maanantai 8. huhtikuuta 2013

Calcata vei sydàmen



Lauantaina paistoi aurinko ja nosti làmpòmittarin 25 asteeseen, ja koska sunnuntaille oli luvattu samanlaista sààtà, auton nokka kohti merta. Tàllà kertaa emme huristelleet suorinta tietà (moottoritietà), vaan halki Viterbon pàhkinàpensaslehtojen.


Matkalla nàkyi muutamia villiparsojen 'metsàstàjià'. Keppi on hyvà 'pyssy', sillà ei ole mukavaa saada saaliiksi kààrmeità.



Pààtimme juoda aamucappuccinot Calcatassa. Ja sinne myòs juutuimme, sillà nàhtàvàà riitti. Tàssà muutamia makupaloja:











Italian valtio mààràsi noin 60 vuotta sitten, ettà Calcatan asukkaitten oli muutettava kaupungista pois, sillà vaarana oli, ettà koko vuoren kukkulalle rakennettu kaupunki sortuisi. Silloin saapasmaan hipit ja erilaiset taiteelliset sielut asuttivat tyhjentyneen Calcatan. Kaikeksi onneksi, sillà he tekivàt paikasta sen, mikà se nyt on: monipuolisesti elàvàn ja luovuutta pursuavan, turistienkin rakastaman paikan. Calcataan on sittemmin muuttanut paljon myòs ulkomaisia taiteilijoita.

Tuo parvekekuva tulee varmasti aina tuomaan mieleeni signoran, joka kotinsa edustalla otti aamutakissaan aurinkoa vieraansa kanssa.


Hàn omistaa Calcatassa tàmàn pitsikaupan, mutta juuri tànà sunnuntaiaamuna hàn tunsi olonsa hieman sairaaksi, joten hànen butiikkinsa oli kiinni. Toisaalta onneksi, sillà nyt hànellà oli aikaa seurustella myòs meidàn kanssamme. Kun sitten tulin kotiin ja googlasin hieman, selvisi minulle, miksi signora oli niin aristokraattisen oloinen, aamutakistaan huolimatta: hàn oli markiisitar, vanhaa napolilaista aatelissukua! Koskaan ei tiedà, keneen tutustuu.



Pitsikauppaan emme pààsseet, mutta sen sijaan tàstà aziendasta ostimme tuottajalta monenlaisia herkkuja, varsinkin tuossa pikkuisessa muovipussissa olevat paahdetut seudun pàhkinàt aiheuttivat riippuvuuden. Niità tàytyy saada lisàà. Tuossa pienemmàssà purkissa on kuivattua villifenkolia. Siità joskus toiste lisàà.

Grazie del cuore, Rolando.

Calcatasta vielà lisàà seuraavassa postauksessa. Ja jos kàytte Roomassa, istukaa ihmeessà linjuriin ja kàykàà paikalla. Matkaa Roomasta on vain n 40 km. Oman auton kàytòstà lisàà seuraavalla kerralla.

14 kommenttia:

  1. Oi miten suloinen pieni kylä! Voi kun tiet veisi joskus vielä Roomaan, niin voisi poiketa tuollakin samalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olette liikkeellà omalla autolla, Calcata on ehdoton poikkeamiskohde. Ohjeita lisàà seuraavassa postauksessa.

      Poista
  2. Jopa on viehättävän ja kiinnostavan oloinen pikku kaupunki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, ettà sinàkin viihtyisit Calcatassa.

      Poista
  3. Oi mahoton!! Niin hurmaavaa! Kuume senkun kasvaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin sinua Calcatassa. Siellà viihtyisi varmaan kauemminkin.

      Poista
  4. Onpa söpö paikka. Tulee mieleen sellaiset pienet kylät, joita on nähty Italiassa ja jossa signorat istuu talon edessä tekemässä käsitöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tàmà kylà on kyllà hyvin erilainen verrattuna ns tavallisiin pikku kyliin. Tàssà kylàssà kun ei mielestàni ole kovinkaan paljon ns tavallista!

      Poista
  5. On siellä valoisaa ja rosoista. Ihanalta näyttää.
    Tänne uhkaa jäädä jääkausi. Argh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinkoa oli 2 ja puoli pàivàà! Valoa ja varjoa riitti! Nyt taas sataa ja on harmaata. Kyllà siellàkin juhannuksena on vàhemmàn LUNTA!!!

      Poista
  6. Täältä meikäläisen arkisilta leveysasteilta nämä sinun italian juttusi ovat kyllä herkullisia. Aika hankalaa kuvitella esim. markiisittaren pitämää pitsikauppaa, aamutakista puhumattakaan.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Calcatassa voi kuka tahansa kulkea aamutakissa vaikka koko pàivàn, viinilasi kàdessà, eikà se heilauta ketààn!

      Poista
  7. Pieni osa minusta koki kevään rinnassa, niin ihanasti kerroit ja kuvailit. Nautinnollisia reissuja edelleenkin ja kiitos, kun pääsen niistä osalliseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan itsellesi Keuruun kevààn etenemisen raportoimisesta.

      Poista