Voi taivas

Aamukahvikävelyllä Los Cancajosissa näin tämän pienen värikkään kyltin. Näin, ihailin ja kävelin ohi. Toiseksi viimeisenä päivänä jalat vain vetivät kohti museota. Yhtään en arvannut, mihin päädyin.

Päädyin taivaalle, avaruuteen, opastajana museon upea opas, Francesca.

Hän kertoi tähdistä, planeetoista, galakseista, maailman synnystä - kaikesta. Museossa oli pieniä soppeja, joissa keskityttiin aina johonkin aiheeseen perusteellisesti, kuvin ja erilaisin rakentein. Viimeisessä huoneessa sain valita kahdesta aikakapselista, jonka sisään sain mennä. Pää oli jo niin pyörällä, etten edes muista, kumman valitsin ja miksi! Huips sentään.

Plutolla voisi olla kevyt olo, sillä siellä painaisin vain 4,9 kiloa! Kävimme Francesca kanssa keskustelun, onko Pluto planeetta vai ei. Siitähän asiantuntijat ovat viime aikoina olleet eri mieltä. Me peukutimma Pluton puolesta. 

Laitan tämänkin tähän postauksen. Tosin en yhtään tiedä, toimiiko se... Ai miksi? No, kun en ole testannut - vielä.

Kiitos, Francesca, grazie. Spero che ci vediamo presto. Toivottavasti pääsen pian uudelleen, sillä museossa riittää ihmettelemistä moneksi kerraksi.

Museo korvasi osittain sen, ettei naapurin (astrofyysikko) lupaama vierailu hänen työpaikallaan Roque de Los Muchachosissa observatoriossa sääolosuhteiden takia toteutunut. Toisaalta, olisihan minulla ikäni puolesta pitänyt olla lääkärintodistus niin korkealle mennäkseni. No, seuraavalla kerralla. 

La Palmalla on mahdollista nähdä upea tähtitaivas ihan paljain silmin, koska valosaastetta on vähän. Ensimmäisellä matkallani saarelle makasin asuntomme katolla ja näin Linnunradan. Huikea näkymä. Englanniksi Milk way. Linnunrata sanana periytyy itämerensuomalaisten tarinaan heidän pyhän lintunsa, joutsenen matkaa taivaan yli Lintukotoon. Kun taas englannin kielinen sana periytyy kreikkalaiseen mytologiaan, Hera-jumalattaren maitoon.

Huimasti on tietämys maailman kaikkeudesta lisääntynyt. Eihän siitä ole kauan, kun maan uskottiin olevan lituska, ja kuinka maa on kaiken keskus. Inkvisition eteen joutui Galileo Galileikin, kun uskalsi sanoa, että maa kiertää aurinkoa eikä päin vastoin. Vaikea on käsittää kaikkea sitä, miten kaikki sai alkunsa n 13,5 miljardia vuotta sitten 

Ihan täpinöissäni olen nyt seurustellut tämän lehden ja Googlen kanssa. 

Museosta ostin tämän muistikirjan, johon olen alkanut suunnitella seuraavaa matkaa La Palmalle, minun saarelleni.