tiistai 7. heinäkuuta 2009

Siesta

Siesta. Seka paivaan kuuluvana. Nyt myos blogissa. Minulta loppuu nettiavaimen kuukausimaksuaika, enka aio enaa ladata talla eraa tanne lisaa. Seuraavat postaukset teenkin sitten Suomen kodista. Mutta ennen varsinaista siestaa taytyy nauttia lounas/pranzo. Jaakaappikin pitaa tyhjentaa pikku hiljaa. Sielta loytyi mm pyorea kesakurpitsa, punasipuleita ja kirsikkatomaatteja. Palasina oljylle uunipannulle ja paalle suolaa, pippuria, peperoncinoa, timjamia ja rosmariinia. Ja tietysti oljya. Extra vergine. Uuniin 180 asteeseen noin tunniksi.
Buon appetito! Tahan ruokaan laitan aina kauden vihanneksia. Suomessa aion laittaa perunoita, porkkanoita, sipuleita, tomaatteja, punajuuria...
Ja sitten lakanan alle. Tunniksi pariksi. Ulkoikkunat taytyy olla kiinni, ettei huone ole liian kuuma. Ikkunakoriste on Venezuelasta tuotu Catch a dream. Intiaanien koriste lasten makuupaikan lahelle. Miksei myos lastenmielisten!
Siestan jalkeen jaksaakin sitten taas jatkaa pakkaamista. Mukaan otan ainakin niita pitsiliinoja yms. , Aleksandrian kirjastosta (Egyptista) toissa vuonna tuotu ostoskassi, vaatteita suvun pikkuisille ja vahan suuremmillekin, Aleppon saippuaa, kaiken maailman siemenia luonnon kukista, mausteita (aglio, peperoncino...), oljya jne.
Tanaan aion myos yrittaa koota Ikeasta ostettua matalaa kaappia, etta saisin loputkin makuuhuoneen tyonurkan tavaroista pois nakyvista (odottavat isossa pussissa tuossa nokan alla). Haluan etta koti jaa semmoiseen kuntoon, etta sinne on Elenan hyva tulla 'lomalle' ja koneella hurruuttelemaan, ja etta sinne on sitten itsekin mukava tulla syksylla sieni- ja marjalastissa.
Edellisen postauksen pitsi-kivihaasteaika jatkuu...
Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille. Seuvaava postaus on sitten viikon kuluttua keskelta Suomea.

11 kommenttia:

  1. Minkälainen mauste on tuo peperoncino? Ja kiitos kasvisohjeesta, meitsi kokeilee heti kohta noilla mausteilla. Tai siis niistä, mitä täältä löytyy. Ja aika leuhkasta mestasta sullon ostoskasiit.. Tervetuloa kot´Suomeen!

    VastaaPoista
  2. Peproncino on TULINEN pieni paprika, jota kannattaa laittaa varo-varo-vasti. Kannatta ostaa alkuun valmiiksi hienonnettua, silla jos itse hienontaa sormilla, sen jalkeen sormia EI oitkaan aikaan suuhun tai silmiin tai mihinkaan muuhunkaan arkaan paikkaan, vaan pesulle, pesulle, pesulla. Ja silmien kohdalla vaikka laakariin. On niin tulinen mauste. Mutta antaa ihana lisamaun kaikille ruoille. perinteinen spagettikastikke tehdaan juuri aglio, olio e peperoncino (valkosipulia, oljya ja paprikaa). Tuo Alkesandrian kirjasto on tosi upea paikka www.bibalex.org Sen suunnittelukilpailun voitti muuten norjalainen arkkitehtitoimisto.
    Ja kiitos. Suomeen onkin jo vahan ikava. Niin se vain on!

    VastaaPoista
  3. Näyttääpä herkulliselta. Kotona äiti kerran käytti ruoassa jotain tuo peperoncinon tapaista kuivattua paprikaa. Laittoi jauhelihakastikkeen sekaan yhden kokonaisen. jä kastike syömättä :D

    ja tervetuloa suomeen! laita viestiä kun olet perillä ja uudelleen matkustusintoinen

    VastaaPoista
  4. Jep! Ei kokonaisina, please!
    Viestittelen sitten Keuruulta!
    Haleja ja pusuja.

    VastaaPoista
  5. On se hyva, etta saat asustella vaihtelevasti kahdessa kulttuurissa. Rikkautta tavallaan sekin.

    Ja jos saat matkalaukun pysymaan vaiheilla 20 kg, olet taitava.

    VastaaPoista
  6. Elena: Olen tosi onnekas naista kahdesta kulttuurista. Aika monessa asiassa toistensa vastakohtia. Silti Suomi on ISANMAA ja suomi AIDINKIELI, maa ja kulttuuri, joita olen oppinut arvostamaan aivan uudella tavalla italialaisten silmalasien lapi!

    Joo. Matkalaukku tuppaa olemaan aikas raskas. Noin 2o,999999 kg.

    VastaaPoista
  7. Hyvää matkaa Lissu ja nähdäänpä sitten täällä Oulussa!

    VastaaPoista
  8. satu.p: Grazie e ci vediamo a Oulu!

    VastaaPoista
  9. Tervetuloa Suomeen tänne ihanaan suveen. KOhta on kaikki luonnon ja kasvimaan herkut saatavilla. Luin juuri Kotiliedestä, että parhaat flavonoidit saadaan meidän marjoista. Että silleen. Jännää vaan nähdä, miten mustikkatilanne kehittyy. Johonkin vaan ovat hävinneet joidenkin paikkojen raakileet. Mutta vattuja on niin maan perusteellisesti. En ole ikinä nähnyt sellaisia määriä raakileita yhdessä oksassa. Vattuja siis poimitaan!

    Terveisin Multi Tuula

    VastaaPoista
  10. Satunkaa: Kiitos, kiitos.

    Tuula: Ihanaa, etta tulee vattuja. Mustikoitakin kaipaan. Ja lakkoja. Ja sienia. Tai yleensa vain suomalaista metsaa. Haleja teille meilta.

    VastaaPoista