sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Kiasma - Ars 11, osa 1

Viime keskiviikkona koin Suuren Elämyksen. Kiasmassa, nykytaiteen museossa. 30 taiteilijaa tarjosi paljon ajateltavaa Afrikan siirtolaisuudesta, ympäristökysymyksistä ja urbaanista elämästä. Osa taiteilijoista asuu Afrikassa, osa on siellä joskus asunnut.

Kuva 1 Baaba Jakeh Chande, Puiden pukeminen, Kiasman puistossa, kiinnittää huomion puiden olemassaoloon kaupunkiympäristössä ja rohkaisee katsomaan tuttua paikkaa uudella tavalla. Mieleeni tuli hänen graffitinsa.

Yaelian Nigerian 10 miljoonan asukkaan pääkaupungissa, Lagosissa? Kyllä, kuulokkeiden avulla. Emeka Ogbohin äänimaailma Suomenhieman pikkuruisemmassa pääkaupungissa saa uusia sävyjä ja toivottavasti saa kuuntelemaan omaa ympäristöämme. (Minua viehätti kovasti Kiasman ikkunoiden Mondrian-tunnelma. Ei kait kuulunut itse näyttelyyn. Eipä tullut kysyttyä. Tietääkö joku teistä?) taiteilijan äänimaailma tervehti muuten jo Kiasman ulkopuolella.

Valokuvaaja J.K.'Okhai Ojeikere on kuvannut Nigerian kuuden vuosikymmenen ajan nigerialaista elämää. Nämä kaksi kuvaa ovat sarjoista Kampauksia ja Häät. Jälkimmäisen kuvan kohdalla nousi mieleeni Monacon häät.  Kahdet häät - onnellinen hetki ja painajaismainen. Rahalla ei kaikkea voi ostaa, onneksi.

Pakolaisetn painajainen vai mikä? Kamerunilainen Barthélémy Toguon Kiivetä alas.Kerrosängyistä rakennettu torni on kuin väliaikainen, nopeaan tarpeeseen perustettu pakolaiskeskus, jossa kodittomat voivat levähtää hetken.(Italian Lampedusan saarelle rantautuu lähes päivittäin venepakolaisia Afrikan eri maista, yleensä nykyisin Libyan rannikolta merelle lähteneinä. Lapsia, raskaana olevia naisia, nuoria miehiä. Kaikilla haave paremmasta elämästä, niin kuin noin sata vuotta sitten Suomestakin Amerikan kultamaille lähteineillä.)

Emabutto (suom miessoturien armeija). 24 lehmännahkaa, naistaiteilijan oman vartalonsa avulla muokkaamat. Swazimaalainen taiteilija on halunnut murtaa sukupuolten välisiä aitoja käsittelemällä nahat itse, mikä työ perinteisesti on ollut sallittua vain miehille. Lehmiä käytetään maassa edelleen morsiusmaksuina ja naimakaupoissa.(Samasta afrikkalaisesta perinteestä voi lukea mm Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe-kirjoista. Botswanan perinteistä.)

Tämän postauksen viimeiseksi kuvaksi valitsin Baudouin Mouandan teoksen sarjasta S.A.P.E, kongolaisia keikareita ja luksus/merkkivaatteilla komeilevia sapeur-miehiä. (Osataan sitä siis muuallakin kuin saapasmaassa!!!)

Lähteenä Kiasmasta ostamani opas. Muutenhan en millään olisi osannut kirjoittaa noita ihmeellisiä nimiä.
***
Vaihdoin uudet asetukset tähän postailemiseen. On ollut muuten pari tuntia sählinkiä, mutta kun sitten sain idean päästä kiinni, tämähän toimii!!!

8 kommenttia:

  1. Minäkin tykkäsin kovasti Kiasman näyttelystä.

    VastaaPoista
  2. Pikkusisko: Minä ehdin jo huolestua, etteikö kukaan... Laitan silti vielä osan 2 - kohta, sillä minua nykytaide puhuttaa jopa enemmän kuin ns vanha taide. Saa ajatukset liikkumaan...

    VastaaPoista
  3. Ars on ja oli näyttely josta koululaiseni puhuvat vieläkin kevään retkiensä jälkeen!Sinulla on koskettavia kuvia täällä siitä.

    VastaaPoista
  4. Maria: Lisää tulossa... Haluaisin käydä näyttelyssä uudelleen, sillä paljon jäi vielä ajateltavaa.

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoinen postaus, pitääpä poiketa Kiasmaan taas kun olen Suomessa.

    VastaaPoista
  6. Ihan samoilla nurkilla oltiin tuona keskiviikkona. Meidän poppoo vain suuntasi Kiasman ohi luonnontieteelliseen, vaikka minä haikeasti Kiasmaan päin katselinkin, no reissu mentiin pienten ehdoilla ja hienosti jaksoivat ja innostuivat luonnontieteellisen näyttelyistä.

    Voi kumpa ehtisin tuon tämän vuoden Ars näyttelyn vielä näkemään.

    VastaaPoista
  7. Merruli: Olisipa ollut mukava tavata, vaikkapa kahvikupposen ääressä. Tuonne näyttelyyn minäkin vielä mielin. Voisi käydä samalla Ateneuminkin. Voitais mennä vaikka yhdessä. Hyppäisit vain Tampereelta junaan!

    VastaaPoista