Piiiitkä pitkäperjantai

 

Pitkäperjantain piti olla viikon lämpimin päivä. Olin monta päivää haaveillut meneväni nauttimaan päiväkahvit Ellun (siipirataslaiva Elias Lönnrotin) rannan tutussa Irman rantakahvilassa. Pöydät ja tuolit odottivatkin ulkopuolella, mutta jestas, että oli kylmä. Ei ristin sielua. Minä olin ainoa, ja minunkin piti nauttia kahvini kahvilan sisäpuolella.

Tunnelma toisaalta sopi hyvin aamuuni, sillä kun olin aamulla ottanut pakastimesta marjoja puuroon, marjat olivat jo lähes sulana. Vilkaisin äkkiä jääkaapin sisällä olevaa lämpömittaria. Se näytti +22! 

Jääkaappipakastimeni oli kaput! Rikki! Ilmankos se oli äännellyt torstaiaamuna omituisesti. En vain silloin tajunnut sen varoittavan minua. Aika monta kieltä kyllä osaan, mutta jääkaappipakastimen kieltä en osaa.

Onneksi minulla on pieni varapakastin, ja onneksi olin laittanut sen päälle jo alkuviikosta, koska olin suunnitellut sulattaa varsinaisen apparaatin. Onneksi olin jo siirtänyt osan pakasteista pikkuiseen, joten kauhean suurta vahinkoa ei rikkimenemisestä tullut. 

Oikeastaan kiitin onnea, ettei laite ollut rikkoutunut paria kuukautta aikaisemmin, jolloin itse olin vielä Teneriffalla. Tai ettei se rikkoutunut kuukauden päästä, jolloin taas olen 'matkoilla'. Silloin ei uuden laitteen ostaminen olisi riittänyt, vaan koko lattia olisi pitänyt uusia, koska sulaneet mustikat olisivat kaivautuneet laminaattilautojen alle ja kupristaneet ne uuteen muotoon.

Lauantaina klo 10.00 astuin Veikon Koneeseen, ja parin tunnin päästä uusi kone jäähdytti itseään ottaakseen kamaa sisuksiinsa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kevät etenee nyt huimin askelin. Tuomen kukintosilmuissa näkyy kukkatertut, pajun kissat pörhistelevät hedepuvuissaan ja leskenlehtien kukat antavat väriä muuten ankeaan maahan. 

Peipot ja erilaiset rastaat ilmoittelevat pesimisreviireistään.

Lehdessä kyllä luki, että kovin on aikaisessa kevään tulo. Eihän tule takatalvea, eihän!

Pääsiäisen viikolla

Halusin uusia nimilaput matkalaukkuihin, mutta ei niitä Keuruulta löytynyt. Piti lähteä Keski-Suomen Isoon Kylään, Jyväskylään.

Tutkin junan aikatauluja, ja paras menoaika oli 11.28, mutta paluumatka olisi ollut Tampereen kautta tai myöhään illalla. Höh! No, sitten linjuriaikatauluja tutkimaan. Mäkelän autot tarjosivat monta hyvää mahdollisuutta. Liput netin kautta ja matkaan, juna-linja-auto.

Asemalta ei lippuja olisikaan saanut. Itse rakennus on ollut jo pitkään yksityiskohtina. Infotaulu kertoi, miten aikatauluja ja lippuja voi hankkia. Netin kautta tai R-kioskilta. 

Kovin alkaa elämä olla teknistä, Jyväskylän asemalla ekana vastassa oli robottisiivoaja! Siihen maailmaanhan meitä valmennetaan. Robotit korvaavat yhä enemmän ihmisiä! Kyllä minä näkisin mieluummin ihmisen hoitavan tuonkin aulan siivoamisen.

Syystä tai toisesta minulle riitti löytää vain nuo nimilaput, ja sitten äkkiä linjurille. Liikaa ihmisiä, liikaa tavaraa. Saavatkohan liikkeet myytyä kaiken tarjolla olevan? 

Kuviakaan ei tullut otettua. 

Tähän loppuun telkun antia. La Promesa on löytänyt Suomesta uskollisen katsoja- lauman, joten telkku tarjoaa sekä sarjan alkuosaa (TV 1 aamupäivällä), että keskivaihetta (TV FEM iltapäivällä). Koska Espanjassa sarja on jo pitkällä, tiedän enemmän Janasta. Mutta enpä kerro.

Ja on telkussa lisää espanjalaista sarja-antia. Nyt parhaillaan näkyy Kuningatar Ena, mutta en ole sille vielä lämmennyt.

Pukkaa kevättä. (Tämä kuva otettu klo 20.15) Tänään toppatakki oli jo liikaa, ja huomiseksi on luvattu vielä lämpimämpää. Avantoakaan ei enää ole, mutta kyllä aamu-uinti edelleen virkistää.

Oikein hyvää pääsiäisen aikaa!

Monenlaista

Tänään, 09.04., liputetaan suomen kielen ja kirjallisuuden kunniaksi. Mikael Agricola (1510-1557), Turun piispa käänsi ja kirjoitti itse ensimmäiset suomen kieliset kirjat, esimerkiksi Abckiria 1542 ja Se Wsi Testamenti. Hän kuoli 09.04.1554. Google osaa kertoa lisää.

Kuvan otin aamupäivällä. Satoi hiljalleen lunta. Yritin vangita hiutaleita kuvaan, mutta teidän täytyy nyt itse kuvitella ne. Sorry!

Sää on ollut tänään sitä sun tätä: lumisadetta harvakseltaan, välillä mannasuurimon näköisiä rakeita ja tuulenpuuskia niin, että oli parempi pysyä sisällä.

Silti uhmasin äsken tuulen jumalia, koska halusin käydä ottamassa kuvan Keuruun yhdestä ylpeyden aiheesta: siipirataslaiva Elias Lönnrotista, tuttavallisesti Ellusta. Miksi?

No, Elias Lönnrotia pidetään Agricolan lisäksi Suomen kielen isänä, ja hän toimi mm Keuruulla kotiopettajana. Keuruu oli 1880-luvun jälkimmäisellä puoliskolla paikka, jonne etelän paremmat, ruotsin kieliset piirit lähettivät lapsiaan oppimaan puhdasta suomen kieltä. Ja kuinkas sattuikaan, Lönnrot syntyi 09.04., siis Agricolan päivänä. Google neuvoo taas lisää, jos kiinnostaa.

Kuvan kävin ottamassa noin klo 19.00. Kuvitelkaa Ellu uljaana kolkkaamaan kesäaikaan pitkin Keurusselkää. Nyt Ellulla taitaa olla yhtä kylmä kuin minulla.

Asterix-sarjan Obelixin kaleerissa päädytään Atlantikselle, ihanalle ikuisen kesän saarelle, ikuisten lasten mielisten paratiisiin.

Semmoiselle saarelle minäkin kohta taas lentelen! Täytyy hoitaa yksi asia. Tällä kertaa Rooman kautta. Ihanaa päästä pitkästä aikaa saapasmaahan.

PS.

Kävin tänään kuvaamassa uudelleen tuon viluisen Ellun, nyt vain valoisemman sään merkeissä 

Onneksi on muutakin kuin vaalit

Kävin äänestämässä. Ei ollut puutetta ehdokkaista, vaikka kovasti on toitotettu vaikeuksista löytää halukkaita kisaan. Paikallisvaltuustoon löysin tutun nimen, mutta aluevaltuustoon piti kahlata satojen ehdokkaiden lauma. En tykkää tästä uudesta meiningistä yhtään. Muutenkin tuntuu siltä, että ennen oli paremmin!

Olen myös suivaantunut siihen, että Suomessa kyllä rahaa löytyy, mutta ei ihmisiin vaan aseisiin. Miksi ihmeessä meillä on kiire sotimaan, tappamaan toisia ihmisiä? Miksi ihmeessä irtisanoudutaan kansainvälisistä sopimuksista? Lopetan nyt, etten hermostu liikaa. Emme ole amerikkalaisia, emmekä venäläisiä, me olemme suomalaisia! Ugh!!!

Ennen lähtöäni marraskuussa mualimalle, varasin kirjastosta tämän Rämön kirjan. Olin jonossa sijalla 256. No, viime perjantaina tuli ilmoitus. Voisin hakea kirjan. Pari päivää lukemiseen meni, ja täytyy ihaillen taas todeta, että kyllä Satu Rämö osaa vangita lukijansa. Nyt vain odottelen, mitä seuraavaksi, sillä jotainhan kirjan loppu kertoo.

Ne tulivat takaisin

Tänään ne tulivat. Meidän kansallislintumme, laulujoutsenet. Ensin tuli tämä yksi pari. Sitten kolmas joutsen yritti samaan sulaan, mutta ensimmäinen pariskunta nosti semmoisen äläkän, että vieras ymmärsi lentää muualle.

Muistan, kuinka minun lapsuudessani kotimme kirjahyllyssä oli Yrjö Kokon kirja Ne tulevat takaisin. Tykkäsin selata sitä. Silloinhan laulujoutsen oli vielä hyvin harvinainen, sukupuuton partaalla. Se oli rauhoitettu 1934, ja 1949 vain muutama pari pesi Lapin ja Kuusamon erämaaseuseuduilla.

Tällä hetkellä Suomessa pesii noin 10 000 paria. Lintu on edelleen rauhoitettu, ja sen ampumisesta korvaus on yli 2000 euroa. 

Laulujoutsen on Suomen luonnonsuojelun symboli. Euron kolikkomme klaavapuolella lentelee komea joutsen pariskunta.

Talviurheilua

Viime päivät ovat olleet urheilua täpö täynnä. Aamusta iltaan. Aamulla aikaisin pääsee Kiinaan ihailemaan yleisurheilun hallikilpailujen MM-kisoja. Ihan tippa tuli linssiin, kun Maamme-laulu kaikui Saga Vannisen mestaruuden kunniaksi. Sympaattinen nuori nainen.

Sitten on hiihdetty, hypitty mäistä ja niiden päälle taas hiihdetty. On ammuttu ja niiden päälle hiihdetty. On tehty huimia temppuja hyppyreissä. On ajettu rallia ja formuloita. Illan on päättynyt snooker.

En ole luistellut, vaikka rata aukeaa ihan ulko-ovelta. Päivisin aurinko sulattaa lumia, ja yöpakkaset jäädyttää pihan ihan meitä varten. Mutta en halua luistella, vaan...

... vaan sujautan nastaesteet kenkiin.

Kevättä tekee... Talitintti laulelee... 

Pomppimista

Keuruulla on pystytetty aitaa. Tällä aidalla halutaan estää aseman kohdalla raiteiden yli oikominen kylälle. Tunnustan, aika usein olen  minäkin pomppinut raiteiden yli, vaikka kyltti sen kieltää. Toisaalta, en kyllä ole kuullut vaaratilanteita, mutta jospas tämä ohjaa ihmiset pieneen lisäliikuntaan, sillä alikulkutunneli on ihan lähellä.

Aseman lähellä on tämä Veteraanien puisto. Muutama päivä sitten tiedotusvälineet uutisoivat Keski-Suomen Kokoomusnuorten neronleimauksesta: yli 80-vuotiailta pitäisi ottaa pois äänestysoikeus ja oikeus asettua ehdokkaaksi vaaleihin. Hurraa kykypuolue! Hävetkää! Pääministeri kiiruhti kyllä kieltämään moisen ajattelun olevan pääpuolueen kanta, mutta lausuttua ei enään lausumattomaksi saa.

Syksyllä jäin La Promesan koukkuun. Teneriffalla seurasin sarjaa ihan kielen takia. Siinä oli vaan semmoinen ongelma, että sarjan tapahtumat olivat jo niin pitkällä Suomessa nähtyihin, että kesti aikansa, ennen kuin pääsin kärryille kaikista uusista henkilöistä.   

Nyt Suomessa sarjaa näkyy kahdessa ajassa, sillä sitä on alettu näyttää ihan alusta ja myös jatkettu syksyllä näkemäni aikakautta. Kun nyt tiedän myös Teneriffan jaksojen avulla, mitä tulee tapahtumaan, palapelin kehittymistä on mielenkiintoista seurata. Voisin tässä kertoa yhtä ja toista, mitä tulee tapahtumaan, mutta enpäs kerrokaan!

Pasta carbonara MegaCafen Petri-kokin tyyliin. Maku kohdallaan.