Edellisessä postauksessa taisin tykätä syyskuusta! Joopa joo. MUTTA jos sataa koko päivän ja useamman päivän peräkkäin, alkaa tykkääminen olla hieman vähempää. Kun ei voi mennä metsään - siis marjojen ja sienten perään - täytyy keksiä jotain muuta tehtävää. Siivoamisen, ruoan laiton yms arkisen puuhan lisäksi. No, voi kutoa vaikka sukkia. Kun kesän sukukokouksessa kudoin, kaksi tätiäni katsoi touhuani vähän aikaa ja loihevat sitten lausumaan ihan yhdestä suusta:
- Sinähä tiet iha veäri! (Kinnulan murretta)
Minä nääs olet ihastunut aloittamaan sukat varpaasta. Mutta tätien mielestä se on ihan väärin. Mutta heidän ilmeensä paljastivat puhtaan uteliaisuuden, joten lupasin lähettää heille mallikappaleet ja ohjeet, jotta hekin voisivat tehdä sukat 'veäri'.
Varvasosasta tulee söpöt...
... kantapäästä ihan kantapään näköinen...
... ainoastaan sukan suut näyttää ... joltain...
sillä sukat täytyy päätellä hyvin l ö y s ä s t i! Kun tein itselleni polveen asti ulottuvaa sukkaa, sukansuu kiristi niin pahasti, että meni purkuhommiksi. Toivottavasti tämä Nivalaan matkaava sukkasatsi on sopivan kokoista. Ettei kiristele.
Sateen sattuessa voi aina käydä Keuruun upeassa kirjastossa. Tänään käynti kannatti. Oli ilmestynyt uusin Camillerin Montalbano -käännös, viime vuodelta. Tarinahan on minulle entuudestaan tuttu dvdnä (Saapasmaan kielellä), mutta minua kiinnostaakin, miten kääntäjä on saanut väännettyä poliisiaseman keskuksen hoitaja Catarellan puheet suomen kielelle. Sata pistettä Helinä Kankaalle. Lukekaapa itse!
Ja ainahan voi mennä metsään, vaikka sitten sateessa. Oli eilen yksi paikka mielessä, josta varmaan saisi suppiksia. Mutta kun sieltä aina saa kaupan päällisiksi myös niitä hirveitä kärpäsiä. Olin lukenut jostain, ettei markkinoille tullut uusin hirvikärpäskarkote tehoa, vaan on parempi turvautua vanhoihin konsteihin, eli kamferitippoihin. Siis ulkoisesti, ei sisäisesti. Apteekkiin ja pullo mukana metsään. Sateessa. Mutta kissan viikset tipat mitään auttaneet, vaikka laitoin niitä reilusti ja usein. Autolle 10 litran sienisaaliin kanssa palatessa yksi hirvitys kutitti rintsikoitten liepeillä ja toinen kömpi puseron sisävuorta pitkin. Onneton kohtalo kummallakin. Vaikka muita hirvityksiä ei enää syynissä löytynyt, tuntui koko kotimatkan ajan, niin kuin niitä olisi vielä komppania minua kiusaamassa. Illalla naisten saunassa saunakaveri kertoi, että hänellä on semmoinen sininen ulkoilupuku, ja ihme kyllä häntä ei hirvikärpäset häiritse. Tulipa vain mieleen se Tikkurilan sininen karkotusväri. Täytyy mennä maalikaupan kautta kangaskauppaan.
Lähetäpä osa siitä sateesta tänne,sitä niin kaivataan!
VastaaPoistaHyvin osaat tehdä kaikenlaista sateisinakin päivinä;olen kerran kutonut sukat ja se oli alaluokilla...
Edes kamferi ei auttanut! Mikäköhän niihin oikein tepsii...
En ole koskaan tehnyt sukkaa noin päin eli plese, "veärä"ohje myös minulle. Olen muuten viime päivinä harmitellut, kun Oulun opiskeluaikoinani luovuin tietoisesti Kinnulan murteesta. Nimittäin työpaikan kahvihuoneeseen on ilmestynyt nuori nainen Pohjois-Karjalasta, Riäkkälystä, ja puhuu niin maar ihanaa murretta!!Kadehdin...
VastaaPoistaKaikkein "löysin" eli epätiukin eli joustavin reuna varmaan sukan suuhunkin, ainakin pitsihuivin reunaan, tulee niin, että neulot kaksi oikein, siirrät molemmat vasemmalle puikolle ja neulot ne takareunoistaan oikein yhteen. Taas neulot yhden, ja nämä kaksi takareunoistaan oikein yhteen, jne. Kokeilehan tätä seuraaviin sukkiin.
VastaaPoistaMinä mietin samaa millä nuo hirvikärpäset onnistuisin karkottamaan. Tiedossa metsäretki...
VastaaPoistaBeautiful colors in the stockings. Ready for the cold?
VastaaPoista(look! I remembered how to leave a comment!)
Bacioni,
Patti
onko toi hirvikàrpànen suomessa uusi tulokas? mà olen painellut menemààn metsissà koko lapsuuteni mutten muista ollenkaan moista oliota...
VastaaPoistaihania sukkia! Màki kudo, kutoisin enmmàkin jos ois vaan aikaa, mutta en vielà kun sisiliassa on LIIAN kuuma, hiki virtaa amuusta iltaan :/
Yaelian: Taaskin sataa - ihan koko taivaalta! Kyllä täältä varmaan aika moni antaisi pilvet jo sinne Välimeren rannoillekin. Hirvikärpäset eivät olleet kamferista moksiskaan. Vielä on tuo sininen väri kokeilematta.
VastaaPoistaKaisu T: Mietin tuossa, että voisin vaikka tehdä 'veärin' tekemisestä jonkin postauksen, koska nuo alkuperäisen monisteen kuvat ovat jo niin tummat, ettei niistä saa oikein selvää. Kysynpä asiaa Soilelta. Jos vaikka jossain olisi valmiit ohjeet. Äiti puhuu kinnulaa, ja siellä sukukokouksessa melkein kaikki.
Leena P: Kokeilen varmasti. Kiitos. Ohjeessa neuvitaan päättelemään ns resorilla.
Rouva Kameleontti: Minulla ei ole enää muuta konstia kokeilematta kuin tuo sininen väri.
Patti: Wondeful that you remembered! See www.novita.fi and you will see more beautiful colours. See you and your sister in Sabina. Baci!
Anna: Hirvikärpäset ovat tosiaankin melko uusi tulokas. Kaakosta ensin Etelä
-Suomeen ja nyt jo tänne Keski-Suomeen levinneet. Lapissa poron kasvattajat odottavat kauhulla hirvityksen sinne leviämistä, sillä elukathan porautuvat hirven/poron nahkaan ja tekevät sinne reikiä. Se on taljojen kannalta kurja juttu. Sabinassakin on huh-huh-hellettä, mutta kunhan syystalvi kylmentää kivilattiat, jalat kiittää villasukista.
Kaisu T: Googlasin hakusanoilla 'sukan neulominen kärjestä ylöspäin' ja sieltähän nuo minunkin ohjeet ovat alkuisin. Siispä mene nettiin ja etsi http://www.ullaneule.net/0305/Neuvot_sukka_varpaista.html
VastaaPoistaLisäksi aion kokeilla tuota Leenan vihjettä sukan suun päättelyyn. Puikkojen heilumisiin!
Kun luin tuon kamferijutun lehdestä, niin olin ihan varma, että tepsisi! Äidillä oli tapana ottaa heikotukseen sokeripala, johon tiputettiin pari tippaa kamferia ja sain minäkin joskus maistaa. Ytyä tavaraa.
VastaaPoistaMuistan kun ensimmäiset hirvikärpäset saapuivat itäiseen Suomeen 80-luvun alussa, niitä ei ollut alkuunsa paljon, mutta sinetöi päätökseni (hyttysallergian lisäksi) pysytellä kaukana metsästä. Niitä pahuksia tuli kuitenkin pihalle, metsän keskelle kun olimme muuttaneet ja hirviä riitti.
Sellainen perinteinen sininen tuulipuku sitten vain hakuseen!
helena
Helena: Tulin just kotiin maalikaupasta värilappunen mukana. Nyt vain se mukana Jyväskylän kangaskauppoihin ja ompelukone töihin. Jos ei valmista tuulipukua löydy tuossa sävyssä. Kinnulan mummolassakin olivat sokeripala ja tipat käytössä. pullon kyljessä lukeekin: Sydämen toiminnan virkistämiseen - siis sisäisesti. Jospas nuo hirveät kärpäsetkin niistä vain virkistyi. HÖH!
VastaaPoistaMinäkin luin, että kamferttitipat auttaisivat hirvikärpäsiin, mutta eivät sitten taida auttaakkaan... Siiri ja minä kiitämme isosti syystervehdyksestä!
VastaaPoistaPikkusisko: Kait sitä pitäisi lotrata enemmän niitä tippoja, mutta nyt tähtään sinne kangaskauppaan. Mukavaa jos tykkäsitte. Tykötarpeet on vuoristomajan naapurikylästä. Tulkaa nyt ihmeessä hakemaan sieltä lisää - yhtä sun toista.
VastaaPoistaMe taidetaan kulkea eri metsissä, kun en ole vielä tänä syksynä hirvikärpäsiin törmännyt! Suppiksia on varmaan molemmissa metsissä...niin kuin kaikkea muutakin syötävää tänä syksynä.
VastaaPoistaRiitta: Niin vissiin. Tai sitten olen hirveiden kärpästen lemmikkikohde. Suppiksia tosiaan on niin paljon, etteivät ne poimimalla lopu. Tämä vuosi on ollut ihmeellinen sienivuosi. Viikonloppuna taas...
VastaaPoistaMielessäni jo riemuitsin noiden ihmetippojen tehoa, mutta taisin iloita liian aikaisin...
VastaaPoistaBlogissani on jotain sinulle :)
Sinistä kehiin, josko sitten ne kärpäset säikähtäisivät.
VastaaPoistaSatu: Eihän sitä tiedä, vaikka sinulla nuo tipat tehoaisivatkin. Kokeile vaan. Kiitos haasteesta.
VastaaPoistaPikkujutut: Reissu JKLään edessä, Keuruulla kun tuommoisen väristä ulkoilukangasta ei ole.
Ahkeruus on ilomme! Sinä olet ahkeroinut. Olen joskus kokeillut sukaneulomista viärinperin, muttei se saanut minulta kannatusta ja palasin perinteiseen. Kantapään ruukaan aina tehän patenttina, kestää pikkasen paremmin kulutusta, muuten näyttää sinun kutomasi sukan kantapäältä.
VastaaPoistaHirvikärpästen kamferttikarkoittajasta en ole kuullutkaan. On ne hiivatit jo tänne Koillismaallekin ennättäneet, viime kesänä nitistin yhden. Pitkään luulin, ettei se ehkä sittenkään ollut hirvikärpäneen, vaan taisi olla, sillä tänä syksynä niitä ryntäsi hiusrajaan ja puseroihin "lauma" metsäpolulla. Kamala juttu, kun ajattelen porojen kohtaloa räkkäaikana.
Aimarii: Minä olen nyt tykästynyt tänän veärään tapaan. Varsinkin kun sain tuon lisävihjeen Leenalta, kuinka päätellä viimeinen kierros. Kantapäänhän voi tässäkin tehdä patenttina ja kuvioita sukkaa muutenkin mielihalujen mukaan. Vai on nuo hirvitykset jo sinnekin levinneet. Voi poroparkoja, ja voi poronkasvattajaparkoja. On se vaan ällö elukka, ettei mitään rajaa. Kuin iso TÄI, kun se siipensä pudottaa uhriin törmätessään. Ja sanovat, että joillekin tuokin elukka aiheuttaa allergiaa. ÄLLÖTYS!!! Mutta tänään otetaan seuraava konsti tähtäimeen: tuo sininen kangas ja siitä ulkoilupuku.
VastaaPoista