Aaaah

 

La Palma, ensimmäinen kosketukseni Kanarian saariin. Minä menin siellä ilmansuunnista ihan sekaisin. Lentokone laskeutui kartassa oikealla sivulla olevalle lentokentälle (Santa Cruz de la Palma), josta ajoimme saaren halki kohti vasemmalla olevaa majapaikkaa (Tazacorte). Jostain syystä aivoni eivät hyväksyneet saaren ilmansuuntia, vaan jaksoin monta päivää ihmetellä ääneen, miksi aurinko laski itään. Kauan jälkikasvu sai minua vakuutella, että ihan vanhalla mallilla maapallo pyöri.

Meidän majapaikkamme oli tuo banaaniviljelmien keskellä kauempana sijaitseva, nuoren englantilaisen pariskunnan vuokrakodin kattoparveke. Kauempana häämöttää Atlantin valtameri.

Nuorella parilla itsellään ei ollut banaaniviljelmää, vaan ne olivat paikallisten omistamia. Saivat kuulemma aina silloin tälloin maistiaisia. Me hankimme banaanit kaupoista. Nami, nami.

Tazacorten rannalla oli taivaallista varpaiden kaivautua lämpimään laavahiekkaan. Keräilin mukaani paljon meren hiomia kiviä. Pitsikiviksi. Majapaikkaani kuskasin semmoisen kilon painoisen aarteen, jonka ympärille virkkasin pitsihupun. Kuvaa siitä en nyt löytänyt. Otinkohan ollenkaan? Niin tai näin, nuoripari tykkäsi kivestä kovasti.

 

Rannalla meidän ruokapaikaksemme valikoitui Taberna del Puerto. Kalaa ja tietysti papas arrugas. Herkullista ja Suomen hintatasoon verrattuna edullista.

Minulle nyt tämä monta kuukautta kestänyt suomalainen lo(s)ka-marraskuu riittäisi. Onneksi on nämä kuvat, ja ainahan voi haaveilla tulevasta...