Nokipannukahvit kodassa. Ei, en ollut Lapissa, vaan Jyväskylän yhdessä esikylässä, Palokassa. Ostoskeskusten keskittymässä.
Taplettini oli alkanut hidastella. Soitin dnalle. Tutkivat tietojani, plus tapletin tietoja. Oli vielä kolme viikkoa takuu aikaa! Suomeksi siis, kone vetää viimeisiään. Lähin eksperttiliike oli kuulemma Palokassa, vajaan tunnin ajomatkan päässä. Sinne. Mukaan pikkuveli ja alan asiantuntijavaimonsa.
Liike löytyi ja sieltä nuorimies - nero! Hänen käden liikkeitään tapletin kimpussa oli ilo seurata. Diagnoosi sama. Koneen ikä. Sitten tutkittiin mahdollista seuraajaa. Lopputulos (mahdollinen) on kuvassa oleva vempain, jolle elinaikaa, siis takuuta, luvataan 4-7 vuotta.
Samana aamuna olin katsellut televisiota, joka tiedotti, kuinka paljon jätettä tuotamme polttoon, emmekä ota asioita jollain lailla uusiokäyttöön. Ikuinen kärrynpyörä. Jos tavarat kestäisivät kauemmin, kaupan teko kärsii!
Piti mennä uudelleen kahville ja laittaa mietintämyssy päähän. Odottelen nykyisen tapletin kestoa. Otan vain huomioon, että senkin toimintakyky hidastuu. Niin kuin omanikin. Samalla muistelin vielä dnakaupan nuorta ja ystävällistä neropattia. Sai minusta asiakkaan, tulevaisuudessa.
Kärpässienet ovat ilmestyneet metsiin. Joku sienestäjä kertoi, että herkkutattien putkahtelu osuu kärpässienten ilmestymisen aikoihin. Oma teoriani on seurattuani viljeltyjen sienten kasvatusta, että herkkutatit odottelevat paitsi sateita myös viileneviä aikoja. Onhan tämä kesä ollut kuuma ja kuiva. Ei siis parasta tattien kannalta. Tiedä häntä.
Tähän lopuksi kuva sienestysmetsiköstäni. Luonto siellä puita kaatelee, ei metsäyhtiöt. Eikä siellä kyllä kysellä, onko minulla rintsikat päällä. Taitaa olla nyt monella tukalat olot metsäteollisuuden osa-alueilla. Kiitos raakkujen. Loppujen lopuksi pienillä eliöillä on suuri merkitys. Ihminen on aika omituinen.
On varmasti todellista tiedettä osata valmistaa käyttökojeita niin, että kestävät takuuajan, mutt kohta sen jälkeen eivät enää toimi. Joskus tuntuu, että niihin laitetaan joku koodi, joka tämän aiheuttaa. Olen skeptinen. Minulla ei ole tablettia, vain läppäri, johon ostan vuosittan word tekstinkäsittelyohjelman.
VastaaPoistaEi ole sieniä meidän seudulla. Yhden männynpunikkitatin näin tänään kalareissulla, ei muuta.
Kerran lentokoneessa vierustoveri kertoi, kuinka tuttavan uusi duuni oli juuri sellainen, että piti suunnitella laite, joka kesti juuri ja juuri takuun loppuun.
PoistaKantarelleja on edelleen, mustisten aika ohi ja muutama ei sitten olekaan. Vielä.
Kännykät on kans yksiä, ei uppoa tajuntaan, että pitäisi vaihtaa kännykkä vain siksi, ettei akku jaksa enää kuin päivän kerrallaan.
VastaaPoista-Kävelin makkarapuun alla, en etelässä vaan kasvitieteellisen kasvihuoneessa. Ei pudonnut makkara päähän.
Katsoin sen Crazy Rich Asians, juoni oli perinteinen romcom, eikä siinä mitään vikaa, mutta aasialaiset näyttelijät ja Singapore taustana teki siitä extrakiinnostavan. Piti kuuklailla Singaporea, että onko se oikeasti noin futuristisen näköinen. On.
helena
Tuossa edellisessä vastauksessa on ydin siihen, että vampaimet suunnitellaan tietyllä sortilla, eihän muuten kauppa kävisi.
PoistaKolmen kuukauden kuluttua minäkin käyn katsomassa Puerton makkarapuuta.
Minä nautin nimenomaan siitä, että elokuvassa näyttelijät ja ympäristö oli niin erilaista kuin amerikkalaisessa saippuasarjassa.