maanantai 28. tammikuuta 2013

Jerusalemin suutari

Kesällä 1998 ostin Jerusalemin suutarilta sandaalit, joista aika jätti vasta viime kesänä. Kestivät neljätoista vuotta ahkeraa käyttöä. Olisin halunnut ostaa mustat kulkimet, koska se on näköjään kenkieni suosikkiväri numero 1, MUTTA suutari ei missään nimessä halunnut myydä minulle mustia, koska se väri on MIESTEN väri. Täytyi tyytyä ruskeisiin jalkineisiin, koska suutarin pään kääntäminen tuntui täysin mahdottomalta. Väristä viis, mutta sandaalit istuivat jalkoihin heti paikalla. Täytynee tässä lähi vuosien aikana lentää Jerusalemiin uudelle ostosmatkalle.

Vuonna 1998 lensin Israeliin Roomasta. Hui kauhistus sentään. Jouduin Fiumicinon kentällä semmoiseen turvamiesten haastatteluun, että olin jo vähällä luopua koko matkasta, mutta koska minulla oli pienoinen esiintyminen kansainvälisessä seminaarissa, en voinut pakittaa. Seminaaria varten minulla oli paljon kirjallista materiaalia, sekä suomen että englannin kielellä. Turvamiehet/naiset (sillä heitä oli molempia) eivät voineet ymmärtää, miksi minä -suomalainen - lennän Israeliin Roomasta (El Alin lennolla) enkä Helsingistä ja kuka minut siihen maahan oli kutsunut. Kaivoin seminaarin pitäjän kutsukirjeen näytille. Ei vakuuttanut kuulustelijoitani. Kyselivät tiukkaan sävyyn, mitä matkalaukussani on. Pyysin heitä avaamaan sen. Eivät avanneet. Vajaan tunnin verran minua hiillostettiin. Lopulta sanoin, että he voisivat soittaa Italian suurlähetystöön siellä työskentelevälle ystävälleni. Silloin tahti muuttui. Minulta pyydettiin anteeksi ja selitettiin, että työtään he vain tekivät. En tiedä, saivatko he peloteltua muita matkustajia pois lennolta, sillä suuressa koneessa meitä matkustajia oli vain kourallinen. Palvelu koneessa oli erittäin ystävällistä ja koko 10 päivää Jerusalemissa pyyhki epämiellyttävän lähdön Roomasta kerrottavien muistojen joukkoon. Mutta todennäköisesti seuraavan matkan teen Suomesta käsin. Varmuuden välttämisen ehkäisemiseksi.

***
Mr B se osaa aina säväyttää. Myös Hesari uutisoi hänen viimeisintä lausahdustaan juutalaisvainojen muistopäivänä. Kalasteli varmaan saapasmaan uusnatsien ääniä ensi kuun vaalia ajatellen.

***
Päivä on jo reilun tunnin pitempi kuin joulun aikaan. Kauppoihin on ilmestynyt kaikenlaisten ihanuuksien siemeniä. Niitä on tullut hamstrattua, sillä tulevana kesänä minulla on mahdollisuus möyriä useamman pihamaan mullissa! Sitä ennen täytyy touhuta vuoristomajan parvekkeella, jossa kuulemma kukkii jo neilikat! Lento on varattu ja ihan kotimaisin siivin tällä erää, sillä Finnairin ja Norwegianin hinnat ovat lähestyneet toisiaan niin, ettei enää suurta eroa ollut. Tuhlaajatytön kotimaan paluu siis.

17 kommenttia:

  1. No kylläpä oli kestävät sandaalit! Ja joskus hieman liioittelevat niiden turvatarkastusten kanssa,mutta toisaalta,sitten tietää että on turvallinen lento,.Mutta sinun suhteessa kyllä liioiteltiin.
    Koskas tulet ostamaan uudet sandaalit;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Oikeat Suutarit osaavat asiansa! Jälkeen päin sain kuulla, että aikamoista liioittelua tarkastus oli. Olisin voinut jatkaa asian käsittelyä myöhemmin, mutta ... En vielä tänä vuonna suutarin luo lentele. Antaapa systerin ensin kotiutua. Tykkäävät suunnattomasti uudesta kotimaastaan.

      Poista
  2. Kas kun ne siellä Roomassa niin tutkivat. TYökaverini oli Israelissa työmatkalla, israelilaisen firman kutsumana, heillä seminaaria pitämässä eivätkä meinanneet päästää häntä millään siellä maahan, taisi mennä ainakin neljä tuntia. Eikä hän ollut edes saksalainen vaan hollantilainen.

    VastaaPoista
  3. Aih, kyllä on kuule samassa jamassa oltu, useamman kerran. Ensimmäisen kerran ihan yksin, maasta poistuessa (kun se minun parempi puolisko saattoi kentälle lomaparrassaan ja moottoripyörällä olimme silloin liikkeellä-huh! Hengissä selvisin. Seuraava oli se, kun Wienissä minulta kysyttiin olenko tuon pienen tytön äiti? Siinä mietin, miksi ihmeessä oman nimeni pidin ja milläs asian todistan... :).

    Jos ennen lähtöä käyt täällä kirkolla, laita viestiä.Olemme vielä maisemissa ja nyt rauhoitumme tänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta ymmärtää asian juutalaisten historian taustaa vasten. Mutta että Wienissäkin! Olette siis kirkolla. Hienoa. Laitanpa tässä pika puoliin spostia.

      Poista
  4. Se oli sitten hyvä ostos. Ja pätevä suutari. Minullakin on yhdet tosi hyvin palvelleet kengät, joista nykyään meinaa lähteä pohja. Sitä on nyt muutaman kerran liimattu, mutta vanhus ei vaan enää meinaa pysyä kasassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvät kengät ovat jalkojen parhaat ystävät, vaikka liimailtunakin. Sinullahan on nyt uusia kenkiä sieltä helmeilymatkaltasi.

      Poista
  5. Eipä ole enää juuri Jerusalemin suutarin veroisia kengäntekijöitä. Mahtaako tuokaan suutari enää niin kestäviä kenkiä tehdä?
    Sulla on mielenkiintoisia reissuja, esiintymisiä kansainvälisessä seminaarissa, että kokemusta perusteellisista turvatarkastuksista. Oletkin maailmankansalainen, ei ihme. Mukavaa paluuta toiseen kotimaahan ja pidähän taas suomi-ikävää hetki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon Jerusalemista löytyvän vielä taitavia suutareita, ja tällä kertaa aion saada MUSTAT sandaalit. Toisaalta niissä näkyy pöly selvemmin, joten on niillä ruskeilla kengillä puolensa. Elämään on mahtunut monenlaista. Riittää keinustuolissa muistamista, sillä nyt minusta on tullut oikea laiskamato! Saapasmaahan lentelen vasta pääsiäisen maissa, sillä haluan nähdä tämän valon lisääntymisen!

      Poista
  6. Jopas oli kestävät menokkaat...ja pohjasta näkee, että käytetty on...:)

    VastaaPoista
  7. Jos tulisit Alitalialla eika El Alilla, voisi olla vahemman kuulusteluja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä, mutta kun minä itse en lippuja hommannut. Onhan tässä aikaa funtsia.

      Poista
  8. Oletko ollut hommissa B:n vaaliavustajana, kun sua ei ole näkynyt enää Blogistaniassa? :D

    VastaaPoista
  9. Lissu, minne olet kadonnut blogeista? Toivottavasti kaikki on hyvin!
    Ikavoiden!

    VastaaPoista
  10. Huhuu, missä olet? Toivottavasti ei mitään hätää!

    VastaaPoista