torstai 30. heinäkuuta 2009

Tauon paikka

Yksi luonnon aarteiden metsästyksen ihania hetkiä ovat tauot. Olin luvannut keittää kahvia. Mutta aamulla en sitten löytänytkään termospulloa. En niin mistään. Kunnes muistin, että sehän oli reissannut Kaunottaren kyydissä Euroopan halki vuoristomajalle. Sen verran kuitenkin lapsena sain viedä heinäpellolle kahvia, että ei hätiä mitiä: kahvi pulloon ja pullo villasukkaan. Niinpa systeri sai kuin saikin kahvia. Eikä mistä tahansa kahvikupista, vaan isämme tuohesta tekemästä. Kahvia (ja systerin leipomaa ihanaa leipää tykotarpeineen) nautittaessa muisteltiin Kinnulan mummolaa, jossa saimme lapsena viettää monet ihanat kesät. Muisteltiin, millaisia sähkövempaimia siellä siihen aikaan oli. Ei sähköhellaa/uunia, ei jääkaappia pakastimesta puhumattakaan. Ei kahvinkeitintä tai imuria. Oli pienen pieni radio, jota vain pappa sai käyttää. Se oli tuvassa korkealla hyllyllä, ja hän avasi sen vain uutisten ja ennen kaikkea säätilan aikaan. Sunnuntaina sitten mummokin istui tupaan kuuntelemaan jumalanpalvelusta. Hänen arkena erittäin ahkerat kätensä lepäsivät sylissä, sillä pyhänä levättiin kaikesta työnteosta. Mitä nyt navetan asukit piti hoitaa aamuin, illoin pyhänä ja arkena. Ja ruokaa tietysti piti laittaa ja tiskata ja lakaista. Ja siinä sivussa rakastaa omat lapset ja meidät lastenlapset. Siis oliko pyhäkään mummolle lepopäivä? Navetan eteisessä oli jonkinlainen pyykinpesukone ja sähkövalot muistimme. Itse muistan kylla ajan, jolloin edes pyykinpesukonetta tai sähkövaloja ei ollut. Silti elämä sujui. Ilman telkkareita, tietsikoita... Ps. Tauko on nyt myös vatturintamalla. Eilinen saalis n 30 litraa riittää pariksi päivää. Nyt Oivan Lontoon bussille kahvia kaatamaan ja sitten on tattien ja mustikoitten vuoro. Ps, ps. Seuraava postaus on sadas (100.) Kaikki siihen kommentoineet: arvon teidan kesken JOTAIN!

12 kommenttia:

  1. Suloinen tauko!Kyllä kelpaa! Niinpä, vähemmälläkin sähköllä ja tekniikalla voisi ehkä pärjätä...siis ehkä...Ja ei todentotta lepopäiviä ollut, tosin ehkä se lepo ja sielunrauha tuli silloin erilaisista asioista kuin tänä päivänä...?

    Vau, sadas! ONNEA! :)

    VastaaPoista
  2. Leirinne näyttää tosi kivalta! Vähän tuollaista odotimme thelma&louise-matkaltamme, mutta sää ei osunut kohdalleen.

    VastaaPoista
  3. Vitsi kun tietäisi hyvät mustikka, vadelma ja sienipaikat niin keräisin minäkin talteen! :)

    VastaaPoista
  4. Satu: Suomessa minulla ei ole televisiota. Meni rikki kuutisen vuotta sitten. Sanoin luvan irti ja siita alkoi kummallinen rumba: minulle tuli telehallinnosta kirjeita tuhka tiheään ja kehotettiin hoitamaan lupa-asiat kuntoon. Kuulemma tarkastajat ovat tulossa. Kerran jopa nuori, reipas miesääni soitti, ja lupasi auttaa lupa-asioiden kanssa. Silloin minä suutuin: Ettekö te millään voi uskoa, että minulla ei ole televisiota!!!! Viime syksynä sitten tuli tarkastaja ja totesi, ettei telkkaria ole. Ei ole. Mukava mies. Juteltiin sitten sieniasioita, koska kuivailin just syksyn satoa.

    Hävitin myös mikrouunin. Ei minulla saa olla niin kiire, etten ehdi ruokaani valmistaa. Olen oikea slow food- ihminen. Ymmärrän kyllä kiireisiä perheitä. Minä olen jo eläkkeellä.

    Muuten, sähkölaskut ovat lähes yhtä isoja silloin, kun olen täällä Keuruulla tai täältä pois (puolet vuodesta vuoristomajalla). Ihmettelin asiaa Keuruun Sähkössä. Mutta niin se vain on, että verot, perusmaksut ja siirtomaksut taytyy maksaa, käyttääpä sähköä tai ei!!!??? Kulutusmaksu on sitten erikseen. Ja se minulla on aika pieni muutenkin. En ymmärrä. Siis ei kannata säästää sähköä!!!

    Liivia: Minä niin nautin luonnon helmassa retkeilystä. Yksin tai mukavassa seurassa. Isämme perintö meille lapsille! Saaliista ei niin ole valiä, mutta mukavahan se on jotain kotiinkin kantaa.

    Sea: Mustikoita löytyy ja vattuja. Sienet antaa viela odottaa itseään. Istupa Keuruulle tulevaan Töysän Linjaan. Katsotaan, mitä tapahtuu.

    VastaaPoista
  5. Joko on pakaste taysi?

    Retkeilyhulluun sukuun kuulutaan.

    VastaaPoista
  6. Sadulle viela: Rauha ja mielentyyneys ympäroi aina mummolaa. Seka mummoa että pappaa. En muista, että esim mummolla olisi koskaan ollut kiire!!! Miten se voi olla mahdollista, silla olihan heillä itsellään 11 lasta (yksi kuoli pienenä) ja sitten me 'kesälapset', navetassa kaikenlaisia kotieläimiä ja isot pellot? Lisäksi pappa oli seudun paras kyläseppä ja vaikutti mm kunnan valtuustossa n 50 vuotta. Mummo teki vaatteet alusta asti. Siis kutoi kankaat, kasvatti lampaat jne. Mutta mummolaan oli aina ihana mennä ja mummolla oli aina aikaa istua pihakeinussa ja laulaa kauniilla äänellään meille pikkuisille.

    VastaaPoista
  7. Elena: Pakaste on IHAN täynnä. Appuuvaaa! Täytyy tehdä hilloja ja mehuja kylmiöön ja kuivata, mitä pystyy!!! Ja syödä, syödä, syödä ja viedä mummolle ja lahjoittaa sinne sun tänne! Suunnittelen just, mitä sinne vuoristomajalle jaksaisi kantaa. Tai siis, mitä lentoyhtiö suostuu ottamaan ilman lisämaksua. Tuuppa auttamaan!!!

    VastaaPoista
  8. Onpas mukanva näköinen ja ansaittu tauko. Kyllä tosiaan vähemmilläkin sähköisillä vempaimilla voisi pärjätä... Tuo sähkölaskuasia on tuttu. Kesäpaikkamme ylellisyyksiin kuuluu sähköt, ja ne perusmaksut on tosiaan kalliita.

    VastaaPoista
  9. Mummoloita on ihana muistella ja sinullahan on aika ihanan mukavalta kuulostava kesätyöpäivä.

    VastaaPoista
  10. Vatukkoon tässä myös suunnitellaan menevämme huomenna; jos ei reitti sitten ole suljettu suurajojen takia. Pitää vielä tarkistaa.
    Tuosta kuvasta voi ihan maistaa hyvän kahvin ja leivän.
    Mummolasta muistan heinäntekotalkoot , lehmät ja maakellarissa olleet dynamiittipötköt joihin ei saanut koskea. Olikohan ne tosiaan dynamiittia, vai narrasivatko pientä ? Näyttivät ihan voipatukoilta.
    -seija-

    VastaaPoista
  11. Saittepa valtaisan vadelmasaaliin, mutta niitä kyllä kuluukin. Harva marja on niin maukasta pakastimesta otettuna kuin vadelma.

    Aika pitkään omassa lapsuudessani oli kotona ulkohuussi ja karjakeittiöllä pulsaattorikone. Kahdeksankymmentäluvulla sitten siirryttiin moderniin aikaan. Mummu joka asui samaa taloa kuunteli meilläkin joka sunnuntai jumalanpalveluksen radiosta ja silloin oli lapsilla käsky antaa mummulle sunnuntairauha.

    VastaaPoista
  12. Pikkusisko: Istuttiin ihan 'tiellä', jonka maan omistaja oli raivannut lenkkipoluksi. Kuultiin myöhemmin, kun omistajakin tuli puskiin. Mielestäni sähkölaskutus on kuluttajalle epäoikeudenmukainen. Laskuttaa pitäisi vain siitä, mitä käyttää. Tällainen systeemi ei kannusta sähkön säästämiseen.

    satu.p: Mummolaan liittyy vain mukavia muistoja. Tuo kesä'työ'paikka on talkootyötä (kolme tuntia ma ja to)minun kohdaltani. Ruokapalkalla! Koen homman mukavana siksi, että samalla näkee paljon tuttuja.

    Seija: Ne mummolan pötköt saattoi aivan hyvin olla dynamiittia, sillä pappahan raivasi ahkerasti lisää peltoja, ja siihenhän tarvittiin dynamiittia. Enkä usko hänen olleen narraavaa sorttia. Toivotaan hyvää vattusaalista sinnekin.

    Merruli: Vattumehu terästettynä pienellä määrällä puolukka/karpalo- tai punaherukkamehua on herkullista ja kesäistä ruokajuomaa. Ulkohuusi tuli lapsuudessa tutuksi. Siksipä kait kesämökit, joissa on ulkovessa, tuntuvat kotoisilta: Seinilla kaikenlaisia julisteita ja pahvilaatikossa paljon mukavaa luettavaa istunnon ajaksi. Talvipakkasia emme nyt muistele!

    VastaaPoista