Olen aamuvirkku. Niinpä torstaiaamuna jo varhain kävelin kohti kauppatoria. Aamukahville, vaikka just olin noussut hotellin aamiaispöydästä. Olin jättänyt vatsaan tilaa aamukahvin verran.
Ohi Kämpin.Laitetaankohan siellä yhden hengen huoneen ihminen majailemaan huoneessa, joka on sisäpihalle päin niin kuin minut Sokos-hotelli Vaakunassa? Hintaa huoneella kyllä oli, mutta verhot piti pitää kiinni koko ajan. No, enhän hotelliin olemaan ollutkaan tullut, mutta silti tympi. Toisaalta oma vika, kun en ollut asiaa huonetta varatessani kysellyt.
Ohi tämän suihkulähteen, jonkä nimeä en tiedä. Autatko,
Maria -oppaani.
Ohi Mantan.
Ensin kierros torilla: saaristolaisen perunaa, sipulia ym - käsityöntekijöiden ahkerat sormet - kuksat - selleripersilja. Sen kojun kohdalla pysähdyin: selleripersiljaa. Aivan uusi tuttavuus. Täytyihän sitä ostaa. Torilla oli tietysti marjoja ja hedelmiä röykkiöittäin. Virolaisia kantarelleja olisi saanut litran seitsämällä eurolla. En ostanut.
Tarja näytti nauttivan viimeisestä valtiatar-kesästään Naantalissa. Ensi vuonna tähän aikaan linnaa emännöi/isännöi joku muu. Kukahan?
Sitten istumaan yhteen lukuisista torikahviloista. Oli mukavaa seurailla ihmismuurahaiskekoa: sinne tänne, onneksi iloisen näköisinä. Auringonpaiste varmaan auttoi asiaa. Sitten... (jatkuu seuraavassa postauksessa)
***
Kiasma-postaukset eivät kirvoittaneet teidän kommenttejanne. Lukijoita näkyi kuitenkin käyneen. Taitaa nykytaide olla vaikeaa. Kevennyksesi kerron ARS -(19)83 -vierailustani (silloin Ateneumissa). Sehän herätti aikoinaan suurta huomiota mm pissakukillaan, veriteoksillaan ja seinälle nostetulla pisuaarilla. Minä kiersin ja tutkin taas joka kulman. Yhdessä nurkassa ei näkynyt missään taiteilijan nimeä eikä selostusta, joten minä reippaana tyttönä kyselemään näyttelyn valvojalta. Hän totesi: Se on siivouskomero.
Minä olen kanssa ollut kerran Vaakunassa, niin pienessä yhden hengen huoneessa, että tuli melkein klaustrofobiakohtaus. Katsoin netistä sitä selleripersiljaa, jota en minäkään ennestään tuntenut ja siinä sanottiin näin:
VastaaPoistaYrttiselleri tunnetaan myös nimillä leikkoselleri ja selleripersilja. Se on silopersiljaa muistuttava lehtimauste. Kaukoidän keittiössä paljon käytetty yrtti on maultaan sellerimäinen, mutta raikkaampi ja aromaattisempi. Lehdet silputaan ruoteineen keittojen, kastikkeiden, vihannesruokien ja salaatin mausteeksi.
Kiasmasta saat kertoa vielä enemmänkin, se kiinnostaa kyllä, vaikka ei aina kommentoidakaan.
Onpas siellä ihana ilma, meillä on harmaata ja viileää.
Ihanan kesäisiä kuvia naapurikaupungista.
VastaaPoistaKiasmaa jäin miettimään. Sinne pitäisi päästä itse katsomaan.
Huomenta Lissu!Nuo vesilähde teokset ovat Viktor Janssonin Kalapojat ja toinen on Aallottaret 1940-luvulta.Meillä varsinkin poikanen tykkää tuosta ekasta.Tuohon Ars-juttuun tuli mieleeni että nuo teokset siellä ovat niin ihon alle meneviä että niitä on vaikea kommentoida jotenkin pinnalta...ja paikalla nähden ne kyllä jopa mykistävät-hauska tuo sinun siivouskomero juttusi!Ja uskon että vartijakin sen muistaa:DD
VastaaPoistaAllu: Vaakunan hyvä puoli on sen sijainti, mutta taidanpa mennä seuraavalla kerralla johonkin muuhun hotelliin. Valinnan varaahan Helsingissä kyllä on. Maistelin jo tuota juuripersiljaa, ja kuvauksesi on ihan oikea. Oikein mukava uusi tuttavuus. Minä olen semmoinen silmillä asioita hahmottava, siksi tykkään kaikenlaisten asioiden katsomisesta, ja Kiasma tarjoaa aina paljon katseltavaa - ja mietittävää. Eilen satoi, tänään paistaa, huomiseksi on luvassa sadetta. Onneksi kauheat helteet ovat toistaiseksi hellittäneet.
VastaaPoistaMaistelin siis selleripersiljaa, en juuropersiljaa. Höh!
VastaaPoistaMorso: Kiasmaan haluaisin vielä uudelleen tätä näyttelyä katsomaan... Helsinki tarjosi tosiaan oikein turisti-ystävällisen sään.
VastaaPoistaMaria: Kiitos tiedoista. Tuosta Kiasma-asiasta ajattelinkin jotain saman tapaista: Se on yksinkertaisesti itse päästävä näkemään/kokemaan. Silloin (1983) minua hieman hävetti, mutta tapauksesta on tullut oikein hyvä tarina kerrottavaksi.
Tuota selleripersiljaa pitääkin päästä testaamaan.
VastaaPoistaHih, vai että siivouskomero :)
Omenaminttu: Selleripersiljaa kannattaa ehdottomasti kokeilla. Myyjä kertoi, että se säilyy parhaiten pakkasessa. Siis jos sitä jää yli!! Muistan kuinka silloin (ARS -83) kiivaasti käytiin julkista keskustelua siitä, mikä on taidetta mikä ei. No, onhan siivouskomerokin taidetta - jos sen niin haluaa ajatella.
VastaaPoistaSe on tämä kesä, kommentointi ja blogien lukeminen jää vähäiseksi, jos on hitaan yhteyden päässä maalla ja muutenkin riittää ulkona puuhaa.
VastaaPoistaTein täytettyjä kesäkurpitsan kukkia: herkullisia! En ole kummoinen kokki ja jouduin säveltämään juustojen osalta, mutta hyvää oli. Onneksi kukkia tuntuu riittävän, kun jätin kesäkurpitsan kasvihuoneeseen kasvamaan.
ARS-83, vielä nolompaa, muistan käyneeni siellä, mutta en muista kuin yhden teoksen koko näyttelystä. Taisin käyttää ajan vanhan koulukaverin kanssa seurusteluun. Onneksi Kiasman näyttely on auki pitkään, sinne voisi mennä syksyllä. Esittelysi sai minutkin kiinnostumaan.
helena
Helena: Aika monet blogi-tuttavat ovat 'lomilla'. ja kyllähän tämmöisenä kesänä on mukava lomailla, vaikkapa ulkopuuhissa. Hieno homma, että kesäkurpitsan kukat maistuivat. Juustojen osalta kannattaakin kokeilla. Eihän sitä tiedä, kuinka herkullisia makuyhdistelmiä löytyy. Suosittelen todella tuota näyttelyä. On kovin erilainen ARS -83:sta. Mutta taidehan on aina jokaisen oman kokemuksen tuote.
VastaaPoista