Koulu

Kouluhan se siinä arvauskuvassa on. Kannonjärven kansakoulu. Seija-systeri siis oikeastaan tiesi, koska olet itsekin koulutiesi siellä alkanut. Mutta rappuset eivät ole Eeva-open kotiin, vaan noita rappusia me tömistelimme sisälle luokkaan. Eeva-opella oli omakotitalo järven toisella puolen. Avoveden aikaan kuljimme hänen kotinsa ohi. Tuo ikkuna oikealla on yläkoulun opettajattaren. Rakennus oli punainen minun kouluaikanani. Sittemmin se on saanut tuon vaalean sävyn. Sitten rakennettiin tuon vihjekuvassa oleva uusi rakennus (vuotta en tiedä). Nyt koulu on ollut lakkautettuna jo vuosia. Tässä mustavalkokuvassa koulun tytöt poseeraavat äitienpäiväjuhlien aikaan vuonna 1953. Me kolme koulun pienintä pikkunaista istutaan tuossa vasemmalla. Kivellä, joka näkyy myös vihjekuvassa. Minä keskimmäisenä äidin ompelemassa uudessa mekossa. Äiti oli kirjaillut helmaan, kaulukseen ja hihojen suihin ihanat kukkakoristeet. Minä tykkäsin kovasti koulunkäynnistä. Eeva-opettaja osasi käsitellä hyvin vilkasta tyttölasta, joka osasi jo lukea kouluun tullessaan. Sain hoidella kaikenlaisia muita hommia sillä aikaa, kun muut harjoittelivat tavaamista. Sain järjestellä luokassa olevaa koulukirjastoa. Samalla sain lukea kaikkia ihania kirjoja! Talvisin sain hoidella luokan pönttöuunia. Ja edelleen tykkään elävästä tulesta! Sain siivoilla ja järjestellä luokan hyllyjen tavaroita. Vaikka siihen aikaanhan luokan oppilaat siivosivat luokkaa aina vuorotellen. Sain tehdä käsitöitä. Minulla on vieläkin tallessa kauniisti kirjailtu essu, jonka tein kolmannella luokalla. Käsin. Ompelukoneita ei siihen aikaan koulussa ollut. Vain kerran sain jälki-istuntoa! Meillä oli ollut kotitehtävänä kirjoittaa juttu oravasta. Kun tuli minun vuoroni lukea, nousin tomerasti ja esitin mielestäni erinomaisen tarinan kurresta. Välitunnilla Eeva-opettaja kutsui minut vihkoni kanssa pöytänsä luo. No eihän siinä ollut mitään juttua oravasta. Olin unohtanut tehdä kotitehtäväni ja keksinyt koko homman siltä seisomalta! Eeva-opettaja totesi vain: Se oli hyvä tarina. Kirjoitapa se vihkoon sitten koulun jälkeen. Mielestäni täysin oikeutettu pyyntö, eikä mitään jäänyt hampaankoloon. Muutenkaan en muista, että opettajamme olisi koskaan huutanut tai räyhännyt meille. Kannonjärven kansakoulu antoi minulle hyvät eväät opintielle, ja Eeva-opettaja hyvän mallin omalle työuralleni. Ja nyt on sitten arvonnan tulosten aika. Onnetar suosi tällä kertaa Seata. Koska olen sekä järjestäjä että arpoja, päätin lahjoa myös Ruiskukkaa ja Elenaa, koska ei teiltä yritystä puuttunut. Hakuammunta kannatti tällä erää.

Palkinto, palkinto, palkinto. Se on tämmöiset kämmenselänlämmittimet (katso myös ylempi kuva). Idea Hailuodon Luovon Puojista ostetuista esimerkkikappaleista. (Satu.p varmaan osaisit kertoa alkuperäisten lämmittimien tekijän.) Laittakaapa spostiin väritoivomuksenne ja Ruiskukka myös etanapostiosoitteesi. Valmiina ovat vaalean ja tummat harmaat, mutta muunvärisiä syntyy myös. Sean ja Elinan postipoikani/tyttöni/henkilöni kyllä löytää.