Vaiheessa...

Tänään rymistelin pitkin metsiä kahteen eri otteeseen, koska ilma oli mitä mainioin. Haaparouskut odottelevat vesiliossa ryöppäämistä. Mielestäni parhaita suolasieniksi.

Uusi herkkutattikausi on alkanut. Ensimmäisenä kuusenherkkutatit. Männynherkkutatit antavat vielä odotella itseään. Kelpaa taas hemmotella saapasmaalaisia näillä herkuilla. Paras keitto ja muhennos tulee näistä sienistä kuivattuina. Maku tiivistyy, niin kuin monella muullakin kuivattavaksi sopivalla sienellä. Maku tiivistyy myös, jos laittaa tuoreet tatit yöksi jääkaappiin ennen ruoaksi laittamaista.

Mustatorvisienet kuivuvat muutamassa tunnissa näissä liperiläisten ystävien tekemissä kehikoissa tuolla lattialämmityksen päällä. Parasta nämä sienet ovat mausteena esim hienossa paistikastikkeessa. Hirvipaisti odottelee tuolla pakastimessa!

Kantarelleja tuli taas niin runsaasti, että vein osan mummolle (siis äidilleni) ja pikkusysterille. Näistä lopuista teen sitä Meiran mausteseoksen avulla valmistettavaa säilykettä.

Tämän päivän uusi tuttavuus - variksenmarja. Sain Seija-systerin valmistamaa variksenmarjamehua ja voi että oli namskista. Lisäksi marjassa on paljon flavonoideja, niin kuin kaikissa tummissa marjoissa. Googlettakaapa vain. Taas uusi tuttavuus luonnon apteekista. Siis ei uusi minulle  muuten, mutta enpä ole koskaan marjaa hyödyntänyt. Laittaisitko Seija-systeri mehun ohjeen, niin kaikki muutkin asiasta innostuneet voisivat kokeilla.

On ollut upea päivä - muutaman sateisen jälkeen. Jos huomenna ei sada kaatamalla, on vielä yksi sienipaikka tarkistamatta. Muuten - tänään eksyinkin uusimmassa kantarellipaikassani. Oli niin paljon keltaista kultaa, etten hoksannut seurata omia jälkiäni. Vähän aikaa piti tuumata, mutta koska aurinko paistoi, osasin suunnistaa kohti autoa. En minä hätääntyä ehtinyt. Olisinpa kävellyt mihin suuntaan tahansa, aina joskus tie olisi vastaan tullut.

Teille oikein rauhallista viikonloppua.