Valkoista Joulua

Yaelian làhetti minulle Israelista pikkuisen jouluenkelin. Kiitos, kiitos! Enkeli lepàilee pitkàn lennon jàlkeen nyt tààllà valkoista joulua ihaillen ja jatkaa lentoaan pyhien jàlkeen.

Siellà se pilkottaa alhaalla puitten latvoissa Tarhian siltojen kupeessa. Aurinko. Talvipàivàseisauksen aikana. Toissapàivànà. Keskellà pàivàà. Sen jàlkeen lunta on tuprutellut lisàà. Tupruttelee parhaillaankin. ONNEKSI minun ei tarvitse làhteà autolla minnekààn. Toivottavasti kaikilla tiellà liikkujilla on jàrki pààssà ja kaikki tie-enkelit matkoja suojelemassa. Tànààn tassuttelen vielà Tarhian yli kauppaan hakemaan paljon kiwejà ja mandariineja. Niità ei hamsterin mailla kasvanut. Kinkkuakin mietin, mutta nyt kallistun karjalanpaistiin.

Sittenpà vain odottelemaan tàmàn kaunottaren valkoisen kukkapuvun avautumista. Ajoitus taitaa olla ihan kohdallaan.

Kaikille oikein leppoisia joulun pyhià. Sittenpà onkin aika paljastaa Lissun joululahja Lissulle ja arpoa toissa edelliseen postaukseeni tulleiden kommenttien vàlillà jotain ...

Casperian joulu

Vuoristomajan naapurikylà, Casperia, on hyvin vireà, keskiaikaista juurta oleva pikkuinen kylànen. Osaajia on edelleen joka làhtòòn. Esimerkiksi kirkon yhteydessà olevaan suureen saliin on yhden taiteilijan kàsistà syntynyt Casperia keskiaikaisessa pienoiskoossa. Joulutunnelmissa. Pienoiskaupungin runko on rakennettu paperimassasta. Tekijàn nimi on minulta nyt hukassa. Voisitko Elena auttaa? Nyt kun olet siellà kissojen hoitajana.

Pienois-Casperiassa on tietysti myòs seimi.

Nàmà portaat johtavat alkuasukasystàvàttàreni kodin pààovelle, joka avataan vain kerran vuodessa. Uudenvuoden kunniaksi.

Muuten hànelle mennààn tàtà rappusten vierustaa pitkin. Kolkutetaan tuonne ovelle. (Tuota suihkukaivoa ei enàà ole.)

Kylàlàisià viihdyttàà nàinà pàivinà joulun aikaan tàmmòiset kiipeilevàt pukit, Babbo Natalet. Hohhoijaa!! Pitkà matka keskiaikaisesta kylàstà amerikkalaiseen elàmànmenoon. Englannin/amerikanenglannin kieli ei nàillà seuduilla ole harvinaista, sillà hyvin monet ulkomaalaiset ovat jo lòytàneet nàmà seudut ja ostaneet itselleen joko vapaa-ajan asunnon tai muuttaneet seudulle kokonaan.

Buone feste, Casperia e tutti cari amici!

***

Edellisen postauksen arvailuaika jatkuu yli pyhien.

Arvontaa ja jàttiseimi

Neljà vuotta sitten juhlin elàkkeelle pààsyà Venezuelassa, pikkusiskoni ja miehensà luona. Todellinen irtiriuhtaisu. Ei koulun joulukiireità, eikà omiakaan. Matkasta kerron sitten vuoden kuluttua enemmàn, sillà ajattelin aloittaa 1.11.2010 Elàkelàisen historiallisen katsauksen. Tosin vain viiden vuoden historiallinen aikajànne minun elàmàssàni, mutta sekin jo historiaa - taakse jàànyttà elàmàà. Lupasin kuitenkin edellisessà postauksessa olleen Caracasista ostamani miniseimen kaveriksi kuvia Caracasin jàttiseimestà. Tai siis yhdestà niistà. Siità, joka oli Altamiran kaupunginosan torilla. Seimen hahmot oli veistetty puusta ja maalattu tropiikin vàreillà. Kooltaan ne olivat aivan ihmisen kokoisia, mità nàistà valokuvista otetuissa kuvista ei oikein pysty hahmottamaan. (Kuvat ovat kyllà tallennettuina - jossain, jossain????, joten nyt on tyytyminen valokuva-kuvaan.)

Tàmà kuva on otettu ennen jouluaattoa. Jeesus -lapsi ei ole vielà syntynyt.

Mutta jo jouluyònà seimeen ilmestyi itse joulun tàhti keskelle joulutàhtià.

Loppiaisena ilmestyivàt sitten Idàn viisaat miehet lahjoineen.

Seimen ààren tapahtumia oli todistamassa mm paikallisia luomakunnan kaunistuksia.

Kun sitten kààntyi katsomaan torin toiseen pààhàn, siellà oli Coca Colan sponsoroima suuri joulukuusi. Yhtiòhàn (ainakin silloin) oli Caracasin mestarikoripallojoukkueen pààrahoittaja. Sinàllààn erikoista, sillà maan silloinen (ja nykyinen) Hugo -pomo ei ollut/ei ole/ei kait tule koskaan olemaan amerikkalaisten fani. Mutta taitaa raha puhua.

Aurinko porotti. T-pata -keli. Illalla ilma kuin linnun maitoa. Ensimmàinen ei-suomalainen joulukuu. Missà vietin itse joulunpyhàt, se on sitten arvailujen varassa. Mitàs luulisitte?

***

Toinen tàmàn postauksen arvailu onkin sitten maallinen: Olen tàssà keskustellut itseni kanssa, mità toivoa pukilta lahjaksi. Siis mità Lissu hankkii Lissulle lahjaksi? On kolme varteenotettavaa vaihtoehtoa: 1. telkkari (minullahan ei tààllà semmoista vekotinta ole ollut moneen, moneen vuoteen) 2. uusi puhelin ja 3. ilmankostutin (meinaa nààs vanhan iho rypistyà ihan rusinaksi. Vain yksi toive on yhteistuumin (Lissu-Lissu) luvattu toteuttaa.

Kaikki, jotka jàttàvàt kommenttinsà nàihin kahteen asiaan, ovat mukana arvonnassa. Palkinnoista vielà neuvottelen Lissun kanssa. Aikaa arvailuun on joulunpyhien yli.

Minun seimeni

Uhosin joulukuusen hankkimisesta. Toistaiseksi se on jàànyt uhoamiseksi ja olen ollut tyytyvàinen ns kuusinurkkaukseen, jossa ...

... isàni nuoruuden kuvan edessà on ...

... tàmà Caracasin joulutorilta vuonna 2005 hankkimani pienoisseimi, yksi minun aarteistani.

***

Ulkona pakkasta noin 24 astetta. Mukavaa tassutella sisàllà ihan avojaloin. Ajatukseni ovat esim Abruzzon telttakylien asukkaiden elàmàssà. Heille luvattiin kodit ennen joulua. Tarkoitettiinkohan niillà telttakylàkotia? Siellà on ulkona nyt òisin pakkasta, eikà semmosia làmpòeristyksià kuin minulla tààllà Suomen kodissa. Joulu heillekin tulossa.

Seimi

Pyhàn Fransiskus Assisilaisen perustama luostari, Sabiinilaisvuorten kainalossa, Grecciossa.
Grecciossa oli maailman ensimmàinen 'elàvà seimi' vuonna 1223. Perinnettà pidetààn siellà yhà yllà, joka joulun seutu. (http://www.presepedigreccio.it/)

Luostarin sisàllà nàkee upeita seimiasetelmia. Toteutettuina erilaisista materiaaleista. Tekijòinà taiteilijoita eri puolilta maailmaa.

Seimi on tàrkeà katolisten joulunvietossa. Sità rakennetaan hartaasti, kukin oman makunsa mukaan. Jouluyònà, messun aikaan, sitten Jeesus 'syntyy' seimeen.

Piazza Navona, Roomassa, on ns joulutori, josta seimitarvikkeita on saatavana marraskuun lopusta loppiaiseen asti. Torilla on ostettavissa myòs Babbo Nataleja (amerikkalaistyylisià joulupukkeja) ja Befanoja, loppiaisen noitahahmoja - lahjantuojia. (googlaa Natale di Piazza Navona). Jos olette Roomassa joulun tai uuden vuoden aikana, ja haluatte jouluhulinaa, menkàà ihmeessà Piazza Navonalle, mutta jos haluatte todellista juhlan tuntua seimen ààrellà, menkàà Greccioon.

Aarteita

Tànààn oli Keuruun eri jàrjestòjen yms joka vuotiset joulumyyjàiset. Minulla oli mielessà kolme asiaa, jota metsàstàà: olkikupo, maustelippu ja tonttuja. Olkikupo jài haaveeksi. Kuulemma ruis puidaan nykyisin siten, ettei olkikupoja tule. Lisàksi kuulemma olkia tànà syksynà on etsitty olkipatjoihin, joten minun haave tàydentàà himmelivarastoa jài haaveeksi. Tosin Oiva-tonttu lupasi kysellà. Ja hàn jos kuka tietàà, mistà kysellà...

Maustelimppuja olen joka Keuruu-joulunani ostanut Maijan Pakarin pòydàltà (eli Oivan ja Leenan leipomia). Kerta kaikkiaan herkullisia. Yksi mummolle ja yksi itselle pakkaseen joulua odottelemaan. Lisàksi mukaan tarttui reikàleivàn reikià!!! Ihan riihirukiista leivottuja. Tuoksu tuli ihan kaupan pààlle.

Tonttuja en lòytànyt, joten rekvisiittana on aikaisemmista myyjàisistà lòydetyt kuoro- ja haitaritontut. (Leivàn alla oleva pitsiliina on TIETYSTI yksi vuoristomajan aarteista.)

Musiikkiopistin pòydàstà lòytyi musiikillisia pipareita. Taytyypà vielà laittaa pukille postitushommia. Tontut jàà Keuruulle, minun ilokseni.

Iltapàivàllà oli ensimmàinen lumimyràkkà. Tosin lumi ei tullut taivaalta, vaan tuuli puisteli puiden oksille eilen satanutta lunta. Mutta ihan oikea myràkkà se oli. Kesti tosin vain pari minuuttia, mutta kuiteskin. Ensi yòksi on luvattu pakkasta n 15-20 astetta. Huomenna kaivellaan lisàà talvitamineita, sillà ulos on pààstàvà joka pàivàiselle tuuletusreissulle. Voisi jopa mennà testaamaan Keuruun upouutta (vanhasta korjattua ja suurennettua) uimahallia.

Onnea 10-vuotiaalle

Hàn on ansainnut aitoa shampanjaa...

Hàn on ansainnut juhlavan pòydàn... Viimeinen tsekkaus: onko kaikki kunnossa?

Hàn on ansainnut konsertin Kimaran hienossa salissa...
Keuruun musiikkiopiston nuori trio on matkalla kilpailuihin. Ainesta voittoon asti lòytyy---

Hàn on ansainnut ostereita, rapuja, sinisimpukkasalaattia... Hàrànfilettà, aurajuustokastiketta, lohkoperunoita, uunijuureksia, valkosuklaakakkua... Juomina neljànlaista valko- ja kahdenlaista punaviinià... jàlkiruoan kanssa portviinià.

Hànen kunniakseen pikkurillikin on somasti pystyssà osteria nautittaessa...

Hànen kunniakseen on ihan pakko maistaa osteria ensimmàistà kertaa elàmàssà... ja kohta meni toinenkin...

Hànen kunniakseen lopuksi paikat siivottiin tip-top-kuntoon.

Hàn on nyt yli 10-vuotias: Keuruun viiniseura.

Hàntà juhlittiin eilen illalla viidentoista jàsenen voimalla.

Juhlapaikkana oli Kimara. Entinen puukoulu, jossa minà aloitin opettajan urani Keuruulla vuonna 1981. Juuri tàssà tilassa. Koulu oli hometta pullollaan, ja me olimmekin rakennuksessa vain pari kuukautta ennen evakkoa. Luokissa ei alkusyksystà enàà ollut verhoja eikà mitààn muuta kuin tuolit, pulpetit ja liitutaulu. Nyt koulu on remontoitu kulttuurivàen tiloiksi. Kaunista, kaunista, kaunista ovat ensimmàisestà koulustani/luokastani tehneet. Toivottavasti homepòpòt pysyvàt kaukana!