Tauon paikka

Yksi luonnon aarteiden metsästyksen ihania hetkiä ovat tauot. Olin luvannut keittää kahvia. Mutta aamulla en sitten löytänytkään termospulloa. En niin mistään. Kunnes muistin, että sehän oli reissannut Kaunottaren kyydissä Euroopan halki vuoristomajalle. Sen verran kuitenkin lapsena sain viedä heinäpellolle kahvia, että ei hätiä mitiä: kahvi pulloon ja pullo villasukkaan. Niinpa systeri sai kuin saikin kahvia. Eikä mistä tahansa kahvikupista, vaan isämme tuohesta tekemästä. Kahvia (ja systerin leipomaa ihanaa leipää tykotarpeineen) nautittaessa muisteltiin Kinnulan mummolaa, jossa saimme lapsena viettää monet ihanat kesät. Muisteltiin, millaisia sähkövempaimia siellä siihen aikaan oli. Ei sähköhellaa/uunia, ei jääkaappia pakastimesta puhumattakaan. Ei kahvinkeitintä tai imuria. Oli pienen pieni radio, jota vain pappa sai käyttää. Se oli tuvassa korkealla hyllyllä, ja hän avasi sen vain uutisten ja ennen kaikkea säätilan aikaan. Sunnuntaina sitten mummokin istui tupaan kuuntelemaan jumalanpalvelusta. Hänen arkena erittäin ahkerat kätensä lepäsivät sylissä, sillä pyhänä levättiin kaikesta työnteosta. Mitä nyt navetan asukit piti hoitaa aamuin, illoin pyhänä ja arkena. Ja ruokaa tietysti piti laittaa ja tiskata ja lakaista. Ja siinä sivussa rakastaa omat lapset ja meidät lastenlapset. Siis oliko pyhäkään mummolle lepopäivä? Navetan eteisessä oli jonkinlainen pyykinpesukone ja sähkövalot muistimme. Itse muistan kylla ajan, jolloin edes pyykinpesukonetta tai sähkövaloja ei ollut. Silti elämä sujui. Ilman telkkareita, tietsikoita... Ps. Tauko on nyt myös vatturintamalla. Eilinen saalis n 30 litraa riittää pariksi päivää. Nyt Oivan Lontoon bussille kahvia kaatamaan ja sitten on tattien ja mustikoitten vuoro. Ps, ps. Seuraava postaus on sadas (100.) Kaikki siihen kommentoineet: arvon teidan kesken JOTAIN!