään tehdä oikein mitään. Kaipa se olisi tuo Riitan ehdottama PESULA oikea osoite.

    Seija-systeri: Tuo tarjotin on luonnossa vielä kuvaakin kauniimpi! Kloriittia voisi myös kokeilla. Oletkos usein pitänyt omaa pukuasi?

    VastaaPoista
  10. Minä olen myös ihastunut noihin tarjottimiin. Olen onnistunut löytämään kaksi, joista toista olen hieman ehostanut. Jokin niissä puraisee.:) Ja kansallispuvuista en tiedä juuri mitään, joten vaikenen.

    VastaaPoista
  11. Outi: Onko sinun tarjoittimesi myös tuota firenzeläistä käsityötä? Vaikka tosiaan nuo värit eivät ole minun värikartastani, jaksan tarjotinta ihastella aina vaan.

    VastaaPoista
  12. Hieno löytö tuo tarjotin!
    Minulla on kolme puutarjotinta samaa tyyliä kuin tuo sinun, mutta niissä ei lue pohjassa mitään... Yksi on itseasiassa juuri saman mallinen kuin sinulla, mutta vaikka kuinka tihrustin, niin ei siellä löytynyt mitään tekstiä. Pöh.
    Olen monta kertaa miettinyt, että mistähän ne on peräisin ja kuinkahan vanhoja ne ovat. Yksi omistani näyttää kovin uudelta kaksi on enemmän elämää nähneitä.

    VastaaPoista
  13. Taas oppi sinusta lisää eli olet jopa tehnyt kansallispukuja:) Aivan ihanat nuo kankaat,ja tuo tarjotin on erikoinen:)

    VastaaPoista
  14. Minna: Eikös olekin hieno! Ja ilmeisen alkuperäinen, koskapa on tuo leimakin. Mutta alkuperästä en vain ole päässyt perille - vielä.

    Yaelian: Kyllähän tähän ikään on ehtinyt tehdä yhtä sun toista. Kiitos kehuista.

    VastaaPoista
  15. Mahtavat ovat aarteesi! Upea tuo firenzeläinen!!

    VastaaPoista
  16. Satu: Käsin tehtyjä aarteita! Molemmat.

    VastaaPoista
  17. Hienon puvun olet tehnyt!

    Kellastumisesta: Valkoisia kankaita ei koskaan saa silittää varastoon tai ne kellastuvat. Pesun jälkeen vaate säilytetään sellaisenaan ja silitetään vasta juuri ennen käyttöä (jonka jälkeen se pestään mahd. pian). Kellastuneen paidan saa kyllä valkaistua.
    Terv. Annuli

    VastaaPoista
  18. Annuli: Kiitos neuvoistasi. Enpä olisikaan tiennyt.

    VastaaPoista
  19. No johan löytyi aarteita!
    Pellavainen paitakangas pitäisi ehdottomasti olla kutistettu etukäteen, jolloin sen voisi pestä 60 asteessa tai tarvittaessa keittovalkaista. Annulin kertoma silitystä koskeva juttu on todellakin totta. Kellastuneena paitaa ei ainakaan viitsi käyttää, joten ottaisin riskin ja pesisin 60 asteessa, lyhyellä linkouksella tai ilman linkousta. Paita kannattaa tärkätä (sen voi tehdä pesun yhteydessä, kunhan ei silitä). Sitten ennen käyttöön ottoa 1-2 päivää aiemmin paita sumutetaan vedellä kosteaksi (siis suihkupullon avulla) ja laitetaan muovipussiin yöksi, että kosteus tasaantuu. Seuraavana päivänä sitten silitetään kuivaksi ja ripustetaan vaatepuulle ainakin pariksi tunniksi ennen pukemista. Jos paidassa oli tärkkiä, niin silitys aavistuksen viileämmällä raudalla, ihan kuumalla raudalla silitettäessä tärkki ruskistuu. Tärkkiä ja lisää neuvoja saa vaikka miun Puodista www.kansallispuku.com :) Ja toooosi lämpimästi suosittelen, että kirjoittelet tarkasti pukusi historian ylös, sen tekemisestä ja käytöstä tämän hetken tilanteeseen, erityisesti koska se on tällainen yksittäiskappale "välimallista", mutta suosittelen sitä kyllä kaikille pukujen omistajille. Kertomus toimii kuin auton huoltokirja, ilman sitä puku on muille ihmisille, mm. jälkipolville vain vaate, mutta tarinan kanssa arvokas aarre! Ja jos puvulle ei ole käyttäjää tai et jostain syystä halua enää säilyttää sitä, niin Kansallispukukeskus saattaisi olla kiinnostunut sen saamisesta kokoelmiinsa, kun se on tällainen "välivaihepuku". Anteeksi, että tulin luennoimaan kommenttilaatikkoosi, mie vaan en malta pitää näppejäni näistä erossa... Ihanaa naistenpäivää!

    VastaaPoista
  20. Sinulla on upeat aarteet.
    Kansallispukusi on hieno taidonnäyte ja aivan huippua, että olet myös kutonut kankaan itse.
    Tein myös kansalaisopistossa kansallispuvun, joka on Hartolan puku. Minulla on sama ongelma, että reikäompelein koristeltu palttinapaita on kellastunut. Pukuani ei ole juuri pidetty ja kokeilin, että päälle kyllä mahtuu, muttei ole semmoisia tilaisuuksia, missä olla kansallispukuun pukeutuneena.

    VastaaPoista