maanantai 29. heinäkuuta 2013

Lissun pesto

Tämän päivän satoa:
- tomaatteja Riittalasta
- omalta palstalta herneitä, kesäkurpitsoita ja niiden kukkia, salaatteja, tilliä, retiisejä, punajuuria, avomaankurkkua, kukkia
- palstan reunalta siankärsämöä kuivatettavaksi

Kauden yksi herkuista: kesäkurpitsakeitto (kesäkurpitsaa, peruna, punasipulia, mausteena liperiä, hyppysellinen suolaa ja pikkuisen sitruunan mehua , päälle just jauhettua mustapippuria ja öljyä).


Tänään tein keiton mausteeksi pestoa (suolaa, valkosipulia, paahdettuja pinjansiemeniä, basilikanlehtiä, sitruunan mehua, parmesaaniraastetta ja öljyä) käsin huhmarissa hiertämällä. Olen joskus aikaisemmin kertonut, mikä ero on kaupan eri pestoilla: Jos purkissa lukee Pesto ALLA genovese, pesto ei ole alkuperäistä, vaan esim. pinjansiementen tilalla on käytettu pähkinöitä, jotka ovat halvempia. Jos purkissa lukee Pasta genovese, on luvassa 'aitoa' pestoa - toivottavasti. Silti itse käsin huhmarissa hierretty pesto on miljoona-triljoona kertaa parempaa. Ai niin, ja huhmarin hiertimen täytyy olla visakoivuinen ja itse huhmarin marmorinen. Heh, heh!!!


Parvekkeen komistus, 75 cm korkea basilika tahtoi alkaa kukkia, joten parturoin sitä ja sitä hieman lyhyempää kaveriaan reippaasti ja irroitin lehdet varsista. Osasta lehtiä tein tuota pestoa, suurimmat lehdet kiersin 'sikareiksi' ja pakastin ja osa odottelee tuossa vesilasissa pääsyä tomaattisalaattiin ja huomisiin munakoiso-mozzarella-tomaatti -paistoksiin.


Edellisessä postauksessani lupasin kuvia kehnäsienen 'anatomista'. Herkullinen sieni esimerkiksi kantarellin kaveriksi. Kannattaa tutustua. Kannattaa kuitenkin varmistua, että tuntee sienen varmasti. Kävin sunnuntaina metsässä, ja kehnäsieniä oli edelleen runsaasti. Joskin alkavat jo kärsiä veden puutteesta. Niin kuin muutkin sienet. Missä ovat sienisateet???

Lopuksi kiitos tämän kuvan kera pikkuveljelle ja vaimolleen mahtavasta päivästä keskellä Keurusselkää.


keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Kesäkurpitsan kukan anatomiaa



Merruli kysäisi, poistanko kesäkurpitsan kukista kukan alaosan. Tässäpä pientä kasvianatomiaa:
- Ylimmässä kuvassa kahden hedekukan välissä on yksi emikukka kurpitsoineen ja kaksi kurpitsaa, joista kukka oli jo tippunut pois. Saapasmaassa kesäkurpitsan ei anneta kasvaa niin isoksi, mitä Suomessa olemme tottuneet.
- Toisessa kuvassa näkyy, kuinka olen oikean puoleisesta kukasta poistanut vihreät terävät verholehdet.
- Kolmannessa kukassa näkyy, miltä hedekukukan sisus näyttää. Sen poistan kokonaan alaosineen päivineen, jos käytän kukan salaattiin. Jos teen täytettyjä kukkia, nipsaisen vain tuon hedepötkylän pois.


Näissä kuvissa näkyy molempien hedekukkien sisukset ja yhden emikukan pullukka sisus. Salaatteihin en niitä käytä.

Vattuja tänä kesänä on eniten, mitä koskaan olen löytänyt.

On mustikoita ja mustatorvisieniä.

On kantarelleja ja kehnäsieniä metsä pullollaan. Koska kehnäsieni taitaa olla hieman oudompi ruokasienenä, jatkan seuraavassa postauksessa sen sienen anatomian merkeissä.

Lopuksi silmänruokaa omasta penkistä (malva, ruiskukka ja harsokukka) Antin ja Essen kehäkukilla lisättynä.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Herkkuja, herkkuja

Oman palstan tämän hetken antia Riittalan tomaateilla lisättynä: saapasmaasta tuomistani salaatinsiemenistä itivät mahtavasti valeriana ja radicchio, pitkulaista ja pyöreää retiisiä, kesäkurpitsankukkia ja punajuuren lehtiä.

Lisäksi basilikaa, sipulia, salaattijuustoa, öljyä, balsamicoa, suolaa ja pippuria. Juomaksi vattu-variksenmarjamehua.

Herkkupata porisemassa: mansikkaa, vattua ja mustikkaa. Kuningatarhilloa luvassa. Mansikka-aika on kohdaltani ohi, mustikka-aikaa vasta aloittelen, ja Riittalan villivatukosta olen nyt poiminut useamman litran. Kiitän kovasti! Vaikka viimeksi hiukset nousivatkin pystyyn sen kyykäärmejutun vuoksi! Minä kyllä tykkään eläimistä, mutta inhoan ja jopa pelkään käärmeitä.

Olenkohan minä vähän liioitellut tämän kukkapenkkini kanssa!!! Aika tiuhaan kylvin siemenet ja istutin taimet.  No, ainakin olen maljakkoihin saanut jo ruis- ja harsokukkia. Odottelen  malvan, silkkikukan ja auringonkukan kukkimista. Ehtivätköhän ne ilahduttamaan 04.08. Riittalan pihapiirissä vierailijoita? Silloin on valtakunnallinen puutarhaihmisten avoimet ovet - siis pihat! Jos liikutte näillä main, piipahtakaapa ihailemassa todellisten pihataitureiden (Riitan ja Mikko-miehensä) pihapiiriä tuolla Könttärillä. Siellä tämäkin pikkuinen kukkatarhani on.

***
Helena kyseli tässä taannoin, mistä tietää, milloin munakoiso on valmis poimittavaksi. Saapasmaan tietotoimistosta kerrottiin, että heti kun hennoo sen kasvista irroittaa. Siis vähän kuin kesäkurpitsan kanssa, eli mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ettei munakoiso/kesäkurpitsa kasva liian isoksi.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Lähiherkkuja


Kesäkeittiön kokeiluihin olen saanut kesäkurpitsan kukkia jo kiitettävästi. Olen poiminut vasta poikakukkia. (Tuon ylemmän kukan erikoisuus on kaksoishedepötkylä!) Muutamana päivänä olen nyt kokeillut kukkien täytteeksi erilaisia juustoja, eilen mm raejuustoa, mozzarellan tilalla salaattijuustoa sekä parmesaaniraastetta, koska ricottaa ei minulla ollut. Alicen (anjoviksen) tilalle kokeilin ihan Ahti-purkin sillipalaa. Lisäksi silppusin hieman Jamie Oliverin yhtä suosikkikasvista, chiliä. Sitten pannulle voi-oliiviöljyseokseen muhimaan valkosipulikynnen, uuden sadon punasipulisilpun ja oman parvekkeen tomaattien joukkoon. Kuvia herkuista ei ole, mutta voin taata, että maut olivat taivaallisia.

Jälkiruokana lakkoja ja mustikoita jugurttia täydentämässä. Vatsa on ollut hyvin, hyvin onnellinen. Lakkoja Keski-Suomeen tulossa eniten 50 vuoteen, mustikoita kohtuullisesti! Kaikki sato noin pari viikkoa normaalia aikaisemmassa.

Riittalan kananpojatkin ovat saaneet herkkuaan, vesiheinää. Sitä kasvimaan reunoilla riittää! Kesä on (tähän asti) suosinut luontoa ylimaallisesti: sadetta tasaisin väliajoin virkistämässä jopa helteeksi yltänyttä lämpöä. Ei ole tarvinnut kasvimaata kastella pitkään aikaan,

Parvekkeen tomaatin oksat eivät sitten enää kestäneet sadon painoa, joten katkaisin kaikki oksat ja karsin lehdet pois. Sitten ripustin niput pikkusiskolan parveekkeen kaiteisiin kypsymään. Ihan huviksi laskin raakileet ja jo kypsyneet: 158 kpl! Riittää muutaman focaccian pinnalle!