maanantai 11. tammikuuta 2021

Lunta tulvillaan...

 

No nyt sitä on, LUNTA, ja lisää on kuulemma tulossa seuraavan vuorokauden aikana. Sen jälkeen sitten tulee ennusteen mukaan paukkupakkaset. Pukkaa kunnon talvea. 

Aurinko näyttäytyi pari päivää sitten puolisen tuntia, vain. Täytyy siis turvautua purkkeihin, D-vitamiinia, sinkkiä, B.vitamiinia, mutta ennen kaikkea täytyy tyhjentää pakastimen marjoja ja täydentää niitä kaupan antimilla. Kävin tänään tankkaamassa ruoka-aineita muutamaksi päiväksi. Sain mm pitkästä aikaa Lidlin 2e -hävikkilaatikon: omenoita, päärynöitä, banaaneja, tomaatteja, porkkanoita, salaattia, jopa herkkusieniä (niin kuin minulla ei sieniä omasta takaa olisi!)

Haluan myös tietää, missä kunnossa minä olen. Ei, en minä sairas tunne olevani, mutta onhan siitä jo viisi vuotta aikaa, kun vierailin kunnan tohtorilassa. Täytyyhän minun saada edes pieni vastine maksamilleni veroille. Täällä on nyt semmoinen systeemi, että jokaisella on oma hoitaja, ettei tarvitse heti itse tohtoria vaivata. Netin kautta sain valita hoitajan, joten hänen kanssaan juteltuani (puhelimitse) sain tilata ITSE netin kautta laboratorioajan. Tänään sitten kahlasin lumessa terveyskeskukseen, ja ei aikaakaan, kun putkilot olivat täynnä verta. Nyt odottelen pari päivää ja sitten soittelen hoitajalle. Jatkuu sitten... Kovin on ollut automaattista tähän saakka koko homma. Onneksi on oma kone. Tulee miettineeksi ne ikä(vät) ihmiset, joilla nettiä ei ole. Hekin maksavat veroja.

Ps. Keuruulla on nyt kahdeksan koronalaista. Ollaanhan me lähellä Jyväskylää, ja työssä käyviä on sieltä ja sinne.

Suomi saa taas hienoa mainosta saapasmaassa. Oppivelvollisuuden laajeneminen ja ilmaisuus ovat historiallisia uudistuksia, vaikkeivat ne kaikkia puolueita innostakaan. Toisaalta odotan kyllä koulumaailmalta todellista kehittymistä lasten ja nuorten näkökulmasta, sillä ei kannettu vesi vanhoissa ämpäreissä virkistä. Olin mukana, kun Lappiin tuotiin peruskoulua, ja täytyy sanoa, että aikamoista hyväuskoista sirkusta moni asia oli. Muistan esim kuinka englannin opiskelu tuli silloin kouluihin ja jos ope ei itse osannut kieltä, koulutelevisio tuli apuun. Niin siinä sitten ope ja oppilaat istua nököttivät toosan ääressä ja opiskelivat  yhdessä. Ralli-englantia kouluissa!

Mitähän tuolla rapakon tapana nyt tarvittaisiin? Koulutusta ja kenen? Toivon nyt kaikki sormet ja varpaat pystyssä, ettei enää mitään pahempaa tapahtu. Toisaalta, kun on nyt seurannut erään toilailuja, mitä vain voi olla edessä. 

tiistai 5. tammikuuta 2021

Auringonpistos-vaara

Ihan jännittää, sainko tänään auringonpistoksen! Toisaalta, onneksi keltainen mollukka ymmärsi näkyä vain pienen tovin ja senkin melkoisen harson takaa. Eipä ole tarvinnut kuukauteen pelätä aurinkoa. Huomiseksi uhkaa taas näkyä! Huiii! Se nousee 9.43 ja laskee 15.10, siis 5h27min varottavaa aikaa.Täytyy kait kaivaa aurinkolasit, -rasvat ja hellehattu esille. Uikkarithan minulla on jo käytössä, avannossa.
Kävin tänään tukanleikkuussa ja samalla täydentämässä lähdevesivarastoja. Vaikka kodin hanoista tulee ihan hyvää vettä, ei ole lähdeveden voittanutta.
Minulle on kehittynyt ihan omanlainen systeemi, jotta (Lidlin)mehupullot pysyvät autossa pystyssä: pullojen pahvikehikot kassiin ja kuusi pulloa aina kehikkoon. Siinä se. Nyt on taas 18 litraa juoma- ja kahvivettä.

Talvi tulla tupsahti oikein kunnon pakkasen kera. 12 astetta tänään. Mutta koska ilma on kuivaa ja tyyntä, ei kylmyys tunnu ollenkaan hassummalta. Tohtorilassa vesi on nollan kieppeillä.

Niin se korona löysi sitten Keuruullekin. Kuusi tapausta eiliseen mennessä. Tietokohan tästä vihulaisen läheisyydestä on aiheuttanut sen, että kaupoissa ei enää juuri ole maskitonta asiakasta, vaikkei mitään maskipakkoa olekaan, ainakaan vielä. Toivottavasti rokotukset pian saadaan olkavarteen. Hidasta tuntuu kiire olevan. Ei auta kun pysyä kotona.

No, onneksi 'karanteenissa' on edes telkkari. Montalbano on nyt ollut seuranani kuuden viikon aikana. Joitakin osia olen  uudelleenkatsonut kolme kertaa ja olen nyt vakuuttunut siitä, että komissarion uimisia leikataan ja liimataan aina tarpeen mukaan. Ai mistä tiedän? No tuosta oikealla olevasta rakennuksesta. Jos uimakohtauksissa näkyy nuo parvekkeet, kuvaukset ovat vanhoja.

Näissä uusimmissa jaksoissa ei parvekkeita enää ole. MOT

Ajattelin, etten enää puutu oranssitukan toilailuihin, mutta pakkohan se on: Ei ole kaikki muumit hänellä kotona, tai oikeastaan, ei siellä tunnu olevan enää yhtään muumia kotosalla. Pakoon ovat juosseet. Anteeksi ilkeyteni.

torstai 31. joulukuuta 2020

Kummallinen vuosi

Suunnitelmien mukaan minun pitäisi olla nyt Teneriffalla...


... ja piipahtamassa naapurisaarella, La Palmalla...


... tai Lanzarotella...

MUTTA MUTTA MUTTA

26.02.2020 kielsi minulta - ja muilta ikä(viltä)-ihmisiltä lähes kaiken kirppuilun, siis ihmisilmoille uskaltautumisen. Tuona päivänä maamme pääministeri kielsi melkein kaiken matkustelun. Jälkeen päinhän hän vain SUOSITTELI, mutta kyllä ainakin minä tunsin olevani vanki omassa kodissani. Jos jälkikasvu ei olisi juuttunut seurakseni, en tiedä, miten olisin selvinnyt. 

Onneksi tuli kesä.



Tuntui kuin kurja kevätkaranteeni olisi ollut ja mennyt. Elämä oli lähes entisensä, mutta passin pidin visusti laatikossa. 




Kesän ja syksyn parasta antia oli luonnon saalistusretket. 

Säiden kylmetessä vipinää elämään toi US. Eikä se vipinän aiheuttaja vieläkään ole luovuttanut. Vielä kolmisen viikkoa amerikkalaiset ystäväni saavat jännittää, mitä kummallista eräs saa aikaan. Voi herran pieksut.


Telkkari on viime aikoina ollut joka päiväinen seurustelukumppani, koska kesälomalta palannut kurjalainen on taas levitellyt viruksiaan jopa muunneltuina ympäri maailmaa ja perunnut monta sosiaalista asiaa, esimerkkinä paavin jouluinen puhe Vatikaanin Pietarinkirkossa. Normaalisti sisällä on ollut noin 10 000 seuraajaa, nyt vain pari sataa Vatikaanin omaa henkilökuntaa. Piazza kirkon edessä samaan aikaan oli TYHJÄ.


Sataa  vettä, sataa lunta, sataa jäistä lumivettä ... Lämpömittari sahaa nollan molemmin puolin. 

Kummalinen vuosi on lopuillaan. Kaikella tapaa kummallinen. Onneksi rokotukset ovat alkaneet. En ottanut flunssarokotetta, tai oikeastaa ne loppuivat täältä, ennen kuin minun vuoroni olisi ollut, mutta koronapiikit haluan. Haluan palata normaaliin, tai ainakin suhteellisen normaaliin. Passikin täytyy uusia ihan alkuvuodesta.

On tämä vuosi tuonut paljon mukavaakin, mutta siitä sitten ensi vuonna. Kaikille oikein rauhallista vuoden vaihtumista - telkkarin ääressä.

Very happy new year all my friends in the US, Australia and Malta.

Ja ennen kaikkea Feliz navidad y prospero ano nuevo sinne Teneriffalle - La Palmalle.


keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Hyvää joulun aikaa - pupullekin

Ovat hienoja nämä ilmapallon avulla jäälyhdyiksi tehdyt munat. Haluaisin nyt kokeilla niitä, jos vain pakkasherra/rouva/henkilö loisi ilmastolliset puitteet. Joulupäivinä - ehkä. Tai sitten ei.

Aamulla katselin ikkunasta, kun pikkuinen koira tassutteli puistotiellä. YKSIN! Mutta eihän se koira ollut, vaan pikkuinen PUPU. Jos suurentelette kuvaa, niin sen jäljethän siinä näkyy. Joulupupu. Sitten se loikkasi metsän puolelle. Ei kait tykännyt city-pupuna olosta, mutta minulle se toi iloa. Kiitos pupu.

Kevät kurkistaa, Siis valo. (Tämä kuva Tohtorilan rannasta on kylläkin parin viikon takaa. Sen jälkeen aurinkoa ei ole näkynyt.) Tänään päivä on jo pari minuuttia pitempi, siis kohti kevättä mennään. Jokohan pitää alkaa kaivella T-paitaa!!!!

perjantai 18. joulukuuta 2020

Joulun ovella

Tohtorilaan on nyt löytynyt itse avanto. On se vaan kumma, kuinka iho on moiseen pulahtamiseen jo tottunut. Muistan etäisesti ensimmäisen kerran joskus kymmeniä vuosia sitten, kun tuntui, että sydän pomppasi kurkkuun. Huumeeseen  verrattavaa touhu on, mutta sillai terveelliseen huumeeseen.

Maailman suurin joulukuusi rakenneltiin taas saapasmaan Gubbioon, isä Matteon entisiin maisemiin, Ingino-vuoren rinteille. Sadat valolähteet sytytetään joulun aikaan iltaisin ja sammutetaan aamuisin. 

Isä Matteo seikkailee Suomen telkkarissa 4-kauden uusintoina Gubbion maisemissa, mutta uusimmat jaksothan on kuvattu Spoletossa. Kun vuosia sitten vierailin Gubbiossa, sain kuulla, kuinka kuvaukset siirrettiin sieltä pois johtuen jostain erimielisyydestä. Kenen kesken, siitä en saanut selvää.

Myös toinen saapasmaalainen mieheni ilahduttaa taas telkkarissa, Salvo Montalbano. Nykyiset jaksot on kuvattu 2016-2018, siis minun Punta Seccassa vierailuni jälkeen. Tuo iso rakennus oli jo silloin työn alla muuttumassa johonkin hyötykäyttöön. Sarjan alkukuvissa rakennuksessa näkyvät vielä alkuperäiset parvekkeet, jotka nykyisin on korvattu tuommoisilla pikkuisilla ulokkeilla. Olen myös miettinyt. kuinka monet Salvon uintikohtauksista toistuvat melkein kaikissa jaksoissa samoina, siis leikattuina ja liimattuina.

Lunta - vettä - lunta - vettä... Lapissa Utsjoella pakkasta yli -30, täällä mittari sahaa nollan molemmin puolin. Pitkä maa on Suomi.

tiistai 8. joulukuuta 2020

Juhlan aikaa

Ihan kiikkustuoliin juurruin männeenä viikonloppuna. Varsinkin sunnuntina nautin monta tuntia erilaisesta itsenäisyyspäiväjuhlinnasta, jonka teemana oli Suomi selviää.. Ei ollut linnassa juhlapuku-kättelyshowta vaan yhtä ja toista nautittavaa. Saivat Jenni ja Saulikin yleisönä lepuuttaa käsiään ja jalkojaan. (Kaikki seuraavat kuvat ovat enemmän ja vähemmän epätarkkoja televisiosta ja netistä otettuja, sorry!)

Tämä Heikki Slåenin Pohjois-Karjala toi elävästi mieleen Reijo Kelan Hiljaisen kansan Suomussalmella. Kymmenen pistettä valinnasta juhlaohjelmaan. Suosittelen maailman onnellisimman maan ihmisille.

Mukana tietenkin maamme upeat käyntikortit mmailmalle. 

Elokuva-alaa edustivat Alma Pöysti-Tove ja ohjaaja Hamy Ramezan. Googlaamalla löytyy paljon asiaa lisää.

Upeaäänistä Diandraa kuuntelen aina mielelläni. 

Helsingin Sanomat kertoo koko antoisan musiikkitarjonnan, mm tämän upean kantele-tanssiesityksen.

Oli tietenkin myös upeaa sanallista antia ym. Jossain vaiheissa aloin jo hieman miettiä, kuinka tilkkumaista antia alkoi olla liikaa yhdelle kerralle. Onneksi kaikkea voi makustella nykyaikana netin kautta, vaikka tänään, huomenna, ylihuomenna...

Totta kai muistettiin myös heitä, jotka ovat meille tämän kauniin maan varmistaneet. Heille soi Finlandia. 

Todella upea vaihtoehtoinen tapa juhlia juhlavan päivän iltaa. Kiitos Jenni ja Sauli ja kaikki upeat esiintyjät, - ja juhlan juontajat. Jatkoon!

Ei, Miisa ja Marko eivät tanssineet linnassa, vaan lauantain TTK -kisan finaalissa. Vaikka kaikki loppuun asti selvinneet parit olivat taitavia, itse peukutin varsinkin Miisaa, Keuruun omaa, upeasti tanssinutta nuorta naista. Brava.

Ps. Ihan unohtui paljastaa viime postauksen kaksi ensimmäistä kasvia. Ensimmäinen on Buddhan käsi ja toinen Sammakonnahkameloni! Heh, heh!

torstai 3. joulukuuta 2020

Itsenäisyyspäivän alla

No niin, Helena (ja muutkin). Onkos tämä kasvi tuttu? Tänään mainos-tv esitteli muutaman, ainakin minulle oudon ilmestyksen.

                                        

Entäs tämä? Paljastan nimet ensi kerralla, jos joku teistä ei niitä tiedä.

Tämä oli minullekin tuttu. Pinja-männyn käpyhän se. Olen niitä saapasmaassa poiminutkin ja sitten antanut niiden kuivua sisällä ja ottanut talteen sisältä tippuneet siemenet, jotka ovat herkkua ja aivan oleellinen osa aitoa pestoa. Mutta koska ne ovat aika kalliita, ne korvataan usein jollain pähkinällä.

Ei, tämä kuva ei ole Keuruulta, vaan viime viikonlopun Rukan kisamaisemista, siis telkun välittämänä.

Samaan aikaan kotimaisema oli jotain tämmöistä, eikä se siitä paljon ole muuttunut. Itsenäisyyspäivää vietetään ihan lämpöasteissa, kertovat sääennustelijat. Ja ihan omassa kiikkustuolissa prosecco-lasi kädessä seuraamassa, mitä Sauli ja Jenni ovat keksineet. Vaikka korona on keikauttanut monia asioita ihan nurin perin, sinivalkoiset kynttilät syttyvät täälläkin ja isän haudalle vien kynttilän.