keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Loppiaista

Loppiaista, toivottaapi tàmà saapasmaan Befana-noita. Linnea kertoo omassa blogissaan terveisià Roomasta. Tàmà Piazza Navonalta ostamani noita lensi mukanani muutama vuosi sitten keskelle Suomea. Befana on se varsinainen lahjojen tuoja Italiassa. Kun nyt ollaan tààllà yhdessà noidan kanssa siivoiltu, on lòytynyt monenlaisia aarteita eteenpàin annettavaksi. Tuossa punaisessa paketissa on jotain, joka matkaa pukin matkassa ensi jouluna. Enkòs olekin ajoissa. Kiitos Befana.
Katsokaapas nyt minun tyòpistettàni. Jo pari pàivàà on jàrjestys pysynyt. Ai ettà mihinkàs se roina on joutunut? Osa roskiksessa, osa mummolle jatkojalostukseen ja loput laitettu kauniiseen laatikkoon ja nostettu pois nàkyvistà.
Kun pari vuotta sitten taloon tehtiin ikkunaremontti, maalasin olohuoneen takaseinàn taivaan siniseksi. Mutta en ole pààssyt vàrin kanssa sinuksi, en sitten millààn. Siksi kaikki taulut odottavat pààsyà seinàlle pitkin seinàn vierià. Esimerkiksi satu.p:n ihana oranssi-keltainen taulu odottaa hieman kunnioittavampaa kohtaloa. Ensi kesànà tartun kyllà pensseliin. Mutta ettà mikà vàri, se on vielà hukassa.
Se on sen ajan murhe. Nyt ihaillaan luonnon vàrimaailmaa. Se ei koskaan ole riitasointuinen.
Lopuksi vàhàn kirjoista. Paolo Coelhon kirja Voittaja on yksin on nyt kertaalleen luettu. Kirja on sen verran vaativaa luettavaa, ettei se kerralla, ei edes parilla kolmella kerralla tule luetuksi. Kun lisàksi Sellon surulliset tapahtumat ihan vàkisin tulevat kirjaa lukiessa mieleen, on tàytynyt vàlillà aukaista kirja, joka saa hymyn huulille. Oikeastaan naurun purskahduksilla on annettu syville vatsalihaksille kyytià. Kalle Isokallion Pelastaja Pelkosenniemeltà on toinen tekijàn kirja, johon nyt olen tarttunut. Kun olen varsinaisen opettajanurani Pelkosenniemellà aloittanut, tuntui kuin kotiasioille olisin naureskellut. Loputkin Isokallion kirjat aion lukea, sillà vatsalihakset kaipaavat naurujumppaa. Silti aion lukea Coelhon vielà uudelleen, eikà silloin naureta...

19 kommenttia:

  1. siellä on siivousluuta lakaissut.

    miltähän tuo seinä näyttäisi vihreänä? sellaisena lehmuksen vihreänä

    VastaaPoista
  2. Täälläkin on näköjään vieraillut yksi luutatyttö... ;-)
    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
  3. Oletpas ollut ahkerana! Minusta tuo sininen seinä näyttää ihan hyvältä, mutta ymmärrän kyllä, että ei vääränvärisen kanssa viihdy.

    VastaaPoista
  4. Soile: Jep! On taidettu kòllòtellà tarpeeksi. Lehmuksen vihreà... Ei hassumpaa. Palataan asiaan vàrikirjan ààressà huhtikuussa.

    Linnea: Taitaapi olla enemmàn tuommoinen varttunut luutatyttònen. Buon nuovo anno anche a te.

    Pikkusisko: Tuo sininen nàytti niin hyvàltà maalikartassa. Mutta kuvahan ei aina kerro totuutta. En vaan ole kotiutunut.

    VastaaPoista
  5. Hienolta näyttää työnurkkauksesi. Oli hauska huomata aiemmin samasta paikasta otetussa kuvassa että on muillakin ... sanoisinko luova järjestys. Omani kaipaa vielä luutatyttöä avuksi.
    Hyvää loppiaista ja kaikkea hyvää tälle vuodelle.

    VastaaPoista
  6. Ihan riemastuin puolestasi. Näet minkälainen on työpöytäsi pinta, onnea siitä. Tuo peloittavan näköinen noita varmaankin pakottaa siivoamaan- eikä siitä uskalla kieltäytyä? Tarvitsemme ehdottomasti meillekin tuommoisen vintti- ja kellarikomeron siivousnoidan.

    VastaaPoista
  7. Hui tuota noitaa! Nyt näyttää työnurkkasi oikein hienolta,paremmalta kuin aikaisemmassa kuvassa. Ja minusta tuo sininen seinä on kaunis,näyttää hyvältä tuossa kuvassa.

    VastaaPoista
  8. Telle: Hienolta myòs tuntuu, kun lòytààkin jotain pòydàltà heti eikà tonkimisen jàlkeen. Luova jàrjestys vallitsee vielà tuolla parvekkeella, mutta pakkanen estàà sinne rynnimàstà. Tultaisiin luutatytòn kanssa tervehtimààn sinun blogiisi, mutta kun ...Oikein antoisaa alkanutta vuotta sinullekin.

    Valkoinen persilja: Tykkààn tàstà pikkuisesta tyòpisteesàt just tàmmòisenà. Saas nàhdà, kuinka kauan tavarat pysyy joten kuten paikoillaan. Befana nàyttàà vàhàn pelottavalta, mutta se on ihan kiltti noita, jos itse on kiltti!

    Yaelian: ks ed noidan olemuksesta. Jep, viihdyn oikein hyvin tàssà pikku nurkkauksessa. Kyllà tyo sininen seina kaunis on, mutta mutta. En oikein osaa sanoa, mikà siinà màttàà... En ole siihen ihan kotiutunut.

    VastaaPoista
  9. Valkoinen amaryllis on kaunis. Josko ensijouluksi hommaisin sellaisen. Tämän joulun amaryllis pukkaa nyt uutta nuppua. Saapi nähdä aukeaako kukkaan; ensimmäinen kuihtui ennenkuin avatui.
    Tykkään suuresti tuosta olonurkkauksestasi. Sihen tekee mieli istahtaa kahvikupposen kanssa lukemaan kirjaa. Taikka vain katselemaan maisemaa.
    Pakkasta piisaa täälläkin. Ja lunta. Tulisijoja lämmitellään ja lumitöitä riittää.
    -seija-

    VastaaPoista
  10. Seija-systeri: Tykkààn minàkin tuosta amarylliksestà. Toinen vana on nyt kukassa ja molemmissa on/oli viisi kukkaa. Jos se vielà kolmannen vanan pukkaa... Sininen kun taitaa olla sinun vàrisi. Onhan tàssà kesààn aikaa miettià vàrià. Kiikkustuolissa olen nyt kuukauden verran istunut pitkià pàtkià; valoisan aikaan ihastelemassa kahvikupin kera maisemia ja pimeàllà lukemassa - ilman kahvia.

    VastaaPoista
  11. Onneksi olet kiltti ettei noita suutu :)
    Ja tuosta seinäväristä tuli mieleeni vielä. Jos tykkää sinisestä niin voihan siihen valita murretumman harmaamman sinisen. Kartoissa ne näyttävät aina niin inhottavasti erilaiselta kuin todellisuudessa. Siksi valitsen usein turvallisesti vanhanajan värikartoista sävyjä, ostan pienen purkin valittua sävyä ja koemaalaan läntin seinään...

    VastaaPoista
  12. Valkoinen persilja: Ollaan noidan kanssa joskus kovia touhottamaan, mutta muuten kovin, kovin mukavuutta rakastavia. Samaa sàvyà olen vàhàn miettinyt, vaikken murrettujen vàrien kaveri olekaan. Toisaalta murrettu vàri voisi olla hyvà raami puhtaille vàreille, eikòs vaan? Voishan tuohon seinààn nyt kokeilla vàhàn sità sun tàtà. Tehdà siità kokeiluseinàn!!!

    VastaaPoista
  13. Voi naita yhteyksia.Eilinen kommentti ei saapunutkaan...

    Mina pidan valkoisista seinista, taidan olla yksi harvoista. Jos on varia,sotkee se sitten muuta.Mutta tee sina kokeiluseina, josko sitten saisin muutettua mieleni.

    VastaaPoista
  14. Minä pidän hurjasti tuosta seinäkuvasta, se on kokonaisuutena ihana. Nappaatkos muutaman kuvan makusteltavaksi, ennen kuin tartut maalisutiin? :)

    VastaaPoista
  15. Pikkujutut: Kommenttisi haluaa kierrellà avaruudessa. Seinà oli aikaisemmin valkoinen, mutta koko kàmppà alkoi olla liian valkoinen, koska lattiatkin remontoitiin valkoisella laminaatilla. Kokeili kiinnostaa. Saahan seinàn sitten valkoiseksi, jos ei mikààn tàtà rouvaa tyydytà.

    Satu: Minàkin tykkàsin vàristà - vàrikartalla, mutta isona pintata ei homma ollutkaan enàà niin minun mieleiseni. Mutta tàssà on vielà monta kuukautta aikaa miettià.

    VastaaPoista
  16. THANK YOU!
    for supporting me in my struggle for achieving justice for my rights to my pictures. RESPECT!
    KIITOS!

    http://BLOGitse.blogspot.com

    VastaaPoista
  17. BLOGitse: Toivottavasti saat asiaan vastauksen ronteilta!!!

    VastaaPoista
  18. Onko sitten ollut noita apuna tai ei, mutta hienolta näyttää. Tuossa on ilo istuskella.

    Maalausprojekteja on hyvä olla silloin, kun alkaa sisälle tulla riittävästi valoa. Yhden kerran otin urakan siinä marraskuun lopussa, sunnuntai-iltana päätin maalata makkarin. Ei ollut oikein hyvä päätös. Vanha maali kuultaa läpi, mutta kun oon niin laiska niin en oo vieläkään viitsinyt maalata uudestaan. Olkoot persikalle vivahtava harmaa ;-)

    VastaaPoista
  19. Himalainen: On oikein mukava istua (toistaiseksi) siistin tyòpisteen ààressà. Minà odottelen kesàà, ettà saa pitàà tuota parvekkeen ovea maalausprojektin aikaan auki. Ja ehkà vàritkin nàkee silloin paremmin kuin keinovalossa. Persikanharmaa, mielenkiinotinen uusi vàrivivahde.

    VastaaPoista