Suomi - onnellinen maa

Suomi on taas maailman onnellisin maa. Onko koko kaikkeuden onnellisin, sitä emme tiedä. (Kuvassa kortti, jonka ostin Los Llanos Aridanen etnigrafisesta museosta La Palmalta)

Television Jälkikaronkka-ohjelmassa pohdittiin asiaa, siis Suomen onnellisuutta. Tarkoittaako onnellisuus hyvää elämää vai mitä? Tutkimuksessa onnellisuuteen laskettiin mm bruttokansantuote, elinikä, vapaus, korruption vähäisyys, yhteisöllisyys, anteliaisuus, koulutus ja tasavertaisuus. Kun noita määritteitä miettii, niin kyllä Suomi on hyvä maa elää, kaikesta huolimatta.

Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille tasapuolisesti.

 

Paluu arkeen Keuruulla

 

Aamu alkaa puuron jälkeen joko pulahtamalla avantoon ...

... tai tassuttelemalla Keuruun monipuoliseen uimahalliin. Tänään oli uimahallin vuoro. Ensin kuntosali sitten vesijuoksu, ja aina välissä sauna ja suihku. 

Tänään palkitsin itseäni käymällä syömässä ulkona, Onnitonnissa, joka tarjoaa kotoisan makuista ruokaa. Ilmankos se on työtä tekevien miesten suosiossa 

Iltapäivään on nyt pujahtanut espanjalainen sarja La Promesa, kielen oppimista ja jännitystä kauniissa ympäristössä. Jäänyt koukkuun.

Muuten telkun katselu on supistunut lähinnä urheilun seuraamiseen. Ei, ei formuloihin, ei jalkapalloon, ei jääkiekkoon, vaan taitoluistelun ja hiihtoon. Varsinkin pariluistelu ja miesten sooloilu nosti ihokarvatkin pystyyn. Että ne osaa!

Puhelimen temppuilusta viisastuneena otin taas vuonna 2010 Budapestissä saamani

synttärilahjan käyttöön ja kirjoittanut siihen uudet, tärkeät yhteystiedot, varmuuden vuoksi.

Niskajumppaa teille tuon alemman kuvan ruisjauhoista kanssa. Kauppareissulla tapasin oman kylän luomuviljelijöitä Riitamäen tilalta esittelemässä omia tuotteitaan. Maistiaisleipäpala maistui, joten ostin kilon jauhoja mukaan. Voisi vaikka leipoa leipää ja karjalanpiirakoita.

Sää on ollut tavallinen kevätsää, nollan molemmin puolin, lumi- ja räntäsateita, aurinkoa silloin tällöin, mutta valoa jo riittää. Toissa yönä vahtasin revontulia, mutta pilvet pilasivat luonnon upean ilmiön.

Voi taivas

Aamukahvikävelyllä Los Cancajosissa näin tämän pienen värikkään kyltin. Näin, ihailin ja kävelin ohi. Toiseksi viimeisenä päivänä jalat vain vetivät kohti museota. Yhtään en arvannut, mihin päädyin.

Päädyin taivaalle, avaruuteen, opastajana museon upea opas, Francesca.

Hän kertoi tähdistä, planeetoista, galakseista, maailman synnystä - kaikesta. Museossa oli pieniä soppeja, joissa keskityttiin aina johonkin aiheeseen perusteellisesti, kuvin ja erilaisin rakentein. Viimeisessä huoneessa sain valita kahdesta aikakapselista, jonka sisään sain mennä. Pää oli jo niin pyörällä, etten edes muista, kumman valitsin ja miksi! Huips sentään.

Plutolla voisi olla kevyt olo, sillä siellä painaisin vain 4,9 kiloa! Kävimme Francesca kanssa keskustelun, onko Pluto planeetta vai ei. Siitähän asiantuntijat ovat viime aikoina olleet eri mieltä. Me peukutimma Pluton puolesta. 

Laitan tämänkin tähän postauksen. Tosin en yhtään tiedä, toimiiko se... Ai miksi? No, kun en ole testannut - vielä.

Kiitos, Francesca, grazie. Spero che ci vediamo presto. Toivottavasti pääsen pian uudelleen, sillä museossa riittää ihmettelemistä moneksi kerraksi.

Museo korvasi osittain sen, ettei naapurin (astrofyysikko) lupaama vierailu hänen työpaikallaan Roque de Los Muchachosissa observatoriossa sääolosuhteiden takia toteutunut. Toisaalta, olisihan minulla ikäni puolesta pitänyt olla lääkärintodistus niin korkealle mennäkseni. No, seuraavalla kerralla. 

La Palmalla on mahdollista nähdä upea tähtitaivas ihan paljain silmin, koska valosaastetta on vähän. Ensimmäisellä matkallani saarelle makasin asuntomme katolla ja näin Linnunradan. Huikea näkymä. Englanniksi Milk way. Linnunrata sanana periytyy itämerensuomalaisten tarinaan heidän pyhän lintunsa, joutsenen matkaa taivaan yli Lintukotoon. Kun taas englannin kielinen sana periytyy kreikkalaiseen mytologiaan, Hera-jumalattaren maitoon.

Huimasti on tietämys maailman kaikkeudesta lisääntynyt. Eihän siitä ole kauan, kun maan uskottiin olevan lituska, ja kuinka maa on kaiken keskus. Inkvisition eteen joutui Galileo Galileikin, kun uskalsi sanoa, että maa kiertää aurinkoa eikä päin vastoin. Vaikea on käsittää kaikkea sitä, miten kaikki sai alkunsa n 13,5 miljardia vuotta sitten 

Ihan täpinöissäni olen nyt seurustellut tämän lehden ja Googlen kanssa. 

Museosta ostin tämän muistikirjan, johon olen alkanut suunnitella seuraavaa matkaa La Palmalle, minun saarelleni.

 

Kaikki hyvin, tutto bene, todo bien

 Olisihan se tylsää, jos kaikki sujuisi suit sait. Rättiväsyneenä kaaduin sänkyyn ja nukuin 18 tuntia, pari lyhyttä hetkeä välissä. 

Romppeiden purkamisen jätin suosiolla myöhemmäksi.

Keitin kalakeiton, ja maailma kirkastui kummasti. Mutta puhelin oli mennyt lakkoon. Ei avautunut millään. Toki hätänumeroon olisin voinut soittaa, mutta uskon heillä olevan tärkeämpääkin tehtävää, kun hälyttää DNA apuun.

Puhelinkauppaan lakkoilevan ja vanhan puhelimen kanssa. Sim-kortin muutto, ja uusin  takuureissulle. Pilvipalvelu ei kuitenkaan jaksanut siirtää kuvia, ja olin jo kauhuissani, että menetän kaikki ihanat lomakuvat. Turha pelko, kaikki tallella😀.

Tallella Guimarin pyramidialue.

Tallella mahtava kokemus avaruudesta.

Tallella Los Llanos Aridanen upea etnografinen museo.

Tallella kuva lempisaaren, La Palman, Tazacorten rannasta. 

Ei mitään hätää. Paljon kuvia tulossa postauksiin.

Ikimuistoinen synttärimatka

Synttäriaamu aukeni pilvien yllä värikkäänä. Olin varannut ikkunapaikan, jotta voin ensin ottaa pienet unet ja sitten seurata auringon nousua ja kotimaan näkemistä yläilmoista.

Pilvet kuitenkin olivat vallaannet taivaan paksulti, ja maa tuli näkyviin vasta, kun kone jo lähes kosketti maata. Tällaiselta lentokentän ympäristö näytti, ja minä oli kesäkuteissa.

Onneksi laukusta löytyi apua, joten matkaan kohti kotia kahden laukun ja olkalaukun kanssa. Painoa romppeissa runsaasti.

Lentokenttä on pessyt kasvonsa kokonaan: selkeää, kaunista ja aamutuimaan rauhallista. Kahvi maistui heti paikalla.

Tikkurilassa oli junan vaihto. Tavallisesti helppoa ja nopeaa, mutta nyt paksu loskakerros jarrutti laukkujen pyöriä, eikä hissi toiminut. Toiselle raiteelle oli kuitenkin päästävä.

Silloin hyvin ystävällinen pariskunta riensi apuun, ja yhdessä selviydyimme rullaportailla yläkertaan. Alas selviydyin ihan ok, Tampereen junan oikea vaunu pysähtyi lähes kohdalle ja istumapaikan olin varannut semmoisen, että oli tilaa levittäytyä ja ottaa rennosti. Olinkin nukahtaa istuvilleni. Silloin olisin päätynyt Pieksämäelle.

Tamperetta lähestyttäessä konnari kuulutti, että juna tulee asemalle myöhässä, mutta että juna Keuruulle kyllä odottaa sinne haluavia. Aikaa vaihtoon oli ruhtinaallinen yksi minuutti. Kansaa ulos iso joukko, räntäloska jarrutti, hissillä alas ja toisella ylös... ja siellä näkyi vain junan takavalo. Ei tullut itku, vaan raivari. Takaisin asemalle ja VR:n toimistoon.

Taisi kuitenkin jokin ylempi taho haluta auttaa minua syntymäpäivän kunniaksi. Kun aikani selitin tilannetta, ystävällinen asemavirkailija tarttui puhelimeen ja kohta minä istuin taksin takapenkillä kohti Keuruuta. Kiitos!

Synttäripäivä oli ikimuistoinen. Nyt, maanantaina, aurinko paistaa, pakkasta pari astetta, takana 18 tuntia unten mailla. Odottelen uimahalliin pääsyä. 

On ihmeen hyvä kotiin tulla taas, niinhän sitä laulussakin sanotaan. Kuvankin olen maisemasta ottanut, mutta se surffaa vielä jossain avaruudessa.

Synttärit

Synttärit tulossa. Niitä kelpaa odotella lempisaaren, mustalla laavakivirannalla, La Palman Tazacortessa. Ei, ei minun ja YK:n juhlapäivä, vaan tämä blogi täyttää sunnuntaina 17.03. kokonaista 15 vuotta 

Hieman tilastoa koko ajalta:

58 kirjautunutta lukijaa

836 postausta, kuvien määrää en ole laskenut. Eniten katsojia ovat keränneet 18.02.2022 Lidlin uusi helmi ja toiseksi eniten 23.02.2024 Kimi ja kauppaneuvos.

8551 kommenttia, joihin olen yleensa vastannut

284466 lukijakäyntiä

Kun 15 vuotta sitten aloin pitää blogia, alku oli vaatimatonta. Lähinnä läheisten ja tietysti omaksi ilokseni. Tällä hetkellä lukijoita oli kuluneellakin viikolla yli 20 maasta: monista Euroopan maista, Pohjois-Amerikasta, Indonesiasta, Hongkongista, Singaporesta, Intiasta, Iranista, Lähi-idästä jne. Blogi on siis kansainvälistynyt. Tavallaan pidän siis kaikille avointa päiväkirjaa. 

Lukijakunta on muuttunut. Vain muutama on ollut mukana lähes alusta, muutamat ovat lopettaneet omankin bloginsa ja siirtyneet muille alustoille. Kovasti kaipaan esim Oulun koulukuntaa. Heillä ei ole enää blogeja, joista nauttia. Harmi. Vakkarikommentoijia ovat mm Kommin tanhuan Aimarii, Helena ja Jael. Uusin lukijaksi ilmoittautunut on Repolainen. Hänellä on upea blogi. Suosittelen.

Synttärilahjaksi toivoisin kommenttia, jossa kerrotte, mikä minun blogissani kiinnostaa.

Synttäreitten jälkeen jatkan postauksilla La Palmalta, Teneriffalta ja kurkottelen jopa avaruuteen.

Siihen asti pakkailen, huomenna laivamatka takaisin naapurisaarelle, sitten lentokentälle ja yölennolla kotiin.

Tajogaite, La Palman uusin tulivuori

La Palman saari muistuttaa ääriviivoiltaan hammasta, joidenkin mielestä sydäntä. Sen nykyinen lempinimi on La Isla bonita, Kaunis saari. (Madonnan saman nimisen laulun saari sijaitsee Dominikaanisessa tasavallassa, ei La Palmalla!)

Saaren ensimmäiset asukkaat lienevät noin 500 eKr Pohjois-Afrikasta tulleita berbereitä. He kutsuivat saarta nimellä Benahoare, Minun maani. He olivat lampaiden, vuohien ja sikojen kasvattajia. Luonnosta he keräsivät hedelmiä ja juuria. Vuonna 1493 saari joutui espanjalaisten valloittamaksi. Muutkin löysivät saaren: portugalilaiset, italialaiset, ranskalaiset, flaamit ja maurit. Los Llanos de Aridanessa on Museo arqueologico benahoarita.

Tänään La Palma elää banaaneilla ja turismista. Suomalaisille saari on ihme kyllä aika uusi tuttavuus, vaikka naapurisaarelta, Teneriffalta ei pitkä matka ole. Sen sijaan saksalaisia tulee vastaan joka kulman takaa, osa pysyvästi saarelle muuttaneita. Niin kuin naapurissakin.

 Yläkuvasta näkee hampaan/sydämen yläosan olevan vuoristoinen, ja sen keskusta on Caldera de Taburiente, vanhan tulivuoren kraateri. Sieltä hampaan juuri/sydän jatkuu alas saaren eteläosaan vuorijonona, ensin Cumbre Nuevana ja sitten Cumbre Viejana. Korkein kohta on pohjoisessa kohoava Roque de Los Muchachos 2426 m. Siellä on monta observatoriota, mm italialaisten perustama Observatorio astrofisico. Siitä enemmän toiste.

Saari on hyvin tuliperäinen. Viimeisin purkaus alkoi 19.09.2021 Cumbre Viejan jonossa, El Pason kunnassa. Ennen ensimmäistä purkausta alueella oli n 25 000 pientä järistystä, joten osattiin varautua pahimpaan. Alueelta evakuoitiin n 1000 asukasta kotieläimineen. Purkaus kesti 13.12.2021 asti, ja oli pisin saarella olleista purkauksista. Naapuri kertoi, että Cancajoksessa tunsi sohvan hypähtävän pari kertaa, ei muuta, olihan purkaus saaren toisella puolen. Mutta tuhkasadetta tälläkin puolella saarta saatiin.

(Kuva netistä.)

Uusi syntynyt tulivuori on saanut nimekseen Tajogaite. Sen korkeus on 1120 m ja pääkartion läpimitta on 200 m. Ajelimme maanantaina katsomaan, miltä alue näytti. Olimmehan olleet siellä ennen purkausta. 

Laavan alle jääneitä banaanilehtoja.

Mutta alueen tiestö on lähes uusittu, silti maisemat kuin kuusta.

Tässä kuvassa näkyy myös laavan ja tuhkan alle jääneitä rakennuksia. Todoquen kylä tuhoutui kokonaan.

 

Sen sijaan La Lagunassa näkee, mitä tuhoa purkaus siellä teki. Ylemmän kuvan talon sisus on tuhoutunut, ja alemmassa rakennuksen katto on sortunut. Kaikkea ei ole vielä korjattu. Vai onko haluttu jättää silleen?

Alueella oli Puerto Naoksen lomakylä, varmaan monelle suomalaisellekin tuttu paikka. Kylä ei jäänyt laavan alle, mutta edelleen se on käyttökiellossa. Väitetään, että siellä on vielä myrkyllisiä purkauskaasuja, mutta sitä eivät kaikki usko. Yhdessä paikallislehdessä oli haastattelu vihaisesta miehestä, joka menetti elinkeinonsa ja haluaisi palata kylään, mutta lupaa hän ei ole saanut. Vastuuko painaa ja ketä?

Kaiken kaikkiaan tuhoutunut alue oli pienempi kuin etukäteen ajattelin. Onneksi, ja onneksi kukaan ei kuollut.

Netistä löytyy purkauksista paljon kuvia ja videoita. Postauksissa 12.02.2029, 07.02.2020, 23.09.2021 ja 26.02.2020 olen kirjoittanut aiheesta.

Anteeksi taas tekstin asettelun pomppiminen. Taisi  tietsikka saada innoituksen koko jutun aiheesta. Höh!

Suolaa, suolaa, enemmän suolasta

Teneriffalta La Palman Los Cancajosiin. Uudelta parvekkeelta näkyy Teide hyvin, jos sää sallii. Jos olisi oikein, oikein hyvä kaukoputki, niin Puerto näkyisi suoraan meren tuolla puolen. Lainaiskohan naapurissa asuva tähtitieteilijä omia vempaimiaan?

Saaren pääkaupunki Santa Cruz, häämöttää tuolla mutkan takana, siis ihan lähellä.

Puertosta motkotin liikenteen melusta. No, nyt olemme ihan lentokentän vieressä, ja lentokoneet nousevat ja laskeutuvat ihan päälakea hipoen. Se ei kuitenkaan riso oikeastaan ollenkaan, ihme kyllä,

vaan esim auringonnousun aikaan voi istua parvekkeelle ihailemaan lentokoneita vatsapuolelta.

Suolalla pelotellaan meitä ihmisiä. Kuitenkin sillä on hyvin keskeinen rooli kehomme toiminnan kannalta. Hermosto, lihakset, nestetasapaino jne, tarvitsee suolan sisältämiä aineita: esim magnesiumia, kalsiumia, kaliumia, mangaania, sinkkiä, rikkiä, rautaa, jodia, booria, seleeniä. Aikuinen tarvitsee n 5 g/ vuorokausi OIKEAA merisuolaa. 

Mistäkö tiedän? (Sitä en kyllä tiedä, miten sain tuon tekstin asettelun vinksalleen, mutta ei puututa nyt siihen!)

Autoilimme saaren eteläkärkeen Fuencalienten suola-altaille (Salinas),  luin kaikki esitteet ja haastattelin myös Googlea.

Siis pyykkipojalta toiselle. Tässä yhteydessä voin sanoa, että korkea paikan kammo oli matkaseurana koko ajan, kulkeehan tie korkealla vuoren rinteellä meren ollessa suoraan toisella puolen alhaalla. Siihen ei suolakaan auta. Kait.

Ylemmän kuvan otin itse, alempi kuva on Salinasin esitteestä. Salinas on toiminut vuodesta 1967, ja se on edelleen perheyritys. Tuossa alemmassa kuvassa on suolan valmistamisen kaikki eri vaiheet. Atlantin puhdasta merivettä pumpataan altaisiin ja annetaan auringon ja tuulen hoitaa hommansa. Jossain vaiheessa altaassa alkaa luonnon oma biosfääri toimia ja muuttaa osan suolan väriä. Kaikkein hienoin suola kiteytyy suolakerroksen pintaan, Flor de Sal.

Tänään täydensin suolavarastoa tuolla kylän Spar-marketissa, hinnat kun ovat ihan toiset kuin Salinasin turistikaupassa.  Tuo pienin, 100 gramman purkki maksoi 49 senttiä, ja siitäkin suurimman osan vie tuo purkin ulkonäkö, Teneguia-tuotemerkki. Arvokkain oli tuo Flor de Sal, n 5 e 120g. Huippukokit hehkuttavat suolankukka-suolan nimeen. Google voi kertoa halukkaille suolasta lisää. Mojoon, paikalliseen herkkuun, käytetään nimen omaan suolankukkaa. Ainakin pitäisi, uskoo ken tahtoo 

Teneguia on muuten lähellä oleva tulivuori, joka purkautui 1971. Viimeisin purkautunut tulivuori syksyyn 2021 asti. Sitten suuttui Cumbre Viejan vuorialue, jolloin syntyi uusi tulivuori, Tajogaite. Mutta se on seuraavan postauksen aihe.

Puertosta Teiden kautta kohti La Palmaa

Heippa Puerton aallot. Auton nokka kohti korkeakammoisen Teideä. Onneksi minut saatiin istutettua autoon.

Sen sijaan suretti maisemat Teneriffan viime syksyn suurten maastopalojen tuhoja katsoessa. Onneksi luonto aika nopeasti pukkaa uutta kasvua, ja toivottavasti surullinen maisema alkaa viheriöidä nopeasti.

Apuuvaa! En nyt löydä tämän erikoisen näköisen kallioon syntyneen kivikukan oikeaa nimeä ja syntyhistoria. Appuuvaaa!!! 

PS . No pitihän se arvata, että Helena tietää, kuten hän kommentoi. Mirador Pietra de la Rosa. Kiitos, Helena, myös muodostelman syntymisen kertomisesta. Näky oli vaikuttava.

Liikkuvan auton lounas muodostui mm viimeisistä karjalanpiirakoita. Kyllä maistui.

Päästiin Teiden juurelle ja suu jäi ihmetyksestä ammolleen. En kuitenkaan lähtenyt kiipeilemään merkittyjä polkuja pitkin - niin kuin eräs - vaan jäin lueskelemaan infotauluja. 

Teide, maailman kolmanneksi suurin tulivuori elää edelleen. Onneksi vain nukkuen. Viimeksi se hermostui kunnolla 1909. Mutta milloin sen 7000 metrin syvyydessä olevia varpaita alkaa taas polttaa, sitä ei tiedä eikä toivo kukaan.

Piti mennä cortado-kahville sulattelemaan elämystä. Google kertoo teille vaikka mitä, jos haluatte. Korkeapaikankammoa en tuntunut missään.

Sen sijaan ambulanssin ja poliisin viuhahtaminen ohi ulisten ja vilkkuen esti matkan jatkumisen vähäksi aikaa. Mitä oli sattunut, emme tiedä. Meitä kulkijoita oli niin paljon, ettei ihme, jos jotain kurjaakin sattuisi.

Onneksi matka jatkui ...

On automaattista nykyään laivaan meno. Ei tartte edes autosta nousta. Virkailijalla on tietsikka kädessään, passit tarkistetaan ja auto kuvataan. Buon viaje!

Lautalla ei ollut lauantai-illan huumaa. Olimme aika harvoja joukossa aaltojen keinussa.