Jokavuotiset Ween Maan Viljaa -messut, Jyväskylän Paviljonki -auleella. Minulla oli kaksi tavoitetta: syödä voissa paistettuja muikkuja ja ostaa kuivattua tilliä. Mutta ensin yleiskatsauskierros. Kaikenlaisia kojuja vieri vieressä, monessa mutkassa ... Muikkuja, isompia ja neulamuikkuja oli helppo löytää, mutta tuttua ruoveteläistä maustekojua ei vain näkynyt. Nälkähän siinä jo tuli, joten ensimmäinen tavoite kehiin ja muikuista nautiskelemaan.Ihan sormin. Samalla muistelin yhtä syyslomaani, jonka olin isäni kanssa Kivijärven mökillä muikkuja saalistamassa: Isä nousi aikaisin aamulla hakemaan verkot järvestä, sitten muikut perattiin ja verkot setvittiin, illalla saunan jälkeen verkot takaisin järveen, Viikon verran ruokana oli KAKSI KERTAA päivässä voissa paistamiani muikkuja, enkä koskaan siihen herkkuun kyllästynyt. Ai, paljonko isä muikkuja järvestä nosti? No, jos tuloksena oli mm noin 20 litraa muikunmätiä, voitte arvata, että muikkuja piisasi. Siihen aikaan mätiä oli AINA joulupöydässä, ja vähän muulloinkin. Nyt sekin herkku on kaupasta ostettava. Siinä istuessani ja sormia nuollessani osui silmiini vastapäinen koju, se kauan etsimäni Ruoveden maustekoju.
Kuivattuja maustepusseja metritolkulla. Kuivattua tilliä ja liperiä. Piparkakkumaustetta. Saapaasmaahan. Sitten huomasin, että vieressä oli muitakin maustekojuja. Yhdestä ostin riistamausteseosta: mustapippuri, katajanmarja, valkosipuli, paprika, sinapinsiemen, valkopippuri, selleri, inkivääri, laakerinlehti, rosmariini ja persilja (ei suolaa). Ensi viikonloppuna olen aikonut valmistaa hirvikäristystä tuosta serkkulasta saamastani hirvipaistista. Viikolla ostin jo Saparomäen siansiivua.
Mission completed! Vatsa kiitti ja mausteet hankittu. Oli ihan vain huvituksen vuoro. Mitähän kaikkea messuilta löytyisi?
Hippakauppa! Pitsiliinoja. Johan hamsterin silmät alkoivat kiilua. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa tuohon kauppaan.
Entäs sitten nämä! Kauniita katsella ja ihania hypistellä.
Röykkälän lammastila, Joutsasta.
Varpaanvälivillaa. Minulle aivan uusi tuttavuus. "Lammas on se, joka villaa kantaa. Villa on se, joka läpmpöä antaa. Hoitaa myös monet vaivat ja kivut, Varpaitten välit eikä vain sivut." Kuulemma jalkahoitajienkin suositteleman. Sitähän pitää kokeilla. Onko teille tuttu tuote?
Lopuksi jälkiherkku: Variksenmarjahyytelö. Olen nyt nautiskellut Seija-systeriltä saamaani variksenmarjamehua kivennäisvedellä laimennettuna ja todennut sen olevan erinomaista janojuomaa. Ja lisäksi erittäin terveellistä. Tämän hyytelön vuoro on sitten sen hirvenlihakäristyksen kanssa.
Koska nyt aurinko paistaa täysin kirkkaalta taivaalta ja koska mehu on nyt loppu, lähden poimimaan ne toissa päivänä näkemäni variksenmarjat. Kamera mukaan. Jos vaikka lammella olisi vielä se joutsepari.
Ai niin, en minä eilen mitään sinistä kangasta löytänyt. Joten täytyy vain varautua henkisesti siihen, että 'saaliina' saan myös jonkun hirvityksen!
Varpaanvälivillasta: tällä viikolla viimeksi näin terveyskeskuksen vuodeosastolla yhden mummelin pöydällä hahtuvatupon. Käyttävät, ihan "virallisessa lääketieteessäkin", sitä. En, tarkkaan tiedä mihin vaivaan, mutta usein näkee varpaiden välissä :o (tulipa kerrassaan huonosti muotoiltuja lauseita, mutta kai asia tuli selväksi ?)
VastaaPoistaPs Ei ollut vielä hallayö, vaikka pahaa pelkäsin . Virittelin kynttilöitäkin kauneimpien kukkuieni juurelle torjumaan hallan henkäyksiä...Harvoin menee pakkasyöt näin myöhään, joskus iskee daalioihin ja kosmoskukkaan jo heinäkuun lopulla.
KaisuT: Googlasin tuosta varpaanvälivillasta. Kuulemma auttaa ahavoituneisiin varpaanväleihin. Toivottavasti halla ei iske ensi yönä, sillä huomeniksi on suunnitteilla Seija-systerin kanssa mustatorvisieneen meno.
VastaaPoistaVoi miten sait minut nyt kaipaamaan noita voissa paistettuja muikkuja,ihan vesi nousi kielelle. Sinulla on herkullisia muistoja isästäsi noihin muikkuihin liittyen!
VastaaPoistaJa nuo vihertävät langat,kauniit sävyt!
Myyvät ihan apteekissakin villaa varpaanväleihin. Joskus jos varpaat hautuvat saappaissa tai erehtyy laittamaan rasvaa varpaanväleihin ja menevät rikki, niin pieni villatuppo auttaa asiaa, voi nimittäin olla aika kipeä vaiva.
VastaaPoistaTillin kasvatus ei onnistunut minulta tänä vuonna, jokin kirva iski ja pilasi koko sadon. Tuntemani ranskalaiset muuten yhdistävät tillin venäläiseen keittiöön, ei taida olla sielläkään kovin tuttu mauste.
helena
Toivottavasti torvisienet eivät ensiyönä palellu. Viimeyönä ei tietääkseni ollut pakkasen puolella. Laitoin jo leivinuuniin tulet kuivattamista varten!
VastaaPoistaMinullakin meni tillisato jonkin ötökän takia, harmitti.
-seija-
Yaelian: Paistetut muikut ja isä - pettämätön yhdistelmä. Kaikki nuo langat olivat kauniita. Harmi vain, että villapuserot kutittavat minua, joten tyydyn vain villasukkiin ja -lapasiin.
VastaaPoistaHelena: Kyllä vanha kansa tiesi kaikki lääkekonstit. Ja lampaitahan silloin maalla oli lähes joka talossa. Tilli on oikullinen kasvatettava, uskoisin, eikä se kuulu perinteiseen saapasmaan ruokapöytään, mitä minä olen kokenut. Jospa ei siis Ranskankaan.
Seija-systeri: Vähän heikolta näyttää. Mustikset kun eivät kestä pakkasasteita. Tilliä oli tänä vuonna aika vähän Keuruunkin torilla myynnissä. Tietysti nuo puutarhatuottajat sitä kasvattavat, mutta vain sisätiloissa.
Oi oi! Jopas olet komean kuvan ottanut jauhosäkkityynyistä. Pitsiliinat arvoon!
VastaaPoistaKunpa olisin itsekin päässyt kiertelemään, niin herkullisen kuulloinen kattaus markkinoilla. Pitänee kouluttaa jälkikasvua paremmin että suostuisivat hetkeksi tuuraamaan...
Hippakauppa: Ilmakin suosi messuja, mitä nyt pakolliset pari tippaa kostutti messukansaa. Sehän tietää vain onnea!!? Ilmoittaudun täysin vapaaehtoiseksi ensi syksyn messuille siksi aikaa, että pääset vähän kiertelemään - jos ei jälkikasvuasi vielä kiinnosta.
VastaaPoista