Eilen rannalla.
Mitahan ihmetta siella veden alla mahtaa oikein olla? Ensin sihdataan, sitten naama laitetaan kokonaan veteen. Etta nakisi paremmin. Sitten rannan hiekkaan makaamaan ja naama syvalle rannan santaan, etta nakisi mita siella hiekan alla on. Pienen maailma on ihmeita taynna.
Tanaan sataa.
Miten paljon hauskempaa sitä olisi aikuisellakin, jos noita ihmeitä osaisi etsiä ja ihastella lapsen lailla. Missä vaiheessa ihmisestä tulee tylsä? Niin tylsä, ettei edes muista, että noinkin voi olla?
VastaaPoistaJa missä vaiheessa järvivesi alkaa kirveltää silmiä eikä pysty enää sukeltamaan silmät auki...=
VastaaPoistaSiis laittoi naaman veden alle silmat auki? Rohkea pakkaus.
VastaaPoistaIhailtavaa innokkuutta! :)
VastaaPoistaNyt pitää vähän tähdentää että kysyinen pikku ihminen hörppäsi merivettä suuhunsa, tuli sitten rannalle ja sylki veden suustaan. Esimerkiksi äitinsä päälle. Ei kovin hohdokasta. Näin äidin kannalta.
VastaaPoistaOuti: Niinpa. Toisaalta, jos mina vaikka olisin tehnyt samalla tavalla ja ilman rihmankiertamaa, kohta olisi paikalle halytetty piipaa-auto. (Olipa mukava tavata livena. Vaikkakin vain pieni tuokio.)
VastaaPoistaMaahiska: Tai missa vaiheessa ei enaa voi heittaa vedessa kuperkeikkaa, ettei koko tasapainoaisti mene sekaisin!
Elena: Rohkea on koko pikku ukkeli. Monessa, monessa asiassa.
Satunkaa: Sita oikein itsekin innostuu pienen ihmetellessa maailmaa.
Soile: Joo. Puhumattakaan siita nenasta valuvasta eritteesta ja sen maarasta. Mutta ei puututa nyt lillukanvarsiin.
VastaaPoistaLapsi on utelias ja rohkea. Hän uskaltaa katsoa niin kauan, niin tarkkaan ja niin läheltä, että saa selville, mistä on kysymys.
VastaaPoistaSuloinen kuva.
aimarii: Ajattelu alkaa ihmetyksesta. Sanoo eras viisas kirja lapsista. Kumpa aikuiset antaisivat lasten ihmetella, eika heti tarjoaisi omia 'oikeita' vastauksiaan.
VastaaPoista