Maassa maan tavalla

Yöllisestä linja-automatkasta tämän kaupungin lentokentältä majapaikkaan kerroin edellisessä postauksessa. 

Kairo, marraskuussa 2007.

Ei Malta, ei Venezuela, vaikka niissäkin maissa sydän pomppi ja kulmat kurtistuivat useammin kuin kerran.  

Kairon liikenne on pyörillä kulkeva hullujenhuone, jossa oli silloin 18 000 000 asukasta ja lukematon määrä turisteja ahtautuneena 100km x 100km suuruiselle (pienuiselle) alueelle, missä ei ollut minkään valtakunnan liikennevaloja, ei suojateitä, eikä niitä ajokortteja. Ja voitteko kuvitella, mikä kulkuväline oli kaiken kingi ja aiheutti lopullisen kaaoksen? Aasi, sillä oli aina vilkkaimaillakin kaduilla etukulkuoikeus, sillä eihän sillä ole jarruja. 

Toisaalta, onneksi matka turistibussilla  sujui hitaasti. Jäi aikaa ihastella kairottarien upeita vaatteita, heidän, jotka eivät pukeutuneet burghaan. He puikkelehtivat autojen ja aasien (neli- ja kaksijalkaisten) välistä. Turisteja neuvottiin lyöttäytymään johonkin isompaa ryhmään, koska se vastasi isoa ajoneuvoa, ja sitten kadun yli. Auton vuokraamista ei suositeltu, jos ei omista vieterihermoja ja pohjatonta rahakukkaroa, sillä tuskin turisteille myytiin vakuutuksia.

Eipä me paljon kaupungilla kävelemään päästykään, siitä pitivät meidän kaksi opastamme huolta, mutta Khan el Khalilin basaariin 'rikkaat' turistit tietysti vietiin. Minä lepuutin sitten jalkojani basaarin edustalla yhdessä paikallisen naiskolmikon kanssa. (Miehet olivat varmaan läheisen moskeijan perjantairukouksessa.) Ensin piti ihastella vauvaa, sitten pyytää lupaa ottaa kuva. Kun lähdimme, mummo sanoi selvällä enkulla Welcome to Egypt! Vauvan äiti pysyi hiljaa koko ajan. Ainoa kontakti paikallisiin turismin ulkopuolella. 

Lopuksi taas aivojumppaa. Mitäs tämä kuva esittää?

Ja nyt Keuruun liikenteeseen, kohti uimahallia, kävellen!