Aivan aluksi eilisen postauksen kommentoijille: kone ei hyvaksynyt vastauskommenttejani. Yritin kolmeen eri kertaan. Ei onnistunut. En ymmarra joskus tata konetta.
Enka kylla ymmarra, miksi aamulla torille lahtiessani Kaunottaren taakse kasvoi yhtakkia toinen auto. Raks! Naapurin auton oikea etuvilkku on nyt ilman pleksia. Koko piazzan miehet (ja heita on aamuisin useita) kiiruhtivat katsomaan. Yhdessa kilisteltiin naapurin (auton omistajan) ovikelloa. Ei vastausta. Miehet sanoivat: Ei ole kait kotona. Sitten myohemmin. Jotenkin minulle jai semmoinen tunne, etta olivat jotenkin minulle myotatuntoisia. Kaunotar selvisi parilla maalitahralla. Ei kuhmuja tai kuoppia. Laitoin postiluukkuun kirjeen ja puhumeron. Ei ole viela mitaan kuulunut.
Tanaan ei taman enempaa. Olo on kuin tuolla Elenan huovuttamalla ketulla: hanta kainalossa. Minulla, ei talla ketulla.
No text in English today. Sorry.
Joulurauhaa!
10 tuntia sitten
.JPGm.JPG)
Niin ne ilmestyy, pikapetajat ja ihmeautot kuin tyhjasta. Montako autoa olet taalla nahnyt ilman minkaanlaista naarmua, lommoa tai muuta kauneusvirhetta? Jos sellaisen naet, kerro minullekin, tulen heti kuvaamaan moista kummajaista.
VastaaPoistaNo voi harmi. Mutta niin toisinaan käy, paksu mäntykin saattaa kasvaa ihan hetkessä paikkaan, jossa sitä ei hetki sitten ollut ;-)
VastaaPoistaEi se kolo komiasa haittaa, sattuuhan sitä!
VastaaPoistaJoo. En mina omista koloista niin valita, mutta minkahanlainen persoona paljastuu naapurista. Onneksi minulla on valokuvat heidan pikkuisesta kulkupelistaan ja siina olevasta puuttuvasta pleksista. Ja onneksi on ystavien joukossa carabinieri, jos asia mutkistuu. Piti ostaa paivalla lohdutukseksi mansikoita ja ajaa jakamaan ne ymmartajan kanssa ja illalla naapurikylaan tapamaan tuttavia Johnnyn viinibaarissa. Asia alkaa haalistua.
VastaaPoista