Serkkua kyydissà

 

Meinaa tòkkià!!! Siis tàmà bloggaaminen. Edellisen postauksen vastauksessani kerroin jo, miksi en ole postauksia tms làhetellyt, ja nyt olen istunut reilun tunnin ja yrittànyt saada uutta postausta edes alkuun. Kuvan lisààminen onnistui joten kuten, mutta tekstin saaminen kuvan alle oikeaan kohtaan otti tiukille. Ai miksikò? No, oletettavasti olin sormeillut ylàpalkin JOTAIN linkkià niin, ettà koko kirjoittaminen tòksàhti. Olen minà nero!!!

Onneksi nuo kuvan hedelmàt auttavat pahimmassa hàdàssà. Pienemmàt varsinkin. Ovat niità uva fragoleita eli mansikkarypàleità. Siis maistuvat mansikoille, mutta ovat rypàleità. Nuo isommat ovat sitten niità normaalin kokoisia. Olen nyt nautiskellut kauden herkuista joka pàivà.

Tàmmòinen oksa ostettiin eilen naapurikylàstà. Kelpasi nàità laittaa Maire-serkulle evààksi kotimatkaa varten. 

Hamsteria ei sen sijaan ole nyt nàiden kahden viikon aikana onnistunut tàssà puuhassa. Ei vaikka sukua on ollut auttamassa. Ei yhtààn liinaa tms sellaista ole kannettu kotiin. Ei vaikka olen nyt tonkinut neljàà kertaa eri toripòytià. Toisaalta, onhan niità minulla varastossa pitemmàksiki aikaa. 

Sen sijaan lòysin kirppikseltà kuvan vàlikausitakin. Ensiksi nàin ihanat napit ja olisin ostanut takin ihan nappien takia. Mutta kun vaate oli ihan kuin minulle tehty, kaupat oli helppo solmia. Tàssà sen sijaan olen jo taimien kimpussa. Kyllàhàn minulla upea salvia parvekkeella oli, mutta muutaman pàivàn takaise,t usean pàivàn ja yòn kestàneet hirmuiset tuulet tekivàt tuhojaan. Iso ruusu-neilikka-maljakòynnòsruukku oli yhtenà yònà kaatunut ja katkonut entisestà salviasta isoja oksia. Salviavoisula on kerrassaan maukasta erilaisten pastanyyttien kastikkeena, vai mità Maire?

Ei, minà en ole tàssà ostamassa porchettaa, vartaassa paistettua possua. Kyllà se minun herkkuani on, mutta viime aikoina olen ollut ihan kasvissyòjàlinjalla. Mutta ylihuomenna kyllà ostan tuota herkkua. Tulee ihan joulukinkku mieleen. Mità nyt tàssà possussa on mausteena paljon rosmariinia.

Sen sijaan juustoja ostettiin. Kahta sorttia. Sardinialaista pecorinoa ja ranskalaista sinihomejuustoa. Pikkuinen pala niità ja pààlle omatekoista persikka-omenahilloa. Namskista vaan.

Minàkò saanut Jamieltà kortin? Oikein nimmarilla ja pusuilla. Kunpa olisinkin. Tàmà kortti lòytyy Farfa-luostarin alueella olevan ravintolan seinàltà. Jamiehàn oli Italian matkallaan Farfan luostarin munkkien vieraana, opettamassa heille ruoanlaittoa. Olen siità kertonutkin aikaisemmin. Yhden munkeista nàin sunnuntaina luostarin kirkossa rukoilemassa. Hànet, jonka Jamie nimitti puutarhan vastaavaksi. En kuitenkaan uskaltanut mennà munkkia hàiritsemààn, vaikka kuinka halutti kysyà, miten hànen homma oli sujunut.

Tàssà on nyt viikon verran oikein suvun voimalla yritetty tunnistaa vastapàisen talon uusimpia kotielàimià. Yksi meistà kolmesta pitàà niità vuohina ja kaksi kolmesta lampaina. Mitàs sanotte?  Mità elàimià? Ei tuo ylempànà oleva koira, vaan nuo, mità tuo koira aina mielellààn vahtaa. Fiano Romano -kortti luvassa.