torstai 27. marraskuuta 2014

Buon Natale

Jotain punaista tàssà jo kaipaa. Takan reunalle tein pienen kokoelman tekemistàni tontuista, pitsikivestà (Maltan limestonea/kalkkikiveà), Maltan yhdestà symbolista Sleeping lady, roskista lòytàmàstàni ajattomasta kellosta, kuivuneista viinirypàleoksista ja pienestà pàhkinàpensasoksasta, jonka poimin viimeisimmàllà kotiseuturekellà tuonne etruskien maille, Sutriin. Sità retkeà muistelen sitten Suomesta kàsin.

Naapurikylàssà jàrjestetààn ensi viikonlopusta làhtien aina 6.tammikuuta asti joka viikonloppu jouluiset markkinat. Ne jàà nyt tàllà eràà vàliin.



Joulu alkaa nàkyà jo tilpehòòrikaupoissa. Kovin on taas konttilaivat kuskanneet tavaraa toiselta puolen Aasiaa. Taidanpa vàrkàtà omat koristeet.

Sepà onkin oiva aasinsilta uutiseen, jonka luin toissapàivàn La Repubblicasta: Suomessa aiotaan hylàtà vanhan kunnon kaunokirjoituksen opettaminen ja korvata ne oppimishetket tekstauksella, nàppàinten opiskelulla ... Nyt tàmà ope evp ei oikein tykkàà, sillà mielestàni kaunokirjoitus harjoittaa paljon muutakin kuin vain kàsialaa. Maria Montessoria lainaten: Kàdet ovat aivojen jatke! Vai kasvatetaanko uusista sukupolvista tabletti-robotteja? Anteeksi, jos olen vààràssà.

Eilen taas olin pilvessà, ja pieni tihkusade kastoi maan, taas kerran. Tarkistin Keuruun sààn: nollan vaiheilla. Siis ei lunta, vaan tihkusadetta. Heh, heh!

tiistai 25. marraskuuta 2014

Varustautumista

 Mitàs tàssà tapahtuu? Kasa puupòlkkyjà keskellà katua aamucappuccinopiazzan edessà.


Talveenhan siinà varustaudutaan. Ja koska rappuset ylòs ovat jyrkàhkòt ja koska italianot ovat kekseliàità, he ovat keksineet helpottavan kuskausvempaimen. Auguri. Alhaalla yksi latoo vempaimen tàyteen puita ja ylhààltà toinen purkaa sen.


Moni ahertaa parhaillaan varustautuen talveen. Làhes kaikissa asunnoissa on takka antamassa lisàlàmpòà.

Minà olen jo pari kertaa nauttinut takkatulesta. Nauttinut? Jep, kunhan ensin olen saanut puut syttymààn kunnolla eikà pelkàstààn savustamaan koko kàmppàà. Kerran murmutin jollekin saapasmaalaiselle, ettei tààllà ole saatavilla kunnolla kuivuneita takkapuita. Kuivuneita? Miksi kuivuneita? Kosteat puuthan palavat kauemmin! Kerran oikein hàpesin, kun kotimatkalla lentokoneessa kaikki vaatteeni haisi savulle!



Hiilloksilla valmistuu herkkua: paahdettuja paprikoita. Ne paahdetaan kokonaisina ihan mustanpuhuviksi. Sitten vàhàksi aikaa muovipussiin jààhtymààn, minkà jàlkeen kuoriminen kày kàtevàsti. Siemenet poistetaan Lopuksi paprikat suikaloidaan ja laitetaan purkkiin valkosipulin kanssa. Pààlle extra vergine oliiviòljyà. Pàivàn parin pààstà: Namskis!

Vaikka pastan kanssa. Pààlle ripoteltuna hyvin ikààntynyttà juustoa, suolattua ja kuivattettua ricottaa.

Tàmà syksy on koetellut Italiaa. Viime viikolla Po-joki tulvi. Tàssà TV-kuvassa nàytetààn, kuinka Brescellon kylàssà, làhellà Reggio Emiliaa, Po-joen sivujoen rannalla, kylàn pappi kantoi tulvarannalle samaa ristiinnaulittua, jota kàytettiin vuonna 1953 Don Camillo elokuvassa, joka kuvasi silloista Po-joen tulvaa.

Nyt on ollut muutama pàivà aurinkoista. Ulos làhtiessà tàytyy kuitenkin turjustaa itsensà kunnolla: kalsarit farkkujen alle, monta kerrosta paitoja takin alle ja hàrpàkkeet kàteen. Muovipussi mukaan, ettà voi sitten tarpeen tuleen vàhentàà kerroksia ja sitten taas niità lisàtà!

Lopuksi paljastan hieman hàpeillen tàmàn turistin varustautumisen Maltan matkalle. Olin niin saapasmaan sààn orjana, etten tajunnut, ettà Maltalla on vielà làhes kesà. Minulla EI ollut mukana sandaaleja, ei kevyità pitkiksià tai hametta, ei aurinkolaseja, ei hattua... Aamulla oli ihan mukava kàvellà ulkona, mutta pàivàn mittaan piti hakeutua varjoon! Semmoinen kokenut matkailija valmistautuu nyt kotimatkalle Suomeen. Minulla EI ole tààllà talvikenkià eikà kunnon toppatakkia. Onneksi minun ei tarvitse olla ulkona, vaan pààsen suoraan kentàltà Helsingin rautatieasemalle, sieltà junalla Tampereen kautta Vilppulaan ja sitten pikkuveljen kyydillà kotiin. Lopettivat kurjat korvaavan yhteyden Vilppulasta Keuruulle. Kurjat!

perjantai 21. marraskuuta 2014

Loma lopuillaan

Viimeinen - toistaiseksi - aamu simpukkarannalla. Mukava, nuori naissotilas Maltan laivastosta oli tekemàssà valokuvaprojektiaan. Hàn kysyi kohteliaasti, saisiko minusta ottaa kuvan (onneksi takaa pàin), jonka hàn liittàisi tehtàviinsà. Vastavetona minà otin sitten hànestà kuvan, ja kerroin sen mahdollisesti tulevan blogiini. Meillà oli oikein mukava juttutuokio. 

Sitten aamupalalle nàiden pelureiden joukkoon. Duncanille kerran pari viikossa saapuu linjurillinen bingolaisia eri puolelta Maltaa. Aikaisemmilla kerroilla kuulin pelinjohtajan sanovan numerot ensin maltaksi ja sitten englanniksi. Nyt numerot luetellaan vain englanniksi. Englantihan on toinen virallinen kieli ja esimerkiksi koulukirjat ovat paljolti englanniksi. Maltan kieli onkin sitten minulle ihan hebreaa. Sen perustana on arabia, ja mausteet ovat englannista, italiasta ja ranskasta. Myòs italiaa hyvin monet ainakin ymmàrtàvàt, siis sisilialaisella aksentilla.

Tuskin sentààn nàiden luolien ensimmàisten asukkaitten ihan làhisukulaisia, vaikka he olivat Maltalle Sisiliasta tulleetkin silloista maakannasta pitkin. Ghar Dalamin luola on ihan làhellà Marsaxlokkia. Tàllà kertaa en siellà vieraillut livenà, sillà juutuin you tuben antiin. Oli mielenkiintoista kàydà làpi myòs joidenkin strippien kommentteja esimerkiksi siità, mità ghar dalam on kàànnettynà vaikka enkuksi. Yksi proffa kertoi sen tarkoittavan Pimeàà luolaa, yksi vastasi sen tarkoittavan Elefanttiluolaa. Sanojen alkuperàstà kun kiistellààn edelleen. Niin tai nàin, luolan museo on vaikuttava. Siellà on mini-elàinten luita, esimerkiksi postikortissa nàkyvàn elefantin. Ihmeellistà tàmà nykyinen virtuaalimatkailu: Istuu vain omassa nojatuolissa ja nàpyttelee làppàrià!


Lisàà nojatuolisurffailua postikorttien avulla:
- Tarxien Temples, 5000 vuotta vanhaa esihistoriaa. Unescon maailman perintòlistalla
- Mnajra Temples, 4800 vuotta vanhaa esihistoriaa
- Hypogeum, esihistoriaa maan alla kolmesssa kerroksessa. Sieltà on peràisin mm The sleeping lady -patsas.

Aikoinaan ei ainakaan minun historian kirjoissani mainittu sanaakaan Maltasta, vaikka sen vanhimmat ihmisen rakentamat kiviset muistot ovat 2000 vuotta vanhempia kuin esimerkiksi Egyptin pyramidit.


Vallettassa on erinomainen arkeologinen museo, jossa olen viettànyt useamman ahaa -hetken. Kaikille historiasta kiinnostuneille Maltalla on paljon kerrottavaa.

Historia tekee nàlkàiseksi. Muistin Michaelin lupauksen kunnon kalasta. Siispà Riitan kalakauppaan.

Valitsimme pagellaa, tuoretta ja paikallista.

Michael yllàtti tàysin istumalla nauttimaan erinomaisesta ruoasta minun kanssani. Kalaani hàn oli taiteillut tomaatista sanan Lisa. Ja kuin pisteenà i:n pààllà pòytààn oli tuotu myòs kukka. Vasta illalla tajusin, ettà oli Liisan pàivà (19.11.), mità Michael tuskin tiesi. Mukava, ja ennen kaikkea maukas nimpparipàivà.

Viikko Maltalla hupsahti nopeasti. Paluulennolle halusin ikkunapaikan, sillà halusin nàhdà edes vilauksen Etnasta. Siellàhàn se - pilvien keskellà lumihuippuisena.

Nàissà maisemissa vielà viikko. (Kuva tànà aamuna klo 7.15) Sittenpà taitaakin olla lunta enemmànkin luvassa!


Ihan olin jo unohtaa nàyttàà teille nàmà kuvat. Simpukkarannalta voi seurata, kuin suuret rahtilaivat tuovat naapurikylàn vapaasatamaan konteittain tavaraa halvan tyòn maista jaettavaksi Euroopan  markkinoille. Sieltà ne Maltalla 'kàsin tehdyt tuotteetkin' ovat peràisin. Ikàvà kyllà.


tiistai 18. marraskuuta 2014

Turistille tarjottua

Valitsin aikoinaan Marsaxlokkin siksi, ettà kylà on aito kalastajakylà. Ja minàhàn olen kaikenlaisten vesien elàvàisten himoaja. Pààtin eilen kokeilla yhtà ns kalaravintolaa. 

Kyselin paikallista, tuoretta kalaa. Ystàvàllinen tarjoilija toi nàytille vadillisen sirosti aseteltuja kaloja. Pyysin saada kolmea sorttia ao kaloja.

Kohtuullisen ajan kuluttua eteeni tuotiin annos. Kysyin, mità lautasella on. Minulle ne lueteltiin. Olin ihan huuli pyòreànà, kun tarjoilija kertoi, ettà esimerkiksi tuossa ylinnà on TONNIKALAA. Punaista tonnikalaa. Enpà ennen ollut moista kuullutkaan, eikà nyt sità paitsi ole tonnikalan pyyntiaika. Maistoin ja lohtahan se oli. Eivàtkà nuo kaksi muutakaan kalaa ollut niità, mità olin lautasella nàhnyt. Ruoka oli kyllà hyvàà, mutta ei sità, mità olin pyytànyt.

Nàytin nàmà kuvat aamulla Duncanin Michaelille, ja hàn kertoi, ettei yhteys ollut varmaan pelannut tarjoilijan ja keittiòn vàlillà. Lisàksi hàn kertoi, ettei tuossa nàytelautasella ole kuin kaksi ns paikallista kalalajia. Sovittiin, ettà kun haluan varmasti tuoretta, paikallista kalaa, menen tuohon Ritan kalakauppaan isà Duncanin kanssa, ostan hànen neuvomansa kalan, ja Michael valmistaa sen sitten Duncanin ravintolan keittiòssà.
 


Sen sijaan nàiden tavaroiden kohdalla sydàn itkee verta. Turisteille kaupitellaan kymmenissà rannan kojuissa kàsintehtyjà, maltalaisia pòytàliinoja ja vaikkapa tyynyliinasettià. Myyntià edistàmàssà on kyllà kuva pitsià nyplààvàstà gozolais-mummosta, mutta nàiden turistirysien yksikààn tuote EI ole Maltalla kàsin tehty. Laitan seuraavaan postaukseen kuvian siità, miten nàmàkin liinat Maltalle saapuvat.  Sydàn itkee verta sen vuoksi, ettà tuotteita kaupataan aitoina kàsitòinà pilkkahintaan. Olen saanut tààllà lahjaksi AIDON pitsiliinan, eikà semmoisia nàissà kojuissa myydà.

Marsaxlokk on siisti kylà. Pàivittàin ajelee roskisautoja useampaan eri otteeseen. MUTTA simpukkarannalle kàvellessà on joskus aamuisin meri tàynnà roinaa, joka ei sinne kuulu. Roskia kyllà ongitaan vàlillà pois, mutta jostain niità vaan aina tulee uusia. Joku/jotkut eivàt kait vàlità. Kyselin eilen, mihin voin laittaa kàytetyt kameran patterit. Roskiin kuulemma. Hàmmàstys oli suuri, kun kysyin, ettà mihin roskiin!

Rannalta lòytyi eilen jotain kaunista. Nimittàin tuo laava-tuhkakivi. Ihan sopiva tausta pitsikivelle, joka lentelee sitten Suomesta Anulle sinne Israeliin.Varmasti Maltalla tehty. Kivi rannalta lòytynyt, veden hioma maltalainen kalkkikivi. Pitsi a la Lissu

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Marsaxlokk auringonnoususta auringonlaskuun

Aamumaisema.  Aurinko nousee noin klo 7.00 laskeakseen sitten noin klo 17.00. Siis kymmenisen tuntia ihanaa valoa, josta Suomessa tàllà hetkellà voi vain haaveilla.

Ihan tuli nostalginen olo, kun toissa aamuna nàin tàmàn linjurin. Kun olin kymmenisen vuotta sitten ensimmàistà kertaa tààllà, KAIKKI linjurit olivat vanhoja, Englannista peràisin olevia keltaisia rotiskoja. Vain tàmàn yhden uuden, uuden vàriseksi maalatun bussin olen tààllà tàllà eràà nàhnyt. Bussikuskit tààllà ovat aina ollet puheenaiheena, siis se, etteivàt he kaikki ole oikein palveluhaluisia. Kerran minàkin olen kokenut olevani ihan turha bussin tàyte. Nyt on - TAAS  KERRAN - aloitettu oikein EU:n tukemana kuljettajien ASIAKASPALVELUPROJEKTI, sillà ensimmàinen ei oikein tuottanut toivottua tulosta. Niin tai nàin, bussilla kulkeminen on halpaa, eikà siihen kait kuulu palvelua!!! Taksimaksut sen sijaan osoittavat ihan muuta.

Tàssàpà sitten nàytille tàmmòinen uuden sorttinen bussi. Pysàkki on ihan tàssà kulmilla.

Tànne ovat nyt sitten rantautuneet myòs nàmà sightseeing-bussit. Ajattelin testata - vaikka huomenna tai ylihuomenna tai ensi kerralla. On vain niin ihanaa ajatella, ettei ole mihinkààn pakko. Menen jos siltà tuntuu, olenhan tàmàn saaren (+ sen kaverisaaren Gozon) jo niin moneen otteeseen nànhyt. Marsaxlokk on tuossa oikealla alakulmassa, ihan làhellà lentokenttàà. Taaskin yksi kone on tuossa laskeutumassa.

Piti tulla Maltalle, ettà voi maistaa nàità minun rakastamani Montalbanon rakastamia herkkuja, arancineja. (Camillerin yksi kirjahan on nimeltààn Gli arancini di Montalbano). Ja kun nàmà arancinit on valmistanut Mario, maltalaistunut sisiliano, on makuelàmys aito.

Siis riisipallukoita, eikà mitààn minikokoisia, vaan noin pesàpallon kokoisia, joko pyòreità tai tuutinmuotoisia. Toisessa tàytteenà kinkkua ja juustoa, toisessa bolognese-kastiketta ja juustoa. Siis mikà maukkain tapa hyòdyntàà left-overit. (Pallukat kuorrutetaan jauho-muna-korppujauhoissa ja uppopaistetaan.) Paistamistaahan voisi kokeilla vaikka uunissa. Tarjolla on myòs kasvissyòjille sopivia pinaatti-juustotàytteisià arancineja. Nyt ymmàrràn taas Montabanoa paremmin. Hànhàn on oikea herkkusuu. Netissà voi muuten seurata Camillerin itsensà lukemana ko tekstià.

On tullut aika valmistautua iltakàvelyyn. Ei tartte toppavaatteita eikà sateenvarjoa.