Siniveristä surua

En olisi koskaan osannut arvata, kuinka sana Norja edellisessä postauksessani tulisi ajankohtaiseksi aivan erilaisissa tunnelmissa kuin tämän  kyselemämi lasin tekijä. Lasin tekijä on Willy Johansson (sarja Tangen), niin kuin Helena hyvin tiesi. Postia hänelle lähti tänään.

Tämän hetken sana Norja tuo mieleen täysin toisenlaiset asiat: Miten ihmeessä mieli voi sairastua niin, että naurussa suin voi teloittaa nuoria/asettaa tappava pommi? Toisaalta historia voi osoittaa samanlaisia ihmisriepuja. Eikä historiassa tarvitse mennä kovinkaan kauaksi. Samanlaisia sairaita mieliä on tälläkin hetkellä vallan kahvoissa kiinni. Tämän päivän historiassakin. En ymmärrä, en.

Olen nyt siniverinen. Mustikoita on niin paljon kuin vain ehtisin poimia. Tuppaa nuo tropiikin tänne tulleet säät hieman rajoittaa tämän siniverisen hamsterin hommia. ,,Aamupäivän ensimmäiset tunnit vielä kestää metsässä (pikkukärpäsiä, itikoita, paarmoja kavereina), mutta sitten on kiiruhduttava kotiin ja kylmään suihkuun. Eilen alkoi myös vattuaika. Nytkin tuossa kattilassa porisee vattu-mustikkahillo. Pikkusiskon kanssa käytiin iltavatukossa. Lakkoja sain viikolla puolisen litraa. Sekin hyvä saalis ajatellen joulun herkkua: kuppimaitoa (ternijuustoa). Voipi lakoista pari desia riittää saapasmaan herkkusuullekin.

Tiskirättikin saii uuden värikylvyn. No, onneksi bamburätin voi laittaa seuraavaan pyykkin valkenemaan.

Sitten mainoskatkos: Olettekos kokeilleet tuota valkoista Melatinia? Minua tympi aina, kun otin mansikoita pakkasesta. Vetistä mössöä. Mutta ei enää. Kokeilin tänä kesänä mansikoihin tuota valkoista Melatinia. Ei keittämistä, siis vitamiinit säilyvät paremmin. Otin eilen pakkasesta Melatin-mansikoita sulamaan puuron päälle. Voi että oli mukavan oloista mössöä. Semmoista hillon oloista, eikä ollenkaan vetistä. Onkos teillä kokemuksia  valkoisesta Melatinista? Sopisiko vatuille jne?

Raskas ruumiillinen työ (= trooppisessa ilmastossa rämpiminen) vaatii ronskia ruokaa. Merisuolaa ja rosmariinia... valkosipulin kanssa huhmariin...

... mössöä kyljysten (kasslereiden) pintaan + reilu kerros sinappia (tällä erää Turun sinappia, joka lienee valmistettu ties missä, mutta ei Turussa)...

... kuumalle rautapannulle... muutama salvianoksa pihveille... kermaa loraus... muhimaan, muuta ei liian kauaksi aikaa... Jaksaa taas römpiä metsissä...

Olen tähän saakka iloinnut sateista - sienisateista... Nyt vaan jo riittäisi se sortti. Sieniä tulee vähemmästäkin kosteudesta. Vatttupusikotkaan ei tykkää, koska homeet ovat jo iskeneet... Milloinkahan tämä hamsteri olisi tyytyväinen...

Rauhallista alkanutta viikkoa meille kaikille.

Ps. Olen saanut tietä, että Lepinsalon sukua on myös siellä Kreikassa. Olen huomannut sen myös blogni tilasto-osuudesta, Olisipa mukava saada spostiini viestiä Helleenien maalta.

Ps, ps. Olen miettinut, ketkä lukijoistani asustelevat Norjassa, Virossa, Espanjassa, Briteissä. Olisi erittäin mukavaa tietää teistä, vaikka spostin kautta.