Kannonkosken Kannonjärven pieni kylä keskellä kauneinta Suomea. Minun lapsuuteni maisemat. Muutama vuosi sitten kävin katselemassa muistorikkaita paikkoja. Kuten edellisten postausten koulukuvat. Tässä valokuvassa on kaukaisten kesien symboli: uimaranta. Lapsuudessahan oli aina kesä. Aina paistoi aurinko. Aina oltiin uimassa. Koko kylän lapsikatras. Ilman aikuisia. Eihän aikuiset joutaneet. He tekivät töitä. Lapsista vanhimmat katsoivat pienempien perään. Me myös tiesimme tarkkaan, mihin asti järvessä oli lupa mennä: lumpeitten kohdalla STOP. Sitä paitsi siitä alkoi järven mutapohja.
Tämä viikko on suvun kahden pikkuisen viimeinen 'vapaa' viikko ennen opintien alkua. Heille oikein 'vapaita' ja eläymyksellisiä päiviä. Ja ennen kaikkea mahtavia uusia kavereita ja kokemuksia ensi viikolla alkavalla opintiellä.
Pikkuisten vanhemmille/opettajille/hoitajille suosittelen Pellonpientareen kahta viimeisintä postausta. Työvuosieni aikana huomasin, etteivät lapset niinkään kaipaa huvipuistoja, puuhamaita tai aikuisten valmiiksi ohjelmoimia harrastuksia, vaan heille tärkeitä hetkiä olivat 'vapaat' retket metsään/rannalle tai puistoon tai sitten ihan omassa pihassa kavereitten kanssa 'vapaa' leikkiminen. Ugh! Olen puhunut!
Joulurauhaa!
1 päivä sitten
.JPGm.JPG)
No nyt muistan nuo rappuset. Sisäänmenojonot muodostettiin ensin rappujen eteen ja sitten opettaja antoi luvan tulla jonossa sisään. Ajattelin ensin rakennuksen toistapuolta.
VastaaPoistaTekee mieli lähteä käymään Kannonjärvellä !
-seija-
Your blog is wonderful, the pictures make me travel. I wish I could understand your language as well. Thank you- Kiitos!
VastaaPoistaSeija: En vaan muista niitä jonoja, mutta varmaan ne olivat siihen aikaan tapana. Lähdetään vain!!!! Thelma ja Luise - Seija ja Lissu -retki. Siitä tulee haikeaa ja hauskaa!
VastaaPoistaFinn: Thank you! I used to write in English, too, but for a while I haven't, because no one English speaking friend of mine was commending. But I can start again. Thank you for reminding me and welcome to visit my blog again.
Kiitos! Kiva saada tieteellistä tukea tuolle terveelle tylsistymiselle; olen sen ehdoton kannattaja. Aina ei tarvi olla kivaa. Olen tylsä äiti ja ilmeisesti myös kollegasi; siis tylsä sellainenkin.:) Ihana, että ovelta alkaa heti metsä!
VastaaPoistaSamaa mieltä minäkin. Lapsi ei kaipaa hulinaa ja ohjelmoituja kesälomia. Yleensä parasta on ollut kesässä uiminen, kalastaminen tai Ohtaojalla käynti. Ohtaoja on sellainen pieni puro, josta saa kaloja ja siellä on maailman eniten hyttysiä :)
VastaaPoistaOuti: Ai jahaa! Harmaan tylsä äiti ja ope! Uskokoon ken tahtoo, minä en. Jäätkös vielä hoitovapaalle, vai joko SE työ odottelee?
VastaaPoistasatu.p: Lapset eivät myöskään kaipaa tehdasvalmiita, aikuisten tekemiä (kaupallisia)vempaimia, vaan tavaroita ja välineitä, joista/joiden avulla voi itse 'säveltää'. Voiskohan teidän nuori mies keksiä hyttysten läpsimisvehkeen? Semmoisen joka viuhuisi kalalla ollessa pään päällä. Ja jos keksisi semmoisen hirvikärpäs- ja/tai punkkipelottiminen, niillä voisi jopa tienata taskurahoja.
Minäkin olen ihmetellyt, että miten lapsuudessa oli aina kesä ja uimakelit :-) Tuota "aina ei ole kivaa" olen yrittänyt muistuttaa lapsille, ja joskus myös aikuisille (siis myös itselleni esimerkiksi ulkohuussia tyhjentäessä).
VastaaPoistaPikkusisko: Mutta jos lapsuudessa olikin aina kesä ja aurinkoa?? Kivaa ainakin aina oli. Siis muisti toimii valikoivasti. Kuten kuulo tai näkö. Ymmärtämisestä puhumattakaan.
VastaaPoistaJos on aina mukavaa, haluaa vielä mukavampaa, ja sen jälkeen erittäin mukavaa ... Kun joskus on oikein tylsää ja typerää, pienikin mukava on sen jälkeen jo oikein mukavaa. Jos ulkohuussia ei tyhjentäisi, voisi istuminen siellä olla tylsää ja typerää. Jos on paljon tavaraa, haluaa vielä vähän ja sitten vielä vähän. Vaikka kirppikseltä. Hohhoijaa!!