Ciao a tutti

Ei kuvia talla kertaa. En ole viela saanut omaa nettiyhteytta aikaiseksi. Tanaan menen yrittamaan. Istun naapurikylan nettikioskissa. Matka Suomesta tanne vuoristomajalle oli 'vuoristoista': Suomen puolella kaikki sujui niin kuin Suomessa vain voi. Sain jopa Helsinki-Vantaa lentoaseman Marimekkokaupasta valita mieleisen kankaisen mainoskassin, koska minulla oli Marimekon Tantsu -kankaasta itse ommeltu olkalaukku kankaan teksteineen paivineen. Oli kuulemma oikein hyvannakoinen: Vau! Laitan joskus sitten oikein kuvan laukusta. Vaihto Frankfurtissa sujui kuin leikki. Suosittelen Lufthansaa!!! Fiumicinossa satoi kuin kaatamalla. Onneksi kentalla paasee suoraan junaan, kastumatta. Laitoin kahdelle tuttavalle tekstarin, etta tietavat olla vastassa. Odottelin heidan vastaustaan. Eip kuulunut. Soitin molemmille. Non attiva, siis ei puhelimet paalla. Soitin Suomeen, Elenalle. Lupasi auttaa. Saavuin asemalle. EI KETAAN ja vetta tuli kuin aisaa. Ei sateenvarjoa. Eika siita kylla apua olisi ollutkaan, silla minulla oli kaikki kadet (siis kaksi) taynna tavaraa. Alikulkutunnelin kautta asemalle. Mutta asema olikin tunnelin toisella puolella. Takaisin rappuja alas ja ylos! Ei ketaan vastassa. Soitin taas Suomeen. Kohta toinen tuttavista tuli naama leveassa hymyssa. Kaikki hyvin. Vuoristomajalla ei paaltani loytynyt yhtaan kuivaa vaatekappaletta. Lapparini olin suojellut tax freen muovikassilla. Passin ja muut paperit olin suojannut vedenpitavaan pussukkaan. Siis kaikki turvassa. Kuivat vaatteet paalle. Hiukset kuivaksi foonilla. Takkaan tuli. Kuohuviinia lasiin. AAAHHH!!! Jatkuu seuraavalla kerralla... This time no pictures and no text in English. Pazienza.