lauantai 4. elokuuta 2012

Punajalkakantarelli

Saalini valikoima on laajentunut uudella sienilajikkeella: punajalkakantarelli on tämän päivän IN. Olen ohjelmoinnut metsässä rymyämiseni niin, etten samalla keikalla poimi kantarelleja ja mustikoita. Mutta minkäs teet, jos mustikkajahtauksessa silmäsi iskeytyvät kantarelleihin! Tai jos kantarellien kaverina on mahottoman mallikelpoisia mustikoita! Jos sieniä olisi edes pari, mutta kun niitä tänä kesänä on samassa paikassa oikea lauma. Pitäisikö muuttaa vesipullon sisältö käsien pesunesteeksi? Pitäisi vaan raahata mukanaan saavillinen vettä. Ei auta, täytyy kerätä niitä punajalkakantarelleja. Kuvaa lajikkeesta ei ole. Mutta luulen, että teillä riittää mielikuvitusta tunnistaa lajike, jos/kun se tiellenne osuu.

Kantarelleja - niitä normaaleja - siis on. Harmistus vain, että minä olen ilmeisesti allergisoitunut niille. Siis nauttimiselle, en poimimiselle.

Mustikat ovat tänä kesänä aika huonolaatuisia. On muotopuolia, pistettyjä, puolikypsiä, liian vetisiä jne. Yksi viidestä marjasta on hyvä. Mutta koska en käytä poimuria, pystyn valikoimaan jo varvukossa, mikä marja läpäisee haukansilmäni. Kuvan marjat poimin ennen niuhottamiseen ryhtymistäni, ovat siis sekalaatuisia.

Pikkusisko tilasi pitsikiviä pöytäliinan nurkkia paikoillaan pitämään. Kivet ovat heidän omasta pihastaan ja pitsiaihiot saapasmaan kirppiksen ehtoisasta, hieman kulahtaneesta ja rispautuneesta pitsiliinasta. Minä vain virkkailin kivien molemmmin puolin olevat osaset yhteen.

On mulla muuten ihana pikkusisko miehensä kanssa. Eilen sain heiltä reilut kaksi litraa LAKKOJA. Riittää saapasmaahankin makusteltavaa. Kiitos, kiitos ja grazie.

Pikkusiskon mies on kätevä käsistään. Viimeisin viritys on heidän pihansa nurkkaukseen ilmestynyt maja pihlajaan. Sinne on kuulemma mukava kiivetä ystävättären kanssa sipisemään salaisia asioita.

8 kommenttia:

  1. Onpa kauniita kanttarelleja. Ostin eilen puolalaisia ja hyviä olivat nekin, en tosin tiedä, miten paljon niissä oli caesiumia, en tosin ainakaan vielä loista enempää kuin ennen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin. Vahinko vain, että jos nautin herkkua, minun täytyy oleskella kotona (siis lähellä veskiä) jonkin aikaa. Kuumetta tai näppyjä en saa, mutta muuten hieman ulos menemistä rajoittava aines. Onhan tutkimukset osoittaneet, että varsinkin Keski-Suomen sienissä loistaa vielä Tsernobyl (ja kaikki muutkin mahdolliset tuulahdukset), mutten minäkään koe loistavani yhtään sen enempää kuin ennenkään.

      Poista
  2. En ole sienten kaveri, mutta tykkäisin silti kulkea sienimetsällä. Täällä ei sellaisia vain ole oikein tarjolla... Eipä ole tarvinnut sieniä kokkailla. Mies odottaa kiltisti, että pääsee äitinsä sieniherkkuja syömään. Olen siis sienetön kokki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Sieni/marja)metsässä kulkemisessa on sitä jotain, tykkääpä saaliista tai ei. Kaikki eivät tykkää sienistä. Tosin pikkuveljeni ei ollenkaan tiedä, mitä LIHApullissa on lisäraaka-aineena (esim kuivattuja mustatorvisieniä tai suppiksia9! Heh, heh! Onneksi hän ei ole sienille allerginen, muutenhan temppu olisi täysin tuomittava.

      Poista
  3. Saatko noita vatsaoireita vain kantarelleista (tekisi aina mieli kirjoittaa kanttarelli!) vai muistakin sienistä? Jos saat oireita ylipäätänsä sienistä, syynä voi olla sienisokeri eli trehaloosi-intoleranssi. Samaan tapaan kuin minä saan oireita maitosokerista ja olen laktoosi-intolerantti.
    helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan oman ajatteluni vahvistamisesta. Olen vasta viime aikoina alkanut diagnosoimaan itseäni, enkä ole nautiskellut tänä syksynä vielä kuin noita kantarelleja. Täytyypä seurata. Onneksi on paljon muutakin syötävää kuin kantarellit tai sitten laajemminkin ajatellen sienet. Täytyy sitten vain tyytyä poimimaan muille, sillä poimimiseen tuo oire ei vaikuta.

      Poista
  4. Hyvät hyssykät sentään, joko siellä kantarellitkin on poimittavissa? Vaikka olen metsiä pitkin ja poikin ravannut, yhtikäs "oikeaa" sientä en ole havainnut. Taidan jäädä sienittä.
    Marjojakin on täällä kehnonpuoleisesti, hillaa ei lainkaan, mustikkaa sen verran, että poimia kehtaa. Laadultaan mustikka on kyllä hyvää ja nii-iin maukasta.
    Tiheästi sataa, lähes päivittäin, ei ole kesäkään niin kuin ennen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reilin parin viikon ajan olen jo kantarelleja poiminut. Tatteja ei ole näkynyt yhtään, muita sieni ihan jokunen. Eilen löysin ensimmäiset mustatorvissienet. Vatut ovat raakoja, mustikoita on, mutta tosiaankin aika huonon sorttisia. Puolukat punertaa, ja niitä kyllä tulee, toivottavasti. Tämä elokunn alkupuoli on ollut vähemmän sateista kuin viime kuu, mutta täysin pilvettömiä päiviä ei ole ollut. Onkos sinulla ollut kireitä siimoja? Kurjaa se Vuodatuksen temppuilu. Oletko harkinnut blogspot.com-ia?

      Poista