Käytiin silittelemässä Onnenhevosen pattipolvea. Turussa. Kävelykadulla.
Käytiin Aurajoen rannalla ihailemassa laivoja.
Ja sitten
Luostarimäen käsityöläismuseoon. Yli 200 vuotta, Turun palosta 1827 pelastunutta elettyä historiaa. Purku-uhan allakin ollut alue onneksi säästettiin ja avattiin museona 1940.
Vuosittain museoalueella voi elokuun loppupuolella tutustua vanhoihin käsityöammatteihin. Suutarimestari(tar) niin kuin isäni isä, Vanha Tiainen. Juttelimme melkoisen tovin nuoren taitajan kanssa.
Kuvien lataaminen on nyt niin hidasta, että jatkan seuraavalla kerralla. Puolukat nimittäin punastelevat tuolla metsässä, ja huomiseksi on luvattu sadetta.
Kiitän lopuksi Maire-serkkua ja miestään oikein mukavasta seurasta, maukkaasta ruoasta ja kassillisesta kaikesta herkusta kotiinkin tuotavaksi.
Tois puolel jokkee olen ollut liian kauan sitten.Mutta oli kiva nähdä sitä vähän kuviesi kautta.Koska menet takaisin vuorikylään`?
VastaaPoistaYaelian: Turku on oikein mukava kaupunki. Laitan seuraavassa postauksessa lisää kuvia, jos vain bloggeri suostuu olemaan nopeampi. Vuoristomaja odottelee 04.10., eli reilu kuukausi vielä näissä hamsterihommissa.
VastaaPoistaTurku on minulle aina yhtä eksoottinen paikka, kuin ulkomailla kävisi. Kasvitieteellisen puutarhan Ruissalossa olen kyllä kolunnut läpi muutamaan kertaan.
VastaaPoistahelena
Helena: Turussa on tosiaan jotain aivan erityisen mielenkiitnoista. Ruissaloon emme menneet, mutta Kakskerrassa nautimme luonnon rauhasta.
VastaaPoista