On ollut menevat paivat. Kaunotar on kurvaillut lahiseudun teita renkaat soikeana. Ei vaineskaan. Mina lahinna korottelen. Verrattuna naihin alkuasukkaisiin. He puolestaan suhailevat minunkin puolestani. Miten sattuu, missa sattuu, mista sattuu ja minne sattuu. Tanaan ajellaan meren rannalle. Sata kilsaa. Aikaa menee yhteen suuntaan n kolme tuntia. Jos ei ole ruuhkaa. Onkohan tama joutsen (plus sen kaverit) odottelemassa Bracchiano-jarven rannalla leivan paloja.
Many busy days behind. Driving here and there in the neighbourhood. I drive slowly compared with these Italians. You never know, where they are going. And how fast they drive!!! Today we will drive to the sea. Hundred kilometers. Takes about three hours!! I wonder, if this beauty will be waiting some bread by the lake Bracchiano.
torstai 4. kesäkuuta 2009
Lahdossa
On ollut menevat paivat. Kaunotar on kurvaillut lahiseudun teita renkaat soikeana. Ei vaineskaan. Mina lahinna korottelen. Verrattuna naihin alkuasukkaisiin. He puolestaan suhailevat minunkin puolestani. Miten sattuu, missa sattuu, mista sattuu ja minne sattuu. Tanaan ajellaan meren rannalle. Sata kilsaa. Aikaa menee yhteen suuntaan n kolme tuntia. Jos ei ole ruuhkaa. Onkohan tama joutsen (plus sen kaverit) odottelemassa Bracchiano-jarven rannalla leivan paloja.
Many busy days behind. Driving here and there in the neighbourhood. I drive slowly compared with these Italians. You never know, where they are going. And how fast they drive!!! Today we will drive to the sea. Hundred kilometers. Takes about three hours!! I wonder, if this beauty will be waiting some bread by the lake Bracchiano.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hyvä, että edes joku turvallisesti köröttelee.
VastaaPoistaSata kilometriä ja kolme tuntia. Miksi niin kauan ?
VastaaPoistaMeillä oli sähköt poikki 8 tuntia, kaupat kiinni ja tuntui ettei osaa/voi tehdä mitään. Käytiin autoajelulla ja kuunneltiin samalla radiota. Yhden järven poukamassa kaksi joutsenta kellui kuin korkit pää siipien suojassa. Tätä kirjoittaessani sähköt taas katkesi , onneksi vain hetkeksi.
Puut heiluu aikalailla, kunhan eivät kaatuisi.
-seija-
Pikkusisko ja seija: Sataan kilsaan meni kolme ja puoli tuntia. Siis yhteensa tanaan autossa n kahdeksan tuntia, koska vieraat asustavat vuoristomajaa ja mina naapurikylan Kissalassa. Aika menee, koska tiet kulkevat ylios ajas vuosia, pitkin mutkaisia ja kapeita teita. Ja koska edessa voi olla traktori heinakuormassa. Ei voi ohittaa. Korotellaan kahtakymppia. Koska edessa voi olla pienoinen kuorma-auto pyrkimassa saman vuoren laelle. Korottelee kahtakymppia. Koska tiella voi olla koiria, lampaita jne. Ja koska mina ajelen hiljaa. Ei ole kiiretta. Lisaksi aina on mahdollisuus eksya, koska tienviitat ovat vasta sen jalkeen, kun on jo kaannytty johonkin, toivottavasti oikeaan suuntaan. Joskus tienviittoja ei ole ollenkaan. Silloin huudellaan ikkunasta neuvoja alkuasukkailta. Tanaan eksyin vain kerran. Yhtakkia etsitty vuori olikin vaaralla puolella kulkemaamme tieta. Onneksi ei tullut kuin noin kymmenisen kilsan lisalenkki. Rannalla ehdittiin syoda hyvin merenantimia ja polttaa selkanahkamme. Onneksi vain hieman, hieman. Seija, muistatko kesan 94, jolloin eraat nuoret miehet hankkivat itselleen samaisella rannalla tukalat oltavat?! Moottoritieta paasisi rannalle hieman yli tunnissa, mutta mitas hohtoa siina sitten olisi? HAH???
VastaaPoistaEhdottomasti pikkuteita ja avuliaita alkuasukkaita haastatellen. Moottoritiella kaikki vilahtelee liian nopeasti ohi ja matka taittuu liian helposti.
VastaaPoista