sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Syyskuu

Työpöytäni yläpuolella olevalle seinälle olen laittanut monenlaisia kuvia. Löysin kätköistäni mm kuukausikalenterin, josta tykkään kovasti. Nyt on syyskuun kuvan vuoro. Kaksi kysymystä: Kuka mahtaa olla taiteilija ja mitä eriskummallista syyskuun kuvassa on? 

Nousee kuin sieniä sateella. On satanut, joten on noussut sieniä. Metsä suorastaan pullistelee niistä. Sekä herkuista että kartettavista. Katsokaapas kuvan alareunaa. Sieltä yksi , keskelta selvän suppilomainen suppilovahvero kurkistelee kahden seitin alta. Minä kartan seitikkejä, mutta suppikset kerään. Aikamoisia hajuja alkaa metsässä myös jo olla, sillä monet sienet ovat lahoamispisteessä.

Tykkään syyskuusta. Tämmöisestä syyskuusta, jolloin sateista huolimatta on vielä lämmintä. Nytkin noin 20 astetta. Satamakioski on jo sulkenut kahvilansa. Varustaunut talven tuloon. Minä olen alkanut pikku hiljaa varustautua saapasmaan pikku kesään, eli lokakuuhun. Vielä karpalot suolta ja sitten on hamsteri-muuttolintu valmis.

Mutta nyt täytyy ryhtyä seuraamaan ... arvaatte varmaan mitä! Että minä tykkään Vettelistä. Peukut pystyyn.




12 kommenttia:

  1. Voi kuinka mielelläni olisin siellä sieniä poimimassa...
    Enpä tiedä tuon kuvan taiteilijan nimeä...

    VastaaPoista
  2. Oisko Rudolf Koivu. Vähän on isot saappaat pojulla.

    VastaaPoista
  3. Pojan kädet käyvät väärässä tahdissa jalkojen kanssa.
    Tuo on siis kamelikävelyä; ei ihmisen.
    Heh, heh...
    -seija-

    VastaaPoista
  4. Hei,
    tule Sinäkin katsomaan millasia kaikenkirjavia puuhia olen puuhaillut. Tunnistatko? Olosuhde hieman saneli puuhiani.

    VastaaPoista
  5. Yaelian: Mitähän, jos viettäisit ensi kesänä Suomi-lomasi elokuussa!!!

    Sari: Koivupa hyvinniin.

    Seija-systeri: Vai kamelikävelyä!!! heh, heh. kanttattaa itse kunkin kokeilla.

    Rouva Kameleontti: Nyt olen hieman ulalla! Tunnistanko, mitä? Onko sinulla uusi/uudistettu blogi. Lukijani olet ollut jo kauan. Apua!!! Sinun blogisi yläpalkki on hyvin mielenkiintoinen. Etsin sieltäkin jotain tunnistettavaa, mutta...

    VastaaPoista
  6. Tykästyin Rudolf Koivun satukuvituksiin, kun sain ison seinäkalenterin 70-luvulla. Ovat uudestaan suosiossa postikorteista päätellen. Kokeilin kamelimarssia, vaikeaa on.
    helena

    VastaaPoista
  7. Helena: Rudolf Koivusta tykkään minäkin, mutta tuota kamelimarssia hieman ihmettelin. Googlasin muitakin hänen kuviaan, eikä tuo marssitapa ole hänelle vierasta! No, taiteilijan vapautta...

    VastaaPoista
  8. Yritin muistella, meneekö venäläisessä paraatimarssissa jalat ja kädet samaa tahtia, siis siinä missä jalka nostetaan korkealle polvi suorana. En löytänyt kuvia ja toisaalta, jollakin kädellä sitä kai asettakin kannetaan.
    helena

    VastaaPoista
  9. Hih, voivathan kädet olla koko ajankin sivuilla (kuin siipinä, siis liikuttamatta) niinkuin nuorallakävelijällä. Saappaathan pojalla ovat niin isot, että niillä on vaikeaa pysyä pystyssä. :)

    VastaaPoista
  10. Minäkin ostelen Rudolf Koivun kortteja aina kun vastaan tulee. Sellaista nostalgiaa! Muistan erään puukaiverrustaulun kummisetäni seinällä. Siinä mies kulkee hevosen ja auran perässä kynnöspellolla, väärää puolta eli kynnöksen päällä. Kummisetä sitä aina minulle ihmetteli, vaikka en minä siitä mitään silloin pienenä ymmärtänyt...

    VastaaPoista
  11. Helena: Aikamoista tasapainoiluhan se olisi noilla itänaapurin sotilailla. Eppäilenpä!!!!

    Ruiskaunokki: Kokeilitkos tuota kamelikävelyä? Toisaalta, voihan noin pikkuiselta pojalta odottaa vaikka mitä. Oiskohan hänellä iskänsä saappaat?

    VastaaPoista
  12. Riitta: Oli siis Koivulla erinäisiä vapauksia todellisuuspohjan kanssa! Mutta upeita kuvia hän osasi tehdä.

    VastaaPoista